Otsikolla en tarkoita lääketieteen lisensiaatin nimikettä/arvoa ja mahdollisuutta toimia lääkärinä heti valmistuttua ilman pakollisia lisäpalveluja - oli muuten hyvä ratkaisu poistaa kaksoislaillistus.

Kymmenkunta vuotta olen tarkastellut terveyspolitiikkaa tarkemmin kuin aikaisempina vuosinani tavallisena terveyskeskuslääkärinä tai lääkärikartellin luottamusmiehenä. Olen tänä aikana ehtinyt lukea jo kolme Suomen valtion hallitusohjelmaa, jotka ovat korostaneet perusterveydenhuollon asemaa. Näin sloganit: Perusterveydenhuolto on pelastettava - Perusterveydenhuollon asemaa on vahvistettava…

Mutta mitä on tehty asian eteen? Eipä juuri mitään. Euro-palvelu oli yksi yritys, joka ei kyllä kovin onnistuneeksi osoittautunut ja on nyt siis onneksi poistunut. Villeimmissä ajatelmissa - ainakin vaalivuosina - on puhuttu lääkärien pakkopalvelusta syrjäseutujen terveyskeskuksissa, kun yhteiskunta on kuitenkin meidät kouluttanut. Mihin ovat jääneet vastaavat ajatukset opettajien, juristien, insinöörien, ekonomien ja muiden vastaavien ammattiryhmien kohdalla? Tietääkseni lääkärien koulutus ei ole juuri sen kalliimpaa kuin edellä mainittujen ammattiryhmien.

Toisaalta - mitäpä hallitusohjelmassa muuta voi ollakaan kuin yleisiä kannanottoja. Ratkaisut lisävirkojen osalta tehdään kunnissa. Perusterveydenhuoltoon ei juuri lisävirkoja ole perustettu viime 20 vuoden aikana, toisin kuin sairaanhoitopiireihin. Perusterveydenhuoltoa hallinnoivat suoraan kunnat, jolloin kuntapoliitikot voivat vaikuttaa suoraan perustettavien virkojen määrään. Useiden kuntapoliitikkojen mukaan sairaanhoitopiireissä eletään omaa elämää kuuntelematta kuntia ja kuntien taloudellisia resursseja - totta tämäkin on. Joka tapauksessa selkeä ristiriita on siinä, miten uusia virkoja on perustettu erikoissairaanhoitoon ja perusterveydenhuoltoon.

Erikoissairaanhoidosta on myös siirretty huomattavasti velvoitteita ja potilaita perusterveydenhuoltoon, joka ei kuitenkaan ole saanut tarvittavia uusia resursseja. Toki on hyvä, että kontrolleja ja vastaavia siirretään pois erikoissairaanhoidosta, jos erityisosaamista ei tarvita. Tämä lienee järkevää, inhimillistä ja taloudellistakin, mutta resursseja näihin tehtäviin tarvitaan myös terveyskeskuksissa. Peruskuntien on mielestäni syytä panostaa asioiden hoitoon perustamalla riittävästi lääkärien virkoja ja mahdollistamalla myös osa-aikainen työ, kuten vuokralääkäripuolella on tehty.

Mielestäni perusterveydenhuollon lääkärit ansaitsevat arvonsa myös väestön suuntaan. Emme ole läheteautomaatti, jonka vastaanotolle itsensä netissä valmentanut kansalainen hakeutuu saamaan haluamansa palvelun - lähetteen laboratorioon kaikki kokeet -mentaliteetilla tai lähetteen erikoissairaanhoitoon, kun verojakin on maksettu.

Meillä lääkäreillä pitää olla rohkeutta sanoa, että potilaan asiaa on riittävästi tutkittu, jos meistä siltä tuntuu. Ei voida varmistella loputtomiin, vaikka joskus valitus tai oikeusprosessin mahdollisuus mietityttääkin.

Rivien väleistä voi olla luettavissa, että olen lähestymässä urani ehtoopuolta, mutta olen edelleen ylpeä ammattikunnastani ja etenkin niistä, jotka jaksavat tehdä perusterveydenhuollon lääkärin haastavaa työtä.