Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain sekä sähköisestä lääkemääräyksestä annetun lain ehdotetut muutokset ovat parhaillaan Lääkäriliitossa lausuntokierroksella. Sähköistä lääkemääräystä koskevien säännösten jo vuosia sitten havaittuihin ongelmakohtiin ollaan vihdoin tekemässä muutoksia. Suostumismenettelyt yksinkertaistuvat ja KanTaan liitettävät tietojärjestelmät pitää sertifioida. Tavoitteena on myös sähköisen lääkemääräyksen saaminen siirtymäajan jälkeen kattavaan käyttöön - pakolla.

Sähköisten reseptien hyödyt ovat kiistattomat: Ne huomaa käytännön kannalta jo näin kolmen viikon määräämiskokemuksellakin. Aiemmat puhelinreseptit hoituvat reseptikeskukseen näppärästi tarvitsematta selvittää haluttua apteekkia ja sen puhelinnumeroa, soittamisen vaivasta puhumattakaan. Huumereseptien kolminkertaisesta kirjaamisesta selviytyy yhdellä määräyksellä. Säästää kaikkien aikaa, kun potilaiden ei tarvitse tulla enää terveyskeskukseen vain reseptejä hakemaan - ehkä jatkossa uudistamispyynnötkin hoituvat näppärästi sähköisesti kotoa tai apteekista. Tulevaisuudelta odottaa, että hukkaantuneet reseptitkään eivät enää työllistä. Uudistamispyynnöistä kuullut kokemukset muista yksiköistä eivät kuitenkaan ole olleet odotetun positiivisia.

Potilasturvallisuus on tietenkin päätavoite. Määrätyt lääkkeet löytyvät samasta tietokannasta, josta myös muiden hoitavien yksiköiden on helppo ne selvittää ja päällekkäisten tai sopimattomien lääkkeiden määräämiseltä vältytään. Kokonaislääkityksen arvioon reseptikeskuksen tietoja ei voi käyttää, koska siellä eivät näy käsikauppalääkkeet eivätkä esimerkiksi sairaala-apteekista jaettavat lääkkeet. E-reseptien yleistymisen myötä reseptiväärennösten mahdollisuus vähenee huomattavasti ja tämänkin vuoksi PKV-lääkkeiden määrääminen e-reseptillä on suotavaa.

Nyt käytössä olevat julkisen sektorin potilastietojärjestelmät eri versioineen eroavat toisistaan toiminnoiltaan varsin paljon eivätkä ole vielä potilasturvallisuudeltaan ja käytettävyydeltään riittäviä e-reseptipakon mahdollistamiseksi. Tietojärjestelmien toimintakatkokset ovat tavallisia eikä varajärjestelmiä reseptikeskusmääräyksiä varten ole olemassa. Yksityinen terveydenhuolto on vielä kokonaan e-reseptien ulkopuolella, vaikka isoimmille toimijoille käyttöönoton tavoite on ensi vuoden huhtikuussa.

Ammatinharjoittamisoikeus ei voi olla riippuvainen sähköisestä potilastietojärjestelmästä. Itsenäiset ammatinharjoittajat ja eri sosiaalipuolen yksiköt on rajattu nykyisen lain ulkopuolelle ja myös heidän kannaltaan pakollisuuden velvoite tulee aivan liian pian. Ennen kuin järjestelmiä on ehditty kehittää, pelkkää PKV-lääkkeiden e-reseptipakkoakaan ei voi hyväksyä. Ratkaisematta myös kokonaan on, miten turvataan muissa kuin terveydenhuollon toimipisteissä toimivien lääkärien, kuten tutkijoiden ja asiantuntijatehtävissä toimivien kollegojen, lääkkeenmääräämisoikeuden säilyminen.

STM:n tavoitteena on saada lait voimaan jo vuoden 2013 alusta lukien, kuitenkin niin, että e-reseptin käyttöpakko edellyttäisi vielä erikseen määriteltävää siirtymäaikaa. Lääkemääräysten antaminen sähköisesti on vasta tämän vuoden loppupuolella alkanut olla lukumäärällisesti merkittävää. Marraskuussa 2012 e-reseptejä tehtiin ennätysmäärä 707 676 kappaletta. Vuosittain toimitetun 50 miljoonan reseptin volyymin rinnalla tämä on kuitenkin alkutestausta eikä voida ajatella, että säätämällä se pakolliseksi pakotettaisiin järjestelmät toimimaan.