Sähköinen resepti on käytössä julkisessa terveydenhuollossa ja yksityinen liittyy siihen vähitellen. E-resepti parantaa tiedonkulkua ja turvallisuutta, mutta tuo mukanaan haasteita. Potilaat tulee opastaa sen käyttöön ja lääkärin on voitava määrätä potilaalle resepti kaikissa tilanteissa tulevaisuudessakin. E-resepti lopettaa kadonneiden reseptien ongelman, mutta potilaiden on ollut vaikea tietää, onko reseptissä jäljellä lääkitystä. Lääkäreille tulee turhia uusintapyyntöjä. Potilaat pitäisikin opastaa hyvin, kuinka reseptien tilannetta voi seurata apteekissa tai reseptikeskuksesta.

Apteekit lähettävät reseptien uudistuspyyntöjä reseptin antaneelle lääkäriasemalle. Uudistamista ei voida kohdistaa tietylle lääkärille suoraan. Miksi ihmeessä, lähteehän reseptikin lääkärin määräämänä apteekkiin. Yksityisellä puolella potilas on tietyn lääkärin hoidossa ja tämä lääkäri uusii potilaan lääkkeet ja kantaa hoidollisen vastuun. Uudistaminen pitäisi tehdä 8 vuorokauden kuluessa. Se on ongelmallisen lyhyt aika, koska osa lääkäreistä pitää yksityisvastaanottoja vain joka toinen viikko. Lääkärin on ilmoitettava potilaalle, jos lääkettä ei voida uusia. E-resepti tuo näin haastavan tilanteen yksityispuolelle. Apteekkien olisi nyt entistä tarkemmin mietittävä, milloin he lähettävät reseptiuusinnan lääkärille, että turhalta työltä vältyttäisiin. Lääkärin on puolestaan muistettava neuvoa potilasta, kuinka hänen tulee menetellä lääkkeiden loppuessa.

Niiden yksityisten lääkäriasemien, joilla on tietokonepohjainen potilastietojärjestelmä, on siirryttävä e-reseptiin viimeistään 1.4.2014. Lääkärikeskuksen ja yksityislääkärin tulee allekirjoittaa yhdessä vielä valmisteilla oleva liittymissopimus e-reseptipalveluun. Sisällön sopivat Kela, THL, Valvira, LPY, SLL ja HLL yhdessä. Kaikkien yksityislääkärien on siirryttävä e-resepteihin kun paperireseptit poistuvat. Ajankohtaoletuksena on vuosi 2016. Siihen mennessä on luotava web-pohjaiset ja mobiilikäyttöiset reseptintekojärjestelmät. Kelalle on annettu kehittämisvastuu. Järjestelmä mahdollistaisi reseptin kirjoittamisen ilman potilastietojärjestelmää. Se toimisi myös tietokoneiden toimintakatkoksien aikana varajärjestelmänä niin julkisessa kuin yksityisessä terveydenhuollossa. Puhelinreseptit ovat mahdollisia jatkossakin, mutta vain erityisesti perustelluissa tilanteissa.

Potilastietojärjestelmät on uudistettava vastaamaan sähköisen reseptin vaatimuksia. Tietoliikenneyhteyksien, teknisten tukipalveluiden ja palvelinvarmenteiden on oltava kunnossa. Toimipisteissä on oltava kortinlukijat ja kortinlukijaohjelmat. Lääkärit pääsevät e-reptijärjestelmään henkilökohtaisella varmennekortilla. Kustannukset varmennekortteja lukuun ottamatta kohdistuvat lääkärikeskukselle. Kustannukset maksetaan tietenkin lääkärikeskuksen toiminnalla eli käytännössä raha tulee potilaan maksamasta toimistomaksusta tai lääkärin lääkärikeskukselle maksamasta vuokrasta. Teknisten kustannusten ja liittymiskustannusten lisäksi e-reseptistä tulee myös käyttökustannuksia. Nämä kustannukset pitäisi jakaa kaikkien käyttäjien, niin julkisten kuin yksityisten toimijoiden, kesken tasapuolisesti. Vai ovatko käyttökustannukset kuitenkin terveydenhuollon kustannuksia, jotka tulisi maksaa yhteisistä varoista? Ovathan reseptit potilaalle välttämättömiä hoidon toteuttamiseksi ja sähköiseen järjestelmään pakottaa lainsäädäntö. Web-pohjaista sähköisen reseptin järjestelmää tulevat käyttämään aikanaan kaikki lääkärit. Jos siitä peritään liittymis- ja käyttömaksuja, täytyy kaikkien lääkäreiden maksaa niitä. Onko tulossa uusi lääkärivero?

On hyvä muistaa, että resepti kirjoitetaan potilaalle ja lainsäädännön mukaisella tavalla. Potilas on aina reseptiin liittyvien maksujen maksaja, julkisella puolella verorahalla ja yksityistä lääkäriä käyttäessään lisäksi toimistomaksulla ja lääkärinpalkkiossa. Pitäisikö e-reseptiin liittyvät käyttömaksut kuitenkin periä lääkkeen oston yhteydessä, jolloin reseptin lunastaja maksaa järjestelmästä sitä käyttäessään? Se olisi oikeudenmukaista.