Lääkärilehti esittelee kevään 2007 eduskuntavaaleissa ehdokkaina olevat lääkärit. Kaikki ehdokkaat ovat saaneet mahdollisuuden vastata kolmeen Lääkärilehden tekemään terveyspolitiikkaa koskevaan kysymykseen. Lehdelle vastauksensa toimittaneet lääkärit esitellään satunnaisessa järjestyksessä tässä ja kahdessa seuraavassa Lääkärilehdessä (8/23.2 ja 9/2.3.2007).

Vastaukset ovat lääkärien itsensä kirjoittamia. Toimitus on pidättänyt oikeuden lyhentää vastauksia, jos ne ylittävät 1400 merkkiä.

Kysymykset:

1. Suomi käyttää rahaa terveydenhuoltoon useimpia OECD-maita

oleellisesti vähemmän sekä euroina laskettuna että osuutena bruttokansantuotteesta. Mistä ja miten terveydenhuoltoon voidaan saada nykyistä enemmän rahaa?

2. Mikä on mielestäsi perusterveydenhuollon keskeisin ongelma ja miten se voidaan ratkaista?

3. Perustele lyhyesti, miten näet sairausvakuutuksen roolin kansalaisen terveyspalvelujen turvaajana ja resurssien tuojana verorahoituksen ulkopuolelta?

Eero Akaan-Penttilä

63 v.

kokoomus/Uusimaa

kansanedustaja

1. Terveydenhuollossa palkkakulut ovat suurin menoerä. Tämän takia korkeasti koulutettu henkilökunta pitäisi olla niissä töissä mihin heidät on koulutettu. Toisin sanoen byrokratiaa ja hallintoa pitäisi pystyä vähentämään - entistä parempaa yhteistyötä tekemään eri ammattilaisten ja myös privaattisektorin kesken. Terveystaloustieteen tietoja tulisi käyttää hyväksi. Valtion tulisi ottaa vastatakseen erityisvaativantason erikoissairaanhoito. Osa kunnalle suunnattavista terveydenhuollon varoista olisi syytä korvamerkitä tarkoitukseensa. Hoitosetelin käyttöönotto toisi myös lisärahoitusta ja lisäisi valinnanvapautta.

2. Perusterveydenhuollossa on tarpeeksi periaatteessa resursseja sekä investointien että henkilöstön suhteen. Vaikeuksia on runsaasti henkilöstöpolitiikan alueella, koulutuspolitiikassa ja palkkapolitiikassa. Myös byrokraattinen toiminta on tullut esteeksi ja jopa tietojärjestelmien yhteensopimattomuus aiheuttaa suurta harmia. Väestön terveydentilaan yksilötasolla vaikuttaa myös omavastuuajattelu huomattavassa määrin. Sairaala ei ole sama kuin autotehdas, vaikka professori Lillrank onkin niin julkisuudessa toistuen esittänyt.

3. Sairauskuluvakuutuksen rooli kansalaisen terveyspalvelujen turvaajana on selkeä. Se toimisi parhaiten, mikäli vakuutusmaksut olisivat verovähenteisiä. Näin saataisiin luontevaa lisäkäyttöä ja kohdentumista, sekä yksityissektori ja julkinen sektori parempaan yhteistyöhön keskenään. Sairausvakuutukset ovat voimakkaan kehittämisen kohteena ja tuovat selkeän lisäresurssin.

Björn Cederberg

52 v.

kristillisdemokraatit/Pohjois-Savo

kouluttajalääkäri

1. Valtion tulo- ja menoarvioon on varattava nykyistä suurempi osuus terveydenhuoltoon. Rahoituspohjaa ei ole syytä muuttaa, vaan kansalaisten terveydenhoito kustannetaan edelleen verovaroista. Potilaan osuutta ei ole syytä nostaa, pikemminkin laskea.

2. Terveyskeskuslääkärin työ on henkisesti raskasta, sitovaa ja vaativaa päivittäistä puurtamista ilman sen suurempaa hohtoa. Usein se on myös yksinäistä työtä, josta harvemmin saa myönteistä palautetta. Siinä syitä miksi 25 % Suomen terveyskeskuksista kärsii lääkärityövoiman puutetta.

Rahalla ei voida ostaa terveyskeskuksiin motivoituneita ja työhönsä sitoutuneita lääkäreitä. Terveyskeskusten johtamiseen täytyy kiinnittää aivan erityistä huomiota. Johtavan lääkärin tulisi olla ei ainoastaan ammatillisesti pätevä, vaan myös sosiaalisesti lahjakas ja osallistuva. Hänellä tulee myös olla aikaa tarvittaessa "bedside"-otteella ohjata ja neuvoa nuorempaa kollegaa kärsivällisesti ja kiireettömästi. Ehkä tärkein syy potilaiden tyytymättömyyteen on lääkärin kiire, jota hän viestittää potilaalle sanattomastikin. Kun ei ole aikaa kuunnella, potilas "menee kipsiin", tehdään vääriä johtopäätöksiä tai hoidetaan aivan väärää asiaa. Potilas-lääkäri-suhteen pysyvyys on erittäin tärkeä. Kun potilas luottaa lääkäriinsä, hän uskaltaa puhua suoraan sellaisista asioista, joihin hän muuten viittaa vain rivien välissä.

3. Sairausvakuutus rahoitetaan veroilla ja se on tärkeä osa Suomen kansalaisen sosiaaliturvaa. Työnantajat osallistuvat tämän turvan rahoittamiseen merkittävällä panoksella. Siksi suomalaisten yritysten menestyminen ja alhainen työttömyys varmistavat sairausvakuutuksen rahoituspohjan.

Kaija Hartiala

52 v.

kokoomus/Varsinais-Suomi

lastenlääkäri, LKT, Turun apulaiskaupunginjohtaja

1. Suomalaisen terveydenhuollon suhteellisen alhaisia kustannuksia selittävät toiminnan tehokkuus ja hoitohenkilökunnan alhaiset palkat. Resursseja palkkatason nostamiseen saadaan työttömyyden aiheuttamien menojen vähenemisestä sekä työllisyyden parantuessa lisääntyvistä verotuloista. Terveyden edistäminen ja ihmisten oman osaamisen ja aktiivisuuden tukeminen hillitsevät menokasvua. Kasvua on myös hillinnyt kansallisen terveysprojektin aikana saavutettu hoitojonojen purku. Kansalaisjärjestöillä ja liikunta- sekä opetussektorilla on tärkeä rooli terveyden edistämistyössä.

2. Perusterveydenhuollon keskeisin ongelma on nähdäkseni epäsuhta mahdollisuuksien ja vaatimusten välillä. Lääkärit joutuvat hoitamaan potilaita vauvasta vaariin, vaikka kaiken tiedon hallinta ei enää nykyisin ole mahdollista. Ajatus koko perheen tuntevasta lääkäristä on kaunis mutta vanhentunut. Perusterveydenhuollossakin olisi jo jaettava potilaat siten, että vanhuksia hoitaisivat heidän asioihinsa perehtyneet lääkärit ja lasten ongelmia ratkoisi niihin perehtynyt lääkäri. Potilailla pitäisi olla myös mahdollisuus valita oma lääkärinsä.

3. Sairausvakuutuksella on tärkeä merkitys kansalaisten terveysmenojen tasaajana. Se myös antaa potilaalle mahdollisuuden valita lääkärinsä panostamalla hoitoon itse. Korvausperusteiden jälkeenjääneisyys on kasvattanut omavastuuta ja olisi korjattava nykyistä tasoa vastaavaksi.

Irmeli Henttonen

51 v.

keskusta/Kymi

lastenpsykiatrian ylilääkäri, Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri

1. On tärkeää huolehtia hyvin maamme taloudesta ja työllisyydestä jotta jaettavaa kertyisi. Tätä kautta terveydenhuoltoakin voidaan resurssoida ja kehittää. Olisin valmis myös kansalaisten kohtuulliseen omavastuuseen palvelujen rahoituksessa.

2. Kuntatalouden kireydestä johtuva pitkän tähtäimen suunnittelun puute, usein liian pienet toimintayksiköt, ennaltaehkäisevän työn huono resurssointi ja moniammattillisen yhteistyön vähäisyys. Alueellinen yhteistyö ja hoitoketjujen kehittäminen voivat osittain olla avuksi. Terveyspiirit kiinnostavat. Palkkausta ja työoloja kohentamalla työvoiman pysyvyys paranisi. Kaipaisin terveyskeskuksiin lisää terveydenhoitajia.

3. Pidän yksityistä sairasvakuutusta palveluja täydentävänä ratkaisuna. Terveydenhuollon kokonaisuuden on oltava julkisen sektorin vastuulla.

Raine Jakka

61 v.

vasemmistoliitto/Uusimaa

terveyskeskuslääkäri, osastonlääkäri

1. Julkinen verovaroin hoidettu terveydenhuolto on perusta ja yksityiset palvelut voivat niitä vain täydentää. Suomella menee paremmin kuin koskaan. Terveydenhuoltoon pitäisi rahaa riittää, kysymys on priorisoinnista. Pääomatulojen verotusta voidaan nostaa ja niillä kattaa tasa-arvoisempaa terveydenhuoltoa. Valtion ohjausta voisi myöskin lisätä.

2. Perusterveydenhuolto on suomalaisen terveydenhuollon perusta ja sen keskeisin ongelma on sen vanhentunut toimintatapa, kiireinen liukuhihnatyö. Se ei enää vastaa lääkäreiden eikä potilaiden vaatimuksia. Toimintatapaa pitää uudistaa lääkäreitä houkuttelevammaksi. Siinä voitaisiin soveltaa hyviä puolia norjalaisesta listautumismallista, missä lääkärit saavat määritellä oman työmääränsä ja potilaat valita oman lääkärinsä. Sairaanhoitajapulaan auttaa vain palkkatason nosto sille tasolle jota heidän lisääntynyt työn vaativuus ja vastuullisuus edellyttävät.

3. Yksityiset palvelut täydentävät julkisia palveluja ja sen vuoksi sairausvakuutuksen roolia ei ole mielekästä liiaksi nostaa terveyspalvelujen pelastajaksi. Korvauksia voidaan nostaa sille tasolle, että niistä hyötyisivät tasapuolisimmin kaikki yksityisten palvelujen käyttäjät.

Tuula Karhula

42 v.

kristillisdemokraatit/Kymi

lääketieteen tohtori, Luumäen tk:n ylilääkäri

1. Asiat pitää yhteiskunnassamme laittaa tärkeysjärjestykseen ja käyttää verorahat välttämättömiin asioihin. Lisää veroja saadaan esim. pörssiverolla, lyhytaikaisen omistuksen myyntivoittoverolla, K15/18-verolla ja kiristämällä alkoholi- ja tupakkaveroa. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa on nämä esitelty ja näillä saataisiin 640 miljoonaa euroa muun muassa terveyden- ja vanhustenhuollon tarpeeseen.

2. Terveydenhuollon lait pitäisi saada käytännönläheisiksi. Kun saadaan turha byrokratia pois ja lääkärit voivat keskittyä sairaiden ihmisten hoitamiseen, niin myös lääkäreiden työviihtyvyys kasvaa. Ihmisten oikeudet ja terveydenhuollon resurssit pitää saada kohtaamaan.

3. Sairasvakuutusta tarvitaan, mutta sairasvakuutuksen korvausperusteet pitää saada yksinkertaistettua, niin ettei lääkäreiden työaikaa mene erilaisten todistusten tekoon. Esimerkiksi lääkekorvauksiin vaadittavista lausunnoista tulee pyrkiä kokonaan pois. Ruotsin kaltainen kustannusperusteinen lääkekorvausjärjestelmä olisi parempi. Ei ole myöskään lääkärin ajan järkevää käyttöä, kun hän joutuu lausuntoihin yksilöimään kuinka pitkiä ja kuinka useita terapiasessioita vaikeavammainen tulee seuraavana vuonna tarvitsemaan.

Seija Korhonen

48 v.

keskusta/Etelä-Savo

LT, yksityislääkäri

1. Suomi käyttää rahaa terveydenhuoltoon useampia OECD-maita oleellisesti vähemmän vaikka kunnilla sosiaali- ja terveyspalveluihin menee noin 70 % omasta budjetistaan. Hoitohenkilöstön alhainen palkkataso ja lääkärien vähäinen määrä per asukas selittää osittain alhaisen kulutason. Terveydenhuollon kokonaismenoista valtio hoitaa 19.8 %, kunnat 40.1 % ja Kela 16.9 %. On selvää, että kuntien rahoitusosuutta ei voida enää nostaa, mutta sekä valtion että Kelan osuutta voi nostaa. Esimerkkinä mainitsen, että omaishoito täydentää hyvin avo- ja kotihoitoa, mutta kunnilla ei ole määrärahoja maksaa omaishoidon tukia. Omaishoidon tuki tulee saada Kelan maksettavaksi.

2. Mielestäni perusterveydenhuollon keskeiset ongelmat vastaavat yhteiskunnan ongelmia: henkilökunnan ikärakenne, sairastavuus, monissa työyksiköissä vanhentuneet ja kankeat toimintatavat, raskas hallinto ja muutosvastarinta. Lisääntyneet lasten huostaanotot, alkoholi- ja mielenterveysongelmat ja erikoissairaanhoitomenojen kasvu nostavat kuntien kustannuksia. Painopistettä pitäisikin kovasti siirtää varhaiseen puuttumiseen neuvoloissa, kouluissa, vastaanotoilla samoin kuin vanhustenhuollossa painottaa ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa hoitoa. Toimintatavoitteiden kirkastaminen mahdollistaa paremmin terveydenhuollon tuotteistamisen ja vahvistaisi tilaaja-tuottajamallia. Sairaalat pystyisivät olemaan selkeästi itsenäisiä liiketoiminnallisia tuotantoyksiköitä. Tilaaja-tuottajamalli antaa myös mahdollisuuden yksityisille hoivapuolen yrittäjille ja näiden käyttöä voidaan lisätä koko ajan lisääntyvässä koti- ja kuntouttavan hoidon tarpeessa.

3. Yksityisellä sektorilla ja sairausvakuutuksella on täydentävä ja tärkeä rooli kansalaisen terveyspalvelujen turvaajana.

Jukka Kärkkäinen

53 v.

vasemmistoliitto/Varsinais-Suomi

Länsi-Suomen läänin lääninlääkäri

1. Sekä valtion että kuntien on lisättävä rahaa terveydenhuoltoon. Valtion on jatkettava kansallisen terveyshankkeen aikana aloitettua kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien kasvattamista. Kuntien on priorisoitava resursseja terveydenhuoltoon. Rahan lisäksi tarvitaan rakenteiden ja toimintatapojen muutoksia sekä resurssien kohdentamista lisää vaikuttaviin hoitokeinoihin. Terveydenhuollon rahoitus on kuitenkin sidoksissa myös koko kansantalouden kehitykseen.

2. Terveyskeskuksen vetovoima työpaikkana on vähentynyt lääkärien keskuudessa. Syitä on esimerkiksi terveyskeskustyön kuormittavuus ja laaja-alaisen osaamisen vaatimus sekä terveyskeskuksen arvostuksen heikkous. Ratkaisuna on lääkärien vastuuväestön koon pienentäminen, mahdollisuus erikoistua kansanterveystyön osa-alueisiin, lääkärien ja hoitajien työnjaon kehittäminen. Peruskoulutukseen on lisättävä perusterveydenhuollon ja avohoidon painotusta sekä terveyden edistämisen koulutusta. Kansanterveystyön johtamisen osaamista on parannettava.

3. Terveyspalvelut tulee edelleen järjestää pääosin verorahoitteisena julkisena terveydenhuoltona, jossa kansalaisille turvataan oikeus riittävään ja hyvään terveydenhuoltoon asuinpaikasta ja maksukyvystä riippumatta. Asiakasmaksuilla katetaan vain pieni osuus kustannuksista. Sairausvakuutuksella on vähäinen rooli terveyspalvelujen turvaajana. Sairausvakuutuksen resurssit on kohdistettava lääkekustannusten korvauksiin ja työtulovakuutukseen muun muassa sairauspäivärahoihin.

Heimo Lajunen

53 v.

kokoomus/Keski-Suomi

johtava ylilääkäri, sivutoiminen yksityislääkäri, perhelääkäri, yrittäjä

1. Terveydenhuollon bruttokansantuoteosuus kasvaa selvästi, jos/kun hoitohenkilöstön palkat korjataan sellaiselle tasolle, että ala on kiinnostava myös suomalaisten nuorten mielestä. Nykypalkoilla edessä on työvoimapula ja muualta tuleva työvoima. Palkkojen nosto näyttää lähitulevaisuudessa välttämättömältä. Mistä rahat? Kansantulon kasvusta tulee terveydenhuoltoon suunnata suhteellisesti suurempi osa. Työllisyyspolitiikassa tulee varoja enemmän suunnata ns. tempputyöllistämisestä yrittäjyyden aitoon tukemiseen. Myös sosiaali- ja terveydenhuollossa on runsaasti mahdollisuuksia yrittämiseen, kunhan kunnallisessa päätöksenteossa tämä muistetaan ja huomioidaan jättämällä tilaa esimerkiksi hoiva-alan yrittäjyydelle. Näin "pyörät pidetään pyörimässä" ja jaettavaa syntyy.

2. Perusterveydenhuollon yksi keskeinen ongelma on monin paikoin henkilöstöpula etenkin pätevien korkeasti koulutettujen työntekijöiden kohdalla. Toinen keskeinen ongelma on "löytää kullekin ihmiselle sopiva olohuone" (!!) Tämä on samalla vaalilauseeni. Jos potilaalla ei ole tuota sopivaa "olohuonetta", voi hänen olohuoneekseen muodostua esim. terveyskeskuksen odotusaula ja ystäväkseen lääkäri tai hoitajat. Tämä kuormittaa järjestelmää raskaasti. Tarvitaan uskaltavaa moniammatillista interventiota sekä perhelääketieteellisten periaatteiden käyttöä tilanteen hallistaan. Edelleen tulee yksittäisten pikku asioiden (sairauksien) sijaan pyrkiä hoitamaan koko potilasta ja hänen lähiympäristöään. Siinä sitä on tekemistä kokeneellekin kollegalle!

3. KELA-korvaus on yksityislääkärin käyntien osalta pysynyt muuttumattomana 80-luvun lopulta.

Tämäkin on "laki", jota ei ole toteutettu, vaan tietoisesti rikottu. Yksityislääkärin käyttö on usein hyvä varaventtiili yleisille palveluille. Etenkin pienituloiset hyötyisivät KELA-korvaustaksan selkeästä nostosta. Tämä siis toisi kaivattua tasa-arvoa asiakkaita ajatellen.

Perusterveydenhuollossa on tosi harvinaista, että paikkakunnan yksityiskollegoista olisi ainakaan haittaa. Vaihtoehto on mielestäni tervetullut apu myös usein kovin kuormitetun terveyskeskuslääkärin kannalta.

Sairaalalääkäreiden palkka- ym. työsuhde-edut tulee tarkistaa niin, että työvoimaa riittää myös julkiselle sektorille.

Pontus Molander

49 v.

rkp/Uusimaa

Osastonlääkäri, HUS, Jorvin sairaala

1. Ratkaisevaa on julkisen asenteen muuttuminen julkista terveydenhuoltoa kohtaan. Asenteella "tehoton ja kallis" on todella vaikeaa saada lisää varoja terveydenhuoltoon. On varmasti totta, että toimintoja voidaan tehostaa muun muassa lisäämällä potilaan valintamahdollisuuksia, mutta verrattuna esimerkiksi Pohjoismaihin olemme huipputehokkaita. Päättäjille on näytettävä entistä selvemmin Suomen ja OECD-maiden vertailuluvut sekä terveydenhuollon menojen että hoidon laadun suhteen. On myös viimeistään nyt kysyttävä, haluammeko edelleen ylläpitää korkealaatuista julkista terveydenhuoltoa. Oma vastaukseni on yksiselitteisesti kyllä.

2. Työn sisältö on muuttunut aivan liian laajaksi, jotta se olisi hallittavissa. Sekä potilasmäärää että työtehtäviä on rajoitettava. Työtehtävät on jaettava mahdollisimman järkevästi eri terveydenhuollon ammattiryhmien välillä, jolla lisätään työn mielekkyyttä. Väestövastuuajattelusta on osin luovuttava ja on pystyttävä keskittämään eri potilasryhmiä terveyskeskuslääkäreiden kesken työmotivaation parantamiseksi. Potilaan hoitovastuuta on lisättävä antamalla tehostetusti ensimmäisen kontaktin "luukkuinfoa" hoidon tarpeesta ja kiireellisyydestä.

3. Tasapuolisten terveyspalvelujen turvana on ilman muuta oltava verorahoitus. Julkiset sairausvakuutukset toimivat tukijärjestelmänä. Yksityisiä sairausvakuutuksia ei sen sijaan tule kehittää terveydenhuoltomme keskeiseksi rahoitusperiaatteeksi.

Anu Niemi

42 v.

keskusta/Pohjois-Karjala

kuntoutuslääkäri

1. Terveydenhuoltoon saamme rahaa panostamalla nykyistä enemmän sairauksien ennaltaehkäisyyn eli voimme näin hillitä tulevaisuuden sairauskuluja. Terveydenhuoltoon tarvitaan paljon nykyistä ennakoivampaa asennetta ja toimintamalleja, jotka kantavat yli vaalikausien. Olen valmis myös nostamaan alkoholiveroa nykyisestä tasosta. Toisaalta Suomen valtiontaloudessa on tällä hetkellä ylijäämää ja niinpä olisi juuri nyt oiva aika panostaa esimerkiksi terveyden edistämiseen huomattavasti nykyistä enemmän. Terveempi kansa on myös taloudellisesti tuottavampi.

2. Perusterveydenhuollon suurin ongelma on potilas-lääkärisuhteiden hajanaisuus, sillä jokaisella suomalaisella tulisi olla oikeus omaan hoitavaan yleislääkäritasoiseen lääkäriin. Aiemmin upealla tavalla toiminut terveyskeskuslääkärijärjestelmä on viime vuosina rapautunut, sillä työhönsä pitkäjänteisellä tavalla sitoutuneita lääkäreitä on vähän. Syynä tähän on terveyskeskuslääkärityön sitovuus ja "rajattomuus". Tilanteeseen on saatavissa muutoksia vain terveyskeskuslääkärin työn sisältöä muokkaamalla ja siksi kannatan listalääkärimallia. Yhteiskuntamme monia ongelmia pyritään lisäksi sysäämään perusterveydenhuollon ratkaistavaksi. Lääkärit kokevat tämän edessä suurta avuttomuuden ja keinottomuuden tunnetta.

3. Yksityinen palvelutuotanto toimii julkista palvelua täydentävänä osana. Osalle kansalaisia on hoitava lääkäri löytynyt yksityissektorilta. Nykyistä sairausvakuutusjärjestelmämme korvaustasoa ei ole korjattu sitten vuoden 1989 ja senkin vuoksi korvaustasoa tulisi nostaa indeksikorotuksen verran.

Tuija Nurmi

48 v.

kokoomus/Häme

kansanedustaja

1. Työvoimakoulutuksesta järkeistämällä sitä työmarkkinoiden tarpeiden mukaan. Työvoimakoulutus on suunnattava siten, että se kouluttaa suoraan työhön. Ei koulutusta koulutuksen vuoksi. Hoitotakuun toteutuminen toisi myös säästöä lyhyempinä työstä poissaoloina. Alkoholi- ja tupakkaverotusta voi korottaa.

2. Perusterveydenhuollon keskeinen ongelma on työvoimapula. Terveyskeskuksiin ei saada lääkäreitä ja nuoret lääkärit uupuvat työtaakan alla. Lääkäreistä on tehty tietokoneen myötä konekirjoittajia. Tietokonejärjestelmät ovat niin hitaita, että lääkärin aika kuluu koneen hoitamiseen potilaiden hoitamisen sijasta. Lääkäreiden pitää saada enemmän vaikuttaa työhönsä. Mieluummin vähemmän vastaanotettuja potilaita lääkäriä kohti, mutta hyvin hoidettuja potilaita ja luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde, joka syntyy siitä, että potilas saa valita lääkärinsä.

3. Nykyisenkaltainen sairausvakuutusjärjestelmä on hyvä. Se on osa terveydenhoidon ja sosiaaliturvan rahoitusta. Loppurahoitus tulee valtiolta. Apteekkijärjestelmä tulee säilyttää. Kela-korvausta lääkärinhoidosta korottaa. Julkinen sektori järjestää ensisijaisesti terveydenhuollon ja yksityissektori tukee sitä. Vapaaehtoisia sairausvakuutuksia tulee sallia ihmisten lisäturvaksi. Sairausvakuutusmaksu tulee olla kaikilla samansuuruinen iästä riippumatta.

Pekka Pollari

53 v.

sdp/Pohjois-Savo

yleislääketieteen erikoislääkäri, terveyskeskuslääkäri

1. Terveydenhuollon ylläpidon tulee pääsääntöisesti perustua verotuksen kautta tulevaan rahoitukseen. Kansainvälisessä vertailussa käyttämämme voimavara bruttokansantuotteesta on huomattavan alhainen. Verovaroin tuotettu yhteiskunnallinen terveydenhuolto on toiminut käytettyihin voimavaroihin nähden tehokkaasti. Terveydenhuoltomme nykyisellä rahoitustasolla on ajautumassa vaikeuksiin. Terveydenhoitojärjestelmän rationalisoinnin ja kehittämisen ohella tarvitaan suurempi määrä veropohjaista rahoitusta terveydenhuoltoon. Muut tarjoutuvat mallit johtavat kokonaistaloudellisesti ja yhteiskunnallisesti huonompaan lopputulokseen.

2. Terveyskeskusten voimavarat ja kehittäminen on laiminlyöty. Vastuuväestöjen koot on ylimitoitettu, poissaolevien lääkärien riittävästä sijaistamisesta ei ole kyetty huolehtimaan. Byrokraattinen hallinnointi on johtanut toimintakulttuurien kyynistymiseen. Yhteistoiminta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ei toimi. Tiedonkulku on perus- ja erikoissairaanhoidon välillä puutteellista ja informaatiojärjestelmien yhteensopiminen ja standardisointi on laiminlyöty. Jää vaikutelma, että on pyritty perusterveyden huollon toimintaympäristön tahalliseen kurjistamiseen ja järjestelemän hajottamiseen. Jos pian ei ryhdytä valtakunnallisesti merkittäviin linjan muutoksiin, järjestelmä on ilmeisessä vaarassa kaatua. Tarvitaan voimavarojen ja henkilökunnan lisäystä, johtamiskulttuurien selkeää muuttamista, informaatio- ja tiedonsiirtojärjestelmien parantamista. Vastuun laskemista alemmalle tasolle johtamiskulttuureissa, jolloin perustason luovuus ja voimavarat tulevat vieraantumisen sijasta käyttöön.

3. Lähtökohtaisesti hyvin toimiva yhteiskunnallinen terveydenhuolto jota tukee vakuutuspohjainen "yksityinen" terveydenhuolto on oikea. Yhteiskunnallisen terveydenhuollon toimintaongelmat johtavat kuitenkin järjestelmän vinoutumiseen. Ensiksi olisi turvattava yhteiskunnallisen terveydenhuollon kohtuullinen toiminta ennenkuin yksityisen terveydenhuollon yhteiskunnallista vakuutuspohjaista tukea lisätään.

Juha Rantalainen

57 v.

kristillisdemokraatit/Kymi

lääketieteellisten aineitten lehtori Etelä-Karjalan Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä Lappeenrannassa

1. Korottamalla alkoholiveroa 20 % kohdennetusti väkeviin juomiin. Lisätulo valtiolle olisi 200 miljoonaa e vuodessa. Nämä rahat valtion pitää kohdentaa elinsiirtopotilaitten ja lasten avosydänkirurgiapotilaitten hoitoihin. Tämä edistäisi tasa-arvoisuutta koko maassa, sillä edellä kuvatut kalliit hoidot voivat romahduttaa pienen kunnan talouden.

2. Perusterveydenhuollon perusongelma on puheeksiottamattomuus. Jokaisella potilas- ja asiakaskäynnillä pitäisi kysyä ja keskustella tupakasta, alkoholista, ylipainosta ja liikunnasta. Näin voitaisiin ennaltaehkäistä useimmat kansantautimme. Osasyynä puheeksiottamattomuuteen on perusterveydenhuollon lääkärivaje, kiire ja asenteet. Ongelman ratkaisu on väestövastuualueitten pienentäminen ja kaikkien perusterveydenhuollossa työskentelevien aktivoiminen puheeksiottajiksi.

3. Terveyspalvelujen kokonaismäärä eli resurssi muodostuu verorahoituksella kustannetusta perus- ja erikoissairaanhoidosta ja yksityissektorilla tuotetuista erilaisista terveyspalveluista. Sairausvakuutus lisää potilaitten mahdollisuutta käyttää yksityissektorin tutkimus- ja hoitopalveluja. Yksityissektorin palvelujen käyttö puolestaan mahdollistaa yksityissektorin monipuolisen toiminnan. Ilman yksityissektoria terveyspalvelumme olisivat aivan riittämättömät.

Harri Salonen

54 v.

kokoomus/Vaasa

yksityislääkäri

1. Terveydenhuollon nykyisten rakenteiden huolellinen läpikäyminen lisäisi varmuudella kustannustehokkuutta. Näen myös kohtuullisen omavastuun tarkoituksenmukaiseksi. Yhteistyön ja tiettyjen toimintojen keskittäminen toisi mitä todennäköisimmin säästöjä ja myös parantaisi laatua. Terveydenhuollon osuutta bruttokansantuotteesta tulee ehdottomasti lisätä.

2. Julkinen perusterveydenhuolto ei nykyisellään kykene vastaamaan nykypäivän medisiinan asettamiin vaatimuksiin, erityisesti kun sen hoidettavaksi siirtyy erikoissairaanhoidosta jatkuvasti uusia, entistä vaikeammin hoidettavia potilasryhmiä. Nykyinen ajankäyttö ei mahdollista inhimillistä ja kokonaisvaltaista hoitoa. Ratkaisuna on mielestäni lääkärien ja hoitohenkilökunnan lisääminen ja heidän lisäkouluttamisensa. Perustaisin myös lisää erikoislääkärien virkoja perusterveydenhuoltoon. Perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta pitäisi luoda jatkumo ilman keinotekoista porrastusta. Yhteistyössä nykyinen tietotekniikka pitäisi koko laajuudessaan ottaa käyttöön.

3. Näen sairausvakuutuksen yhtenä tärkeänä terveydenhuollon resurssien turvaajana. "Korvamerkittynä" resurssien lisääjänä se varmistaa tiettyjen ryhmien ja toimintojen terveyspalveluja. Sairausvakuutuksen osuuden tulee säilyä kohtuullisena ja järkevässä suhteessa terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin. Sairausvakuutuksen rahoituksen tulee säilyä oikeudenmukaisena eri vakuutuksenottajien kesken.

Liisa Sulkakoski

61 v.

vihreät/Varsinais-Suomi

Lääkäripalvelu Apila Oy:n lääkäri ja toimitusjohtaja

1. Lisäresursseja voitaisiin mielestäni saada valtionosuuksia kasvattamalla. Sairauksien ennaltaehkäisy säästäisi paljon rahaa. Kustannustehokkuudessa olisi paljon kehittämistä: esimerkiksi sairaaloiden kalliita hoitolaitteita voitaisiin käyttää tehokkaammin vuokraamalla niitä myös yksityislääkäreille. Turhaa päällekkäisyyttä voitaisiin poistaa erikoissairaanhoidosta, perusterveydenhuollosta ja vanhustenhoidosta.

2. Keskeisin ongelma on lääkärillepääsyn hitaus. Hoitotakuusta huolimatta potilaan pääsy hoitoon ja tutkimuksiin voi kestää luvattoman kauan. Ratkaisuksi ehdottaisin valinnanvapautta, jossa lääkäreillä on mahdollisuus vaikuttaa hoitamiensa potilaiden määrään. Myös potilailla tulisi olla oikeus valita lääkärinsä ja vaihtaa niin halutessaan. Haluaisin lisätä potilaiden valinnanvapautta hoitomuotoa valittaessa.

3. Sairausvakuutus turvaa potilaan nopean hoitoonpääsyn. Mikäli sairausvakuutuksen osuutta nostetaan, lisätään samalla kansalaisten tasa-arvoa ja valinnanvapautta.

Pentti Tiusanen

57 v.

vasemmistoliitto/Kymi

Kansanedustaja, ympäristövaliokunnan pj., kirurgian erikoislääkäri

1. Neljän vuoden aikana tuloveroja laskettiin 3 500 000 miljoonalla eurolla ja tammikuussa valtion velkaa lyhennettiin 184 miljoonalla eurolla. Valtion osuuksia pystytään lisäämään ja ne on korvamerkittävä.

2. Keskeisin ongelma on henkilökunnan työolosuhteet. Lääkärien on saatava tehdä työtä, johonka he ovat koulutettu. Koko henkilökunnan työmäärän on oltava kohtuullinen mikä merkitsee virkojen täyttöasteesta huolehtimista.

3. Erityisesti yksityiset erikoislääkäripalvelut täydentävät julkista terveydenhoitoa. Sairausvakuutuksen korvaus on potilaiden edun kannalta tärkeä erikoislääkäripalvelujen saavuttamiseksi. Kansaneläkelaitoksen roolia mittavien laiteinvestointien, kuten magneettitutkimuslaitteiden maksajana on vaikeampi sellaisenaan hyväksyä.