Lääkärilehti esittelee kevään 2007 eduskuntavaaleissa ehdokkaina olevat lääkärit. Kaikki ehdokkaat ovat saaneet mahdollisuuden vastata kolmeen Lääkärilehden tekemään terveyspolitiikkaa koskevaan kysymykseen. Tekstit ovat lääkärien itsensä kirjoittamia vastauksia lehden esittämään kolmeen kysymykseen. Toimitus on pidättänyt oikeuden lyhentää vastauksia, jos ne ylittävät 1 400 merkkiä.

Osa ehdokkaista esittäytyi viime viikon lehdessä (7/16.2.) Loput vastauksensa toimittaneet lääkärit esitellään satunnaisessa järjestyksessä tässä ja seuraavassa Lääkärilehdessä (9/2.3.2007).

Kysymykset:

1. Suomi käyttää rahaa terveydenhuoltoon useimpia OECD-maita oleellisesti vähemmän sekä euroina laskettuna että osuutena bruttokansantuotteesta. Mistä ja miten terveydenhuoltoon voidaan saada nykyistä enemmän rahaa?

2. Mikä on mielestäsi perusterveydenhuollon keskeisin ongelma ja miten se voidaan ratkaista?

3. Perustele lyhyesti, miten näet sairausvakuutuksen roolin kansalaisen terveyspalvelujen turvaajana ja resurssien tuojana verorahoituksen ulkopuolelta?

Sirpa Asko-Seljavaara

67 v.

kokoomus/Helsinki

kansanedustaja, professori, Helsingin kaupunginvaltuutettu, Helsingin terveyslautakunnan vpj.

1. Suomalainen terveydenhuolto on edelleen halpaa ja korkeatasoista. Jos käyttäisimme yhtä paljon rahaa kuin Ruotsi, meidän tulisi lisätä terveydenhuollon menoja 3-4 miljardia euroa vuodessa. Terveydenhuollon kustannukset tulevat kasvamaan kansan ikääntyessä, vaatimustason lisääntyessä ja uusien hoitomenetelmien tullessa käyttöön. Lähivuosina tulee varautua 2-3 %:n kustannuskasvuun per kansantuote.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus tuo hyötyjä varsinkin oheistoiminnoissa, kuten hankinnat. Erikoissairaanhoidon tulokset tulevat paranemaan, kun erityistason sairaanhoito ja muut vaativat hoidot keskitetään oikein. Valtionosuusjärjestelmä on uusittava, jotta kuntien rahoitusmahdollisuudet paranevat. Muut pohjoismaat käyttävät huomattavasti enemmän valtion rahaa terveydenhuoltoon kuin Suomi. Lääkäreiden palkkaus on saatava kannustavaksi. Sähköinen sairaskertomus ja resepti ovat tulossa vuoteen 2008 mennessä.

2. Suomessa on liikaa terveyskeskuksia. Toimintaa tulee keskittää, varsinkin päivystykset. Perusteterveydenhuollon lääkäreiden ammatinharjoittajamallia tulee kiireesti kokeilla. Potilaalla pitää olla oikeus valita lääkärinsä ja lääkärillä oikeus päättää työajoistaan ja hoitamansa väestön määrästä. Jatko- ja täydennyskoulutukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

3. Kelalla on keskeinen rooli suomalaisessa terveys- ja sosiaalihuollossa. Kelalla on myös hyvin kattava organisaatio koko maassa. Lääkäripalkkioiden kelakorvauksia on nostettava. Suurten kaupunkien hammaslääkärijonot saadaan purettua vain nostamalla hammaslääkäreiden kelakorvauksia.

Antti Holopainen

59 v.vasemmistoliitto/Häme

Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri

1. Kansantulomme kasvu on muuta Eurooppaa nopeampaa. Kansalaiset nostavat mielipidekyselyissä terveydenhuollon kansallisten kehittämiskohteiden kärkeen. Tulevan eduskunnan ja hallituksen tulee suunnata valtion verotuloja nykyistä enemmän erityisesti kriisiytyneeseen perusterveydenhuoltoon ja tukea kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon uudenlaisen yhteistyön kehittämishankkeita. Syntynyt eriarvoisuus kuntien välillä on korjattava, samoin henkilöstön jälkeen jääneet palkat.

2. Suurin ongelma on kasvava eriarvoisuus kuntien välillä. Omalääkärijärjestelmä toimii paremmin, kuin säästöjen nimissä saneerattu järjestelmä. Lääkärit ja hoitohenkilökunta kokevat kohtuutonta uupumusta ja ylikuormitusta. Tie perusterveydenhuollon ongelmien ratkaisemiseen lähtee väestövastuujärjestelmän rakentamisesta. Lääkäreiden määrää on lisättävä perusterveydenhuoltoon niin, että vastuuväestön määrä laskee. Terveydenhuollon tietoteknologian kehittämisen hyöty tulee saada tehokkaammin käyttöön ja sujuvammaksi.

3. Sairausvakuutuksen suurin merkitys on turvata sairauden aikaista toimeentuloturvaa ja pienentää kansalaisten maksamia lääkemenoja. Suomalainen perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito kustannetaan pääosin nyt ja jatkossakin suoralla valtion ja kuntien verorahoituksella. Näen sairausvakuutuksen tehtävän terveyspalvelujen rahoittajana lähinnä julkista järjestelmää täydentävänä subventiojärjestelmänä, jolla on merkitystä palvelujen täydentäjänä ja monipuolistajana.

Pentti Huovinen

50 v.

kokoomus/Varsinais-Suomi

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori

1. Terveydenhuollon muita maita alhaisemmat kustannukset johtuvat valtaosaltaan siitä, että meillä on matalammat palkat ja vähemmän työvoimaa. Kotitalouksien maksuosuus (19 %) on kansainvälisesti arvioituna korkea. Kunnallisverot ovat jo nyt korkealla. Jäljelle jää valtion ja Kelan maksuosuuden korottaminen. Terveydenhuollon toiminnoissa on myös runsaasti parantamisen varaa ja sen merkitystä ei tule aliarvioida. Miksi potilaat makaavat sairaaloiden käytävillä? Se on osoitus vakavasta laatuongelmasta.

2. Perusterveydenhuollossa on suuria laadullisia eroja. Ongelmia tuottavat riittämätön virkarakenne ja sen korjausta vaikeuttaa tilapäinen lääkäripula. Terveyskeskuksilla tulisi olla pääasiassa vakituinen oma henkilöstö. Edellä olevista syistä johtuen perusterveydenhuolto ei pysty toteuttamaan läheskään riittävästi yhtä tärkeimmistä tehtävistään, terveyden edistämistä. Avoterveydenhuollon erikoislääkärikonsultaatioiden kilpailuttaminen ja ostaminen yksityiseltä sektorilta on tärkeä askel, jonka monet edistykselliset kunnat ovat jo ottaneet käyttöön.

3. Terveydenhuolto pitää toteuttaa valtaosiltaan verovaroin. Yksityisten sairausvakuutusten käyttö on ymmärrettävää mutta samalla osoitus huonosti toimivasta terveydenhuoltojärjestelmästä. Myös työterveyshuolto on eräänlainen vakuutusjärjestelmä niille, joilla on työpaikka. Kela subventoi merkittävässä määrin jopa erikoislääkäritasoista työterveyshuoltoa. Tätä mahdollisuutta ei ole eläkeläisillä ja lapsilla, koska kelakorvaukset ovat niin alhaiset.

Antti Jarva

50 v.

kristillisdemokraatit/Kymi

lääkäri

1. Terveydenhuollon rahat ovat vähissä, samaan aikaan verotus on keventynyt järjestelmällisesti. On vaikea olla näkemättä epäloogisuutta ketjussa.

2. Perusterveydenhuollon keskeisin ongelma on resurssikysymys. Meitä uhkaa hoitajapula, lääkäripula erityisesti laita-alueilla on jo tosiasia. Perusterveydenhuolto ei ole hohdokasta, palkkataso ei ole kilpailukykyinen ja "helpommallakin pääsee". Samaan aikaan vaatimustaso kasvaa, rahaa on liian vähän ja lisäksi byrokratia monimutkaistuu, medisiina muuttuu yhä enemmän juristiikaksi ja sosiaalimedisiinaksi. Lainsäädännönkin avulla pitäisi voida palata terveemmälle linjalle: Koko alueen palkkataso kilpailukykyiseksi, samaan aikaan rahoitus yleisestikin sellaiseksi, että henkilökuntaa voidaan pitää (sijaistamiset ja koulutus mukaan lukien) riittävästi. Lääkärinkin pitäisi pystyä pysymään koulutustaan vastaavissa tehtävissä halutessaan, eli byrokratian lomake/ lupa/todistusviidakolle selvä vähennys. Tämä kaikki voidaan toteuttaa, jos rahoituksessa siirrytään eurooppalaiselle tasolle, ja tämä voidaan toteuttaa, jos hiukan hidastetaan verojen kevennystä.

3. Erilaiset sairausvakuutukset ovat hyvä kevennys yhteiskunnan rahoitusjärjestelmään. Ne antavat myös valinnanvapautta (isommilla paikkakunnilla) tarjontaan. Sairausvakuutuksen pakollista osaa ei tule nykyisestään nostaa, lisäpanostusten tulee olla vapaaehtoisia.

Matti Ketonen

57 v.kokoomus/Pohjois-Karjala

LT, osastonylilääkäri

1. Kelan sairaanhoitokorvaukset tulee nostaa lainmukaiselle tasolle ja valtion korvamerkittyä terveydenhuoltoon osoitettua rahoitusta kunnille lisätä. Kuntien tulee lisäksi tarkastella edellytyksiä siirtää rahoitusta muilta sektoreilta terveydenhuoltoon. Veroäyrin korottamistakin pitää voida harkita. Kustannusten nousupainetta on toisaalta pyrittävä järkevin terveyspoliittisin toimin alentamaan. Sairauksien hyvän hoidon rinnalle onkin syytä nostaa myös terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy.

2. Keskeisiksi ongelmiksi näen yleisen arvostuksen puutteen vähentymisen, palvelujen eriarvoisen saatavuuden, henkilökunnan resurssien niukkuuden ja oman työn hallinnan puutteen. Toimivan terveyskeskuksen väestöpohjan tulee olla riittävän suuri (noin 20 000). Kaikille on taattava asuinpaikasta riippumatta samantasoiset palvelut. Pienissä terveyskeskuksissa taloudellinen kannattavuus on vaikeampi saavuttaa. Lääkärikunnan pienuus vaikeuttaa palvelujen yleistä järjestämistä päivystys mukaan lukien. Suuremmalla henkilökunnalla on monipuolisempaa ammattikokemusta ja työyhteisöllinen vuorovaikutus kannustaa kehittämään toimintaa. Kaikissa terveyskeskuksissa tulee taata kohtuullinen työmäärä ja täydennyskoulutusmahdollisuuksista on huolehdittava.

3. Sairausvakuutus mahdollistaa kansalaisille ajantasaisten terveydenhuoltopalvelujen käytön. Se takaa uusien tarpeellisten hoitomuotojen käyttöönoton ja lääkkeiden pääsyn korvauksen piiriin sekä kustannuksiltaan kohtuullistaa ne.

Hilkka Kiviluoto

62 v.

kristillisdemokraatit/Helsinki

osa-aikainen kotihoidon lääkäri

1. Pidän veropohjaista järjestelmää hyvänä. Valtion puolelta verovaroja tulee kartuttaa haittaveroista, tärkeimpänä viinaveron 10-20 %:n nosto. Lisäksi tarvitaan pörssivero ja lyhytaikaisen omistuksen myyntivoittovero. Kokonaisveroastetta ei enää voi vähentää. Potilaan omavastuuosuus on myös jo nyt korkea muihin OECD-maihin verrattuna. Kuntien ja terveyskeskusten väestöpohjan kasvattaminen mieluummin lähemmäs 40 000, jolloin väliportaan terveyskeskusorganisaatioita ei tarvita.

2. Rahoituskriisi ja sen seurauksena liian tiukat mitoitukset ja huono palkkataso, uupuminen ja jaloilla äänestäminen.

3. Mahdollistaa täydentävän vaihtoehdon ja valinnanvapauttaja joillakin erikoisaloilla, esimerkiksi silmätaudit, erikoisalan peruspalvelut. Pidän kuitenkin julkisten palvelujen turvaamista ensisijaisena.

Anna-Liisa Koivisto

47 v.

keskusta/Varsinais-Suomi

LT, TY:n lääketieteellisen tiedekunnan muuntokoulutuksen projektijohtaja, yksityislääkäri

1. Terveydenhuoltoon tulee saada enemmän rahaa. Osa erikoissairaanhoidon kustannuksista valtiolle, kuntien osuus pidetään samana ja yksityisten käyttäjien osuus voisi hieman kasvaa.

2. Perusterveydenhuollon työ on nyt painottunut sairaanhoitoon. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on jäänyt vähälle. Lääkärin tulisi saada hallita työtään paremmin, esim. valita hoitovastuupotilaidensa lukumäärän. Terveyskeskuspotilaalla tulisi olla oma hoitotiimi: lääkäri, sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja, jotka yhdessä työstäisivät potilaidensa asioita. Tällä hetkellä "ajanvaraus", lääkäri ja tietokone hoitavat potilaita. Vain päivystyksessä toimii tiimi.

3. Terveyspalvelujen sairausvakuutuksen osuuden tulee kasvaa muutenkin kuin ainoastaan lääkekorvauksen.

Minerva Krohn

39 v.

vihreät/Helsinki

terveyskeskuslääkäri

1. Väestön vanheneminen ja lääketieteen kehittyminen nostavat kuluja tulevaisuudessa. Paras-hankkeen myötä kuntien määrä ja päällekkäisen hallinnon määrä vähenee tuoden säästöjä.

Verotuloja tulee kasvattaa. Suomen pitää kehittää osaamiseen ja luovuuteen perustuvaa kilpailukykyään, jotta meillä jatkossakin on menestyviä yrityksiä, jotka tarjoavat työtä, ja tuovat verotuloja. Yliopistojen perusrahoitus on pidettävä riittävänä osaamisen kehittämiseksi. BKT-osuuden vertailu on ongelmallista. Se ei kerro tarjottavan hoidon määrästä tai laadusta. Erot johtuvat myös palkoista ja tuottavuuseroista.

2. Terveyskeskuksiin tarvitaan lisää lääkäreitä, ja kohtuulliset väestökoot. Perusterveydenhuoltoon siirretään yhä enemmän hoidettavia sairauksia. Hyvän hoidon edellytys on nykyistä pienempi potilasmäärä lääkäriä kohti. Lääkäri-hoitaja työpareilla voidaan parantaa potilaiden hoitoa, ja helpottaa työpaineita, sekä muuttaa työnjakoa lääkäreiden ja hoitajien kesken. Terveyskeskusten ylilääkärit tarvitsevat johtamiskoulutusta ja tukea työhönsä, työnhallinnan kehittämiseksi.

3. Rahoituksen monikanavaisuus on terveydenhuollon ongelma, ja tämän suhteen järjestelmää on selkiytettävä. Kela-korvaukset ovat osa tätä sekavuutta. Korvauksia ei pidä suunnata sellaiseen tutkimukseen tai hoitoon, jotka eivät kuulu hoitotakuun piiriin. Terveydenhuollon rahoituksen suhteen tämä ei kuitenkaan ole merkittävä ongelma.

Sari Raassina,

43 v.

kokoomus/Pohjois-Savo

syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, kliininen opettaja Kuopion yliopistossa

1. Terveydenhuollon rahoitusta täytyy tarkastella kokonaisuutena. Kuntien ja valtion välistä rahoitusosuutta täytyy muuttaa siten, että valtio kantaa suuremman vastuun erikoissairaanhoidon menoista. Vain siten kansalaisten tasa-arvo palveluiden saatavuuden ja laadun suhteen voidaan varmistaa. Rahoituksen järjestämisessä on kyse yhteiskunnan arvovalinnoista. Kansalaiset nostavat terveydenhoidon rahoituksen turvaamisen tärkeimmäksi asiaksi. Kuitenkin kun rahoituksesta keskustellaan, on tärkeää myös miettiä mihin ja miten raha kohdennetaan. Kriittinen ja vaikuttavuuteen perustuva arviointi uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen osalta on tärkeää, samoin erikoissairaanhoidon yksiköiden välisen kilpailun välttäminen.

2. Henkilöstön saatavuus nyt ja tulevaisuudessa. Kyse on paitsi resurssoinnista myös työolosuhteiden kuntoon laittamisesta siten, että työ perusterveydenhoidossa kiinnostaa sekä lääkäreitä että muuta hoitohenkilökuntaa.

3. Yksityisten sairasvakuutusten ongelmana on se riski, että ne lisäävät epätasa-arvoa terveydenhoitopalveluissa. Oikeidenmukaisempi ratkaisu olisi Kela-korvausten nosto siten, että kansalaisilla olisi laajemmin mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluita julkisen terveydenhuollon täydentäjänä.

Martin Renlund

60 v.

rkp/Helsinki

lastenlääkäri ja neonatologi, lastentautien dosentti

1. Toivoa on. Kaikki puolueet lupaavat nyt ennen vaaleja 500-1 000 miljoonaa euroa lisärahaa terveydenhuoltoon (myös oma puolueeni). Miten tämä huutokauppa sitten toteutuu, nähdään vaalien jälkeen. Lisärahoituksen saaminen edellyttää maltillisia leikkauksia veronalennuskilpailussa, hyvä taloudellinen tilanne maassa ja kohtuulliset palkankorotukset. Rahat olisi ensisijaisesti ohjattava hoitohenkilökunnan palkkaukseen, etenkin Helsingin alueella. Vain puolet koulutetuista sairaanhoitajista tekee koulutusta vastaavaa työtä, eikä se ole ihme niillä palkoilla. 1 % lisäosuus BKT:ssa riittäisi tähän. On siis vain kyse poliittisesta tahdosta.

2. Tärkein ongelma on mielestäni henkilökunnan riittävyys ja jaksaminen. Tämän helpottamiseksi lisäraha ja lisävirkoja voisi tuoda apua. Lisäksi kuntauudistusta pitäisi vauhdittaa, Keskittäminen ja yksiköiden yhdistäminen ja suurentaminen olisi tärkeätä. Raja perusterveydenhuollon ja erityishuollon välillä olisi alennettava, jotta potilaat nopeammin pääsisivät oikeaan hoitoon. Uutta tietojenkäsittelylakia täytyy hyödyntää, terveydenhuoltopiirien rajoja pitää alentaa. Tärkeätä olisi myös pystyä satsaamaan isompiin terveysongelmiin; ikääntyminen, sepelvaltimotaudit, viinan kirous, ylipaino, mielenterveys. Lainsäädännöllä on suuri merkitys. On hyvä muistaa että turvavyöpakko on pelastanut enemmän henkiä kun kukaan meistä.

3. Sairausvakuutuksen rooli yhteiskunnassa on suuri. Se toimii puskurina terveen arjen ja sairastelun välillä. Tavallinen ihminen voi mennä suoraan haluamalleen erikoislääkärille saamaan apua nopeasti. Se että korvaus on vielä vuoden 1989 tasolla, on kuitenkin suuri epäkohta. Ansiotulojen kohtuullinen korvaus yhdeltä vuodelta auttaa meitä suomalaisia pääsemään yli sen taloudellisen katastrofin, johon esimerkiksi USA:ssa asuva saattaa joutua sairastuessa. Pienipalkkaiset ja yksityisyrittäjä ovat kuitenkin usein tämän suhteen huonommassa asemassa.

Ilkka Taipale

64 v.

sdp/Helsinki

kansanedustaja, joukkolääketieteen dosentti, psykiatri

1. Valtion ja kuntien budjeteista ensisijaisesti, kansalaisten painostuksesta poliittisina päätöksinä. Ihmiset arvostavat terveyttä. Tehostamalla perusterveydenhuollon asemaa ja sen yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa. Tehostamalla terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä konkreettisilla toimilla kunnissa.

2. Perusterveydenhuollossa tarvitaan sosiaalilääketieteellistä otetta ja ymmärrystä, suurin osa potilaista on vanhuksia ja/tai monipulmaisia ihmisiä. Olisi poistettava sosiaalipoliittiset jonot: asunnottomuusjonot, toimeentulotukijonot ja palveluasuntojonot. Köyhyys on puolitettava. Perusterveydenhuolto tarvitsee arvostusta ja oikeaa riittävää opetusta. Niin kauan kuin opetus tapahtuu vain erikoissairaanhoidossa ja sairaaloissa, vain erikoisalakohtaisesti, ei oikeaa otetta saada nuorille lääkäreille ja he pettyvät perusterveydenhuollon työhön, vaikka se on mielenkiintoista ja haastavaa.

3. Kelaa/sairausvakuutusta rahoitetaan budjetista, joten se ei ole verorahoituksen ulkopuolinen!! Olisi aika pohtia kokonaisuudessaan sairausvakuutuksen roolia - tarvitaanko sitä enää samassa määrin kuin ennen. OECD moittii meitä syystä terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuudesta; todellinen reformi olisi ottaa mittaa tästä ongelmasta. Terveydenhuollon yksityistämisestä puhutaan paljon mutta meillä ei ole juuri mitään todellista yksityistä toimintaa juuri sairausvakuutuksen vuoksi.

Timo Taivalsalmi

45 v.

keskusta/Pirkanmaa

yleislääketieteen erikoislääkäri

1. Suomi käyttää terveydenhuoltoonsa 7,5 % BKT:sta julkisen rahoituksen ollessa noin 77 % kustannuksista (OECD Health Data 2006). Tämä on selvästi vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Terveydenhuoltoon tuleekin resurssoida enemmän varoja, niin lainsäädännöllisin (mm. Kelan sairaanhoitokorvaukset lainmukaisiksi) kuin vuosibudjetoinninkin keinoin, tarvittaessa allokoimalla varoja muilta toimialoilta tai välillisesti esimerkiksi "terveydellisen haittaverotuksen" kautta (esim. alkoholi- ja tupakkaverotus).

2. Perusterveydenhuollon keskeisimmät ongelmat liittyvät henkilökunnan jaksamiseen, henkilöstövajeeseen sekä sitä kautta saumattomien hoitoketjujen hankaloitumiseen. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä palveluiden laatu ja saatavuus on varmistettava. Hyvän hoidon turvaamiseksi palveluita tulee tarvittaessa kilpailuttaa, samalla laatu, vaikuttavuus ja kustannustehokkuus varmistaen.

3. Sairausvakuutuksen rooli on viime kädessä tasavertaisten hoitomahdollisuuksien varmistaminen kansalaisille. Monin paikoin ei kyetä vielä vastaamaan lainmukaisiinkaan haasteisiin, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää yksityissektorin palvelutarjonta. Tähän ei kaikilla kansalaisilla ole varaa, kuten ei myöskään yksityisiin sairauskuluvakuutuksiin. Kaikki eivät kuulu työterveyshuollonkaan piiriin, joten kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ohella kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolainkin uudistaminen on tullut ajankohtaiseksi.

Tuula Tikka

perussuomalaiset (sit.)/Pirkanmaa

LL, yleislääketieteen erikoislääkäri

1. Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut esimerkkimaa maailmalla, miten ennaltaehkäisyllä pienennetään sairaanhoitokuluja. Kelaan satsaaminen on maksanut, mutta myös kannattanut: kaikilla on mahdollisuus hoitoon. Kuitenkin sairaskulujen verovähennysten poisto ja yksityisten vakuutusten vähäisyys yhdistettynä ikääntyvään väestöön kuormittavat niin hoiva- kuin hoitotahoja. Sallisin paluun omatoimisuuteen: jokainen haluamme itse päättää hoidostamme. Vähennyksiä voi tehdä vain tuloistaan. Eurooppa tulisi käyttää mahdollisuutena. Suomessa erikoishoidot ja kalliit hoidot tulisi keskittää valtiollisiin sairaaloihin.

2. Perusterveydenhuollon keskeisin ongelma on jo tänään ammattitaitoisen motivoituneen henkilöstön valuminen muihin tehtäviin. Suomalaiset ovat ohjeistaneet itsensä toimimaan kaikessa monimutkaisesti ja hitaasti: työvuosia uhrataan hallinnon nimissä. Lääkärikunnan naisistuminen lisää valkokaulusköyhälistöä: työ ja päivystysvelvollisuus, väkivalta, pätkätyöt, lastenhoitovaikeudet ja huono palkkataso johtavat tyytymättömyyteen ja houkutus muuhun työhön kasvaa. Potilailla on hoitotakuu: mikä takaa terveydenhuoltohenkilökunnan loputtoman venymisen. Lääkärit joutuvat itse priorisoimaan, epämukavuudesta huolimatta.

3. Suurten ikäluokkien vanhentuminen yhdessä lisääntyneen vaurauden kanssa aiheuttaa dilemman: on totuttu saamaan maksuton terveydenhoito ja asetuksin määräytyvät asiakasmaksut ovat olleet minimaaliset. Nyt laskutus pitäisi perustua tuloihin ja varallisuuteen: palveluja tarvitsevat kieltäytyvät palveluista ja hoivasta hintaan vedoten, josta seuraa toimintakyvyn lasku ja laitoshoidon kulut maksaa sitten suurimmalta osin yhteiskunta. Sosiaaliturvassa on eroavaisuuksia EU-alueellakin, saati muualla maailmassa. Suomen osalta tulisi siirtyä vapaaehtoiseen lisävakuuttamiseen, jolla voitaisiin kattaa kulut, joita ei katsota verorahoilla katettaviksi. Hyvinvointi- ja elintaso-Suomessa tällä hetkellä on varaa huoltaa kallis auto ja matkustella ulkomailla, mutta hammasmädän hoito kuuluu hoitotakuuna kunnalle. Sivistysvaltio Suomi on katoavaa kansanperinnettä, terveys ei ole nykyihmisen tärkein tavoite.