Lääkärilehti esittelee kevään 2007 eduskuntavaaleissa ehdokkaina olevat lääkärit. Kaikki ehdokkaat ovat saaneet mahdollisuuden vastata kolmeen Lääkärilehden tekemään terveyspolitiikkaa koskevaan kysymykseen. Lehdelle vastauksensa toimittaneet lääkärit on esitelty satunnaisessa järjestyksessä tässä ja kahdessa edellisessä Lääkärilehdessä (7/16.2 ja 8/23.2.2007).

Esittelyt ovat lääkärien itsensä kirjoittamia vastauksia lehden esittämään kolmeen kysymykseen. Toimitus on pidättänyt oikeuden lyhentää vastauksia, jos ne ylittävät 1 400 merkkiä eli noin palstan mittaisen tilan.

Kysymykset:

1. Suomi käyttää rahaa terveydenhuoltoon useimpia OECD-maita oleellisesti vähemmän sekä euroina laskettuna että osuutena bruttokansantuotteesta. Mistä ja miten terveydenhuoltoon voidaan saada nykyistä enemmän rahaa?

2. Mikä on mielestäsi perusterveydenhuollon keskeisin ongelma ja miten se voidaan ratkaista?

3. Perustele lyhyesti, miten näet sairausvakuutuksen roolin kansalaisen terveyspalvelujen turvaajana ja resurssien tuojana verorahoituksen ulkopuolelta?

Timo Ihamäki

67 v.

kokoomus/Häme

lääketieteen ja kirurgian tohtori, kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja

1. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Suomessa onkin kohtalaisen hyvä ja toimiva terveyspalvelujärjestelmä, jota osaltaan täydentää yksityinen sektori. Terveyspalvelut kilpailevatkin menestyksekkäästi laadultaan ja saavutuksiltaan muiden länsimaiden kanssa. Ja kaikki tämä on saatu aikaan kustannustehokkaasti. Suomi käyttää terveydenhuoltoon useimpia länsimaita oleellisesti vähemmän sekä euroina laskettuna että osuutena bruttokansantuotteesta. Hoidon tason säilyttäminen ja kehityksessä mukana oleminen vaatii jatkossa lisärahoitusta. Suomen onkin lisättävä terveydenhuollon rahoitusosuutta vähintään muiden maiden tasolle. Suomella menee nyt taloudellisesti verraten hyvin johtuen kansainvälisistä suhdanteista ja näin näyttää jatkuvan. Rahaa aina on tietty määrä, kyse on siitä, mihin sitä suunnataan. Asia koskettaa kuntien ohella nimenomaan valtiovaltaa, jonka tulee maksaa valtionosuudet täysmääräisinä kuntiin. Valtionkin on noudatettava perustuslakeja.

2. Perusterveydenhuollon palvelujärjestelmää pitänee aina arvioida sekä lääkärien kannalta ja tietysti kansalaisten kannalta. Lääkärien kannalta näyttää tulevan aika ajoittain tiettyjä kriisiytymispisteitä. Meillä oli aikoinaan toimiva kunnanlääkärijärjestelmä, mutta sitten kunnan ainoa kunnanlääkäri väsyi työtä vuorotta -linjaan. Kehitettiin terveyskeskusjärjestelmä, jossa useampi lääkäri vastasi alueensa terveyspalveluista. Aluksi oltiin innostuneita, lopulta innostus alkoi väljähtyä. Tuli yleislääketieteen erikoislääkärit, jolla nostettiin arvostusta. Sen jälkeen kehitettiin väestövastuulääkäri- ja omalääkärimalli, mutta ajan kanssa mikään niistä ei herättänyt samanlaista innostusta kuin systeemin alkuaikoina. Nyt ollaan taas kriisikohdassa jossa pitäisi luoda jotain uutta. Kuka sen keksisi? Tärkeintä lääkärintyössä on potilas-lääkärisuhde. Lääkärin täytyy saada tehdä työnsä hätäilemättä ja asiallisesti. Lääkäriliiton malli, jossa lääkäri itse saa määrätä työolosuhteistaan, on hyvä toteuttaa. Tähän kuuluu, että jokaisella lääkärillä on absoluuttinen oikeus rajoittaa listansa kokoa. Monessa paikassahan on suurena ongelmana pienet virkaresurssit ja siten liian suuret vastuuväestöt. Säännöllinen täydennyskoulutus kehittää työntekijöiden ammattitaitoa ja parantaa samalla työhyvinvointia. Kansalaisten kannalta ajatellen kansanterveys on parantunut roppakaupalla. Keskimääräinen elinikä on pidentynyt, elämme keskimäärin terveimpinä yhä pitempään, monien kansantautien ilmaantuminen on siirtynyt yhä myöhäisemmälle elämänvaiheelle. Toki ansio suurimmaksi osaksi taitaa mennä yhteiskunnassa tapahtuneelle kehitykselle, vaikka terveydenhuolto ja lääketiede mielellään ottaisivat ison siivun menestyksestä kontolleen.

3. Kelan sairaanhoitokorvauksia ei ole nostettu lain edellyttämällä tavalla, vaan ne ovat jääneet vuoden 1989 tasolle. Niitä onkin nostettava, että ihmisillä on tasavertaiset mahdollisuudet hakeutua paitsi julkiseen terveydenhuoltoon myös yksityissektorin puoleen. Pääasia, että ihmiset saavat hoitoa ja kuntoutusta nopeasti eikä vasta tuottamattoman luppoajan jälkeen. Yksityispuolen asiakkaat ovat poissa terveyskeskusten ja sairaaloiden jonoista ja siten helpottavat monien muiden hoitoon pääsyä. Palvelusetelisysteemi olisi kuntien kannalta erinomainen tapa selvitä liikakuormituksesta.

Maija Kajan

53 v.

vihreät (sit.)/Pirkanmaa

yksityisgynekologi

1. Lisärahoitusta saadaan ympäristöverosta, pääomatulojen progressiivisesta verotuksesta, työllisyyden parantuessa verotulojen lisääntymisestä, alkoholiveron nostamisesta sekä verotuksen porsaanreikien tukkimisesta (vrt. kysymys 3).

2. Perusterveydenhuollon keskeisin ongelma on terveyskeskusten henkilökunnan pahoinvointi (uupumus ja kyynistyminen). Tähän tulisi vaikuttaa työn hallittavuutta lisäämällä, esim. listalääkärisysteemillä, työajan ja -määrän joustoilla, innon ja taipumusten mukaisella "erikoistumisella" ja lisäkoulutuksella.

3. Sairauksien ennaltaehkäisyn ja hoidon on perustuttava verorahoitteiseen julkiseen terveydenhuoltoon. Tätä täydentää sairausvakuutus. Sairausvakuutuksen kautta korvataan avohoidon lääke- ja matkakustannuksia, tuetaan opiskelijaterveydenhuoltoa, kuntoutusta ja yksityisten terveyspalveluiden käyttöä sekä korvataan sairauden ja vanhempainloman aiheuttamaa tulomenetystä. Suurimmassa osassa näitä näen sairausvakuutuksen tärkeänä lisäresurssien tuojana. Julkinen terveydenhuolto kriisiytyy nopeasti. Julkisen terveydenhuollon lääkärit ja muu henkilökunta voivat huonosti. Lääkärit siirtyvät enemmän julkiselta yksityiselle puolelle hallittavamman työmäärän sekä parempien tulojen takia. Paremmat tulot perustuvat usein ns. verosuunnitteluun; lääkärit ottavat suuren osan tuloistaan verotta tai maksamalla vain pääomaveroa. Näin lääkärit välttelevät osallistumista julkisen terveydenhuollon ja Kela-korvausten rahoittamiseen joista rahoista suuri osa saa palkkansa. Resurssit olisi ohjattava lääkäreiden taskujen sijasta julkisen terveydenhuollon resurssointiin, jotta systeemimme ei romahda.

Helena Kilpi

60 v.

keskusta/Satakunta

osastonlääkäri

1. Terveydenhuolto on havainnut terveiden elintapojen merkityksen jo vuosikymmeniä sitten, kun Pohjois-Karjala-projekti sydäntautien hillitsemiseksi käynnistettiin. Kansanterveyden kannalta hyviin tuloksiin päästään, kun tämä asia jalkautetaan. Varoja säästetään, kun sovellamme terveet elintavat arkeemme. Tie on pitkä. Tulos ei näy heti. Panostetaan kouluterveydenhuoltoon ja neuvolatoimintaan ja tähdennetään terveiden elintapojen merkitystä lapsille, nuorille ja aikuisille. Se tuo meille itse kullekin enemmän terveitä päiviä ja ehkäisee kansansairauksien lisääntymistä.

2. Perusterveydenhuolto tarvitsee terveyskeskuksissa kokeneita ja osaavia lääkäreitä. Useissa terveyskeskuksissa henkilökuntaa on liian vähän. Varsinkin pienemmissä kunnissa on jouduttu turvautumaan tilapäiseen työvoimaan. Kansansairauksien lisääntyessä perusterveydenhuollon kuormitus kasvaa huolestuttavasti. Terveyskeskuksen työpaineessa saattavat nuoret lääkärit uupua ja harkitsevat helpommin siirtymistä kevyempään työhön. Asian hoitamisella on selvästi kiire.

3. Terveyspalveluissa on keskeisen tärkeää kiinnittää huomiota ihmisten elämäntilanteen parantamiseen. Meillä on olemassa hyvinkin tärkeitä arkisia, mutta merkityksellisiä keinoja: liikunta ja ravinto. Liikuntareseptit! Panostetaan terveysvalistukseen ja elintapaohjaukseen sellaisten sairauksien osalta, joiden hoidon aloittamisessa se voi tulla kyseeseen.

Antti Liikkanen

60 v.

sdp/Lappi

psykiatrian ylilääkäri ja yksityislääkäri

1. Suomen sairaan- ja terveydenhoito on äärimmilleen tehokas vähäisten henkilökulujen ja valtavan motivaation ansiosta. Motivaation vähentyessä ja hoitotarpeiden lähes hallitsemattomasti lisääntyessä Gordionin solmu aukenee rahalla ja motivaation kohentamisella, koska hoitotarpeet eivät ole vähennettävissä. Raha on saatavissa vain verottamalla, parhaimmillaan verotettavia tuloja lisäämällä.

2. Ihmisten perusterveys voi heikentyä nopeasti hoitojärjestelmistä riippumatta: ympäristö- ja päihde-ongelmat ovat itänaapurin varoittava esimerkki. Joustavuuden väheneminen on tässä katsannassa PTH-järjestelmän nopeiten lisääntyvä riski. Motivoitunut, verkottumiskykyinen ja osaava ammattilainen on paras tapa torjua riskiä.

3. Sairausvakuutus on muun (esim. kuntoutus, lääkekulujen tasaus) ohella varatankki sairauksien ja niiden ehkäisyn kriisien yhteydessä. Sen välityksellä tilapäisesti uuvahtavan julkisen terveydenhoidon tarvitsija ei jää yksin tai kokemattoman, paikallistekijöitä hallitsemattoman ja niukan tilapäishoidon varaan.

Pehr Löv

59 v.

rkp/Vaasa

kansanedustaja

1. Ensinnäkin pitää muistaa, että matalat kustannukset johtuvat paljon siitä, että terveydenhuoltoalan palkkakustannukset ovat Suomessa matalia. Lisää rahaa pitää kuitenkin saada ja sitä saadaan kahdella tavalla. Täytyy kuunnella mitä ihmiset toivovat ja siinä on terveydenhuollon palvelut etusijalla. Kirjoitus terveydenhuollon lisäresursoinnista tulevaan hallitusohjelmaan on tärkeä. Toinen tärkeä ulottuvuus on työllisyysasteen nostaminen. Ainoastaan parantamalla yritysten mahdollisuuksia toimia ja tehdä kohtuullisesti voittoakin, saadaan uusia työpaikkoja syntymään ja yritykset jäämään Suomeen. Ainoastaan sillä tavalla verotulot lisääntyvät.

2. Terveydenhuollon suurin ongelma on liian monen terveyskeskuslääkärin työuupumus. Lääkäriliiton selvityksen mukaan tämä johtuu paljolti liiallisesta paperirutiinityöstä, muista pakollisista tehtävistä ja liian vähäisestä kliinisestä työmahdollisuudesta. Myöskin se, ettei voi hallita omaa työpäivää, vaan muut suunnittelevat minuutilleen työpäivät, turhauttaa. Kannattaisi kokeilla Norjan mallia, missä lääkärit itse hallitsevat työpäivänsä ja valitsevat näin vastuuväestön suuruutta ja saa palkkaa sen mukaisesti.

3. Kaksiportainen rahoitusmalli on hyvä. Lähinnä sen takia, että se antaa valinnanmahdollisuuden potilaalle ja myöskin sen takia, että sillä tavalla voidaan käyttää lääkärin kokonaisresurssia hyväkseen tilanteessa missä on monella alalla lääkärivajetta.

Pekka Reinikainen

59 v.

kristillisdemokraatit/Uusimaa

terveyskeskuslääkäri

1. Rahat terveydenhuollon kehittämiseen voidaan ottaa palauttamalla alkoholivero ennalleen ja nostamalla tupakkaveroa siten, että tupakka-askin hinta on 7 euroa nykyisen 4 euron sijasta. Hinta on 7 euron tasoa esimerkiksi Iso-Britanniassa. Tupakkasairaudethan "varaavat" nykyään joka neljännen sairaalasängyn ja alkoholisairaudet joka viidennen.

2. Perusterveydenhuollon keskeisin ongelma on työn rasittavuus, siksi sitä ei haluta tehdä. Vastuuväestöt huomattavasti pienemmiksi ja vierailevia erikoislääkäreitä terveyskeskuksiin konsultoimaan.

3. Sairausvakuutuksen rooli on tärkeä. Sitä tulee edelleen kehittää niin, että korvausten määrä vastaa alkuperäistä tasoa. Nythän korvaukset ovat jääneet pahasti jälkeen.

Päivi Räsänen

47 v.

kristillisdemokraatit/Häme

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja

1. Terveydenhuoltoon tulee valtion budjetissa suunnata enemmän rahoitusta. Terveydenhoito tulee hoitaa verorahoitteisena eikä potilaiden omakustannusosuutta ole syytä lisätä, sillä jo nyt osuus on selvästi korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Hoitotakuun toteutus edellyttää lisärahoitusta niin perusterveydenhoitoon kuin erikoissairaanhoitoon. Julkisten terveyspalveluiden henkilöstön palkkojen on myös oltava kilpailukykyisiä. Tulevalla vaalikaudella ehdotan miljardin euron remonttia alibudjetoituihin terveys- ja vanhustenhoitopalveluihin.

2. Terveyskeskuslääkärin työ on kuormitettua ja uuvuttavaa. Joka neljäs terveyskeskus potee lääkärivajetta. Nuoret lääkärit karttavat terveyskeskuksia työn vaativuuden ja yksinäisyyden vuoksi. Terveyskeskuksissa tulisi järjestää mahdollisuus työnohjaukseen ja konsultaatioihin ottamalla niihin tilaa seniorilääkäreiden työajasta. Terveyden edistämisen painotus tulee saada vahvemmaksi, elintapasairauden tuottavat yhä enemmän kustannuksia. Työelämän ulkopuoliselle aikuisväestölle tulee perustaa ennaltaehkäisevän terveydenhoidon aikuisneuvoloita. Yhteiskuntapolitiikassa tulee laajalla rintamalla edistää terveyttä, muun muassa alkoholi-, tupakka- ja liikennepoliittisin toimin.

3. Sairausvakuutuskin on veroluonteisesti rahoitettu. Sairausvakuutus on merkittävä osa kaikille kansalaisille ulottuvaa sosiaaliturvaa. Työnantajien maksuilla rahoitetaan sosiaaliturvasta vajaat 40 prosenttia, joten elinvoimainen yrityselämä ja hyvä työllisyystilanne takaa myös sairausvakuutuksen rahoituspohjan.

Markus Torkki

43 v.

kokoomus/Uusimaa

Lääkärikeskus Dextran ylilääkäri ja varatoimitusjohtaja

1. Hyvän terveydenhuollon piirteitä ovat tehokkuus, vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Päämääräni on kehittää terveydenhuoltoa näiden arvojen pohjalta. Suomessa on totuttu siihen, että tärkeintä on haalia mahdollisimman paljon rahaa omalle sektorille. Tällainen jakopolitiikka on kuitenkin tullut tiensä päähän. On tärkeämpää saada tuottavuus kuntoon. Terveydenhuoltoon tarvitaan avoimempaa kilpailua ja prosessit pitää saada läpinäkyviksi. Raha riittää paremmin, jos lisätään potilaan valinnanmahdollisuuksia ja luovutaan turhasta byrokratiasta, kontrollista ja holhouksesta.

2. Perusterveydenhuollon työpaikat eivät houkuttele. Oman työn sisältöön ei voi vaikuttaa. Kun ei saada vakituista henkilökuntaa, hoito pirstaloituu. Ei ole aikaa perehtyä potilaan ongelmaan ja tarpeellinen hoito viivästyy. Syntyy eriarvoisuutta. Yhteistyö perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä toimii huonosti. Terveydenhuollon rakenteet on uudistettava siten, että potilas tietää, kuka hänen asiaansa hoitaa. Työlle on saatava selvät rajat, jotta voi keskittyä oleelliseen: potilaan hoitoon.

3. Sairausvakuutuskorvaukset hyödyttävät erityisesti pienituloisia: työttömiä, opiskelijoita ja eläkeläisiä. Niiden avulla palvelut voidaan tuottaa tehokkaasti ja edullisesti. Potilas saa lisää valinnanmahdollisuuksia ja julkisen sektorin työtaakka kevenee.

Ritva Virransalo

56 v.

vasemmistoliitto/Kymi

lastentautien ylilääkäri

1. Hoidon oikean porrastuksen turvaaminen eli perusterveydenhuolto toimivaksi säästää erikoissairaanhoidon turhia menoja. Ennaltaehkäisevä toiminta sosiaali- ja terveydenhuollossa tuottaa korjaavan hoidon kohdalta säästöä. Esimerkiksi lasten sijoitukset vähenisivät. Työttömyyden hoito toisi lisää rahaa.

2. Perusterveydenhuollon lääkäreiden koulutuksen takaaminen. Ei teetetä vaativaa yleislääkärin työtä "pakkotyönä" pahimmassa tapauksessa ilman ohjausta vasta valmistuneilla eurovaiheen lääkäreillä. Tilanne on tosin päässyt jo toisilla paikkakunnilla pahasti karkaamaan käsistä, nuori ei negatiivisen kokemuksen jälkeen varmaan innostu jatkossa terveyskeskuslääkärin työstä. Pienten terveyskeskusten yhteistyön ja yhdistämisen kautta saadaan työyhteisön tukea. Päivystyspisteitten keskittämistä on jo tehty, niiden työolojen korjaus. Pitkien raskaitten päivystysjaksojen jakaminen.

3. Sairausvakuutuksen (KELA) avulla voidaan täydentää puuttuvia palveluita. Tällä hetkellä korvaustaksat ovat kuitenkin niin jälkeen jääneitä, että köyhimmillä ei ole mahdollisuus käyttää muuta kuin kunnallisia palveluita. Kaikkien kansalaisten tasapuolinen palveluiden saanti ei tule turvatuksi sairausvakuutuksen kautta. Yksityisiin sairausvakuutuksiin ei myöskään suurella osalla ihmisistä ole varaa.