Terveydenhuoltoa on järjestetty eri puolilla Suomea vajaan viiden vuoden ajan elämänkaariajattelun mukaan. Itse olen toiminut tällaisessa organisaatiossa reilun kolmen vuoden ajan. Jo suunnitteluvaiheessa ajatus tuntui lääkäreistä hyvin vieraalta. Silloinen STAKES oli kuitenkin vahvasti tuomassa tätä ajattelutapaa terveydenhuoltoon. Jokaisella paikkakunnalla, jossa elämänkaarimallia käytetään, on siitä oma versionsa. Joissakin se on vain perusterveydenhuollossa, joissakin yhdistetyssä perusterveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa. Laajimmillaan se käsittää erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon, vanhusten laitoshoidon mukaan lukien palveluasumisen, vammaispalvelut, kotihoidon ja päihdehuollon asumisyksikköineen.

Rajat elämänkaarien välillä ovat kovin teennäiset, ja esimerkiksi päivystyksen sijoittaminen näihin on vaikeaa. Meillä päivystys on vanhuspalveluissa, kun taas esimerkiksi perusterveydenhuollon lääkärit on sijoitettu hallinnollisesti aikuispalveluihin. Useimmat perusterveydenhuollon lääkärit toimivat kuitenkin kaikilla elämänkaarialuilla: neuvoloissa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa, vastaanotolla, vuodeosastolla, vanhainkodeissa ja kotihoidossa. Jokaisella tulosalueella on omat tulosaluejohtajat (huom. ei yhtään lääkäriä) ja omat tavoitteet. Terveyskeskuslääkäreille tulee ohjeita ja velvoitteita monesta eri linjasta.

Vanhusten laitoshoito ja tehostettu kotihoito ovat entistä vaativampia ja neuvola/kouluterveydenhuollon uudet asetukset vaativat lisäpanostusta. Terveyskeskuslääkäreiden työajasta entistä enemmän meneekin vanhusten hoitoon ja neuvolatyöhön. Kun lisäresursseja ei saada, kärsii normaali vastaanottotyö. Aikaisemmin esim. pienillä terveysasemilla terveydenhoitaja pystyi joustavasti siirtymään vastaanotolta neuvolaan tai kotisairaanhoitoon aina tarpeen mukaan. Nyt se ei enää onnistu ilman hyvin kankeita päätöksiä, koska jokainen tulosalue pitää kiinni omasta budjetistaan ja samalla työvoimastaan ja viroistaan.

Järjestelmä on ehkä selkeämpi erikoissairaanhoidon lääkäreiden kannalta, kun kukin heistä toimii vain yhdellä tulosalueella ja yhden johtajan alaisena. Kuitenkin erilaiset käytännöt mm. täydennyskoulutukseen pääsyn osalta ovat aiheuttaneet harmia myös erikoissairaanhoidossa.

Myös luottamusmiehille malli on vaivalloinen. Kun saman ammattiryhmän henkilöitä on esim. kolmella eri tulosalueella (lääkärit, psykologit, sosiaalityöntekijät), on neuvoteltava kolmen eri tulosaluejohtajan kanssa. Näkemykset poikkeavat usein paljon ja kompromissin tekeminen on hankalaa. Jotain hyvääkin elämänkaari malli on ehkä tuonut mm. joidenkin hoitoketjujen suhteen, mutta ne olisivat varmaan syntyneet muutoinkin. Malli teettää valtavasti tilastotyötä niin hallinnolle kuin käytännön työntekijöille. Tämän vuoden alusta on kaikkien tilastoitava ns. kuntatuote päästäkseen pois sairauskertomuksesta. Siinä pitää olla suorituspaikka elämänkaarilinjojen ja kuntakohtaisten tietojen mukaisesti.

Yhdistetyssä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon organisaatiossa erikoissairaanhoidon tarpeet valitettavasti menevät perusterveydenhuollon edelle. Yhteinen organisaatio on sinänsä toki lisännyt erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon lääkärien yhteenkuuluvuutta ja yhteistyö on helpottunut.