Suomen terveyspolitiikan yhdeksi tavoitteeksi on asetettu pyrkimys vaikuttaa väestön terveyteen laaja-alaisesti eri politiikkalohkojen toimin. Tavoitteena on kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja huomioimalla kaikessa päätöksenteossa sen ihmiseen kohdistuvat vaikutukset. Yhdeksi terveysvaikutusten arviointimenetelmäksi on kehitetty IVA eli ihmiseen kohdistuvat vaikutukset.

Mitä tapahtuukaan samanaikaisesti kuntakentässä? Tilaaja-tuottajamalli on päivän sana ja organisaatiomuutoksia viedään läpi monissa kunnissa. Tuottavuuden parantaminen on nostettu keskeisimmäksi asiaksi. Valitettavasti eri hallintokunnat katsovat kapea-alaisesti omaa toimintaansa taloudellisesta näkökulmasta ja kokonaisuus, toimien vaikutukset muualla, unohtuu.

Työntekijöiden terveydentilaa heikentävinä tekijöinä on todettu mm. kiire, työn hallinnan menettäminen, työsuhteen epävarmuus ja suuret organisaatiomuutokset. Kaikki nämä elementit löytyvät kuntasektorilla työskentelevien arjesta. Henkilöstöpoliittisissa visioissa puhutaan työsuhteiden vakinaistamisesta, mutta määräaikaisten työntekijöiden määrä on edelleen korkea ja paikoin jopa kasvussa tilaaja-tuottajamalliin siirryttäessä. Työntekijät viestivät tiukentuneista käytännöistä, jopa laittomuuksista henkilöstömitoituksissa. Henkilöstön sairastavuuden kasvusta onkin merkkejä organisaatiouudistusten myötä. Myös lakitekstit näyttävät unohtuvan hallintoa uudistettaessa. Terveydenhuollon yksiköissä ammattihenkilölain, mielenterveyslain ja erikoissairaanhoitolain sisällöt eivät näytä olevan tuttuja kaikille uudistajille. Näyttääkin siltä, että organisaatioita kevennettäessä hallintoon tuleekin paikoin uusia portaita, kun lääketieteellistä ja hallinnollista johtajuutta erotetaan toisistaan. Hoitoketjujen toimivuus ja toimien vaikuttavuuden arviointi laaja-alaisesti tuntuu jäävän oman yksikön rahassa kapea-alaisesti mitatun tuottavuuden jalkoihin.

Toimintoja virtaviivaistetaan, etsitään moniosaajia, "kauniita ja rohkeita". Miten käy esimerkiksi sosiaalisen työllistämisen uusissa organisaatiomalleissa? Omassa työssäni lääkärinä Merikosken ammatillisessa koulutuskeskuksessa työelämän koventuneet asenteet ovat jo tulleet vastaan; vajaakuntoisten nuorten ja aikuisten sijoittaminen työelämään on vaikeutunut. Osaoptimoinnista tulisi päästä kokonaisvaltaiseen vaikuttavuuden arviointiin.

Tämä hallituspalsta jää viimeiseksi, myös kliininen työ on jäämässä. Mielenkiintoiset haasteet kuitenkin odottavat Lääkäriliiton järjestöpäällikön tehtävässä.