Kun kunnat saivat velvollisuuden järjestää alueensa terveyden- ja sairaanhoidon, useat niistä alkoivat säästää perusterveydenhuollosta jättämällä omalääkärien väestöpohjat liian suuriksi ja samalla kunnan terveydenhuollon toimimattomaksi. Erikoissairaanhoito järjestetään edelleen sairaanhoitopiirien kautta, jolloin yksittäisten kuntien päätökset vaikuttavat niihin vähemmän ja erikoissairaanhoito on säilynyt koko maassa kansainvälisestikin verrattuna laadukkaana ja kustannustehokkaana. Nyt perusterveydenhoitoa ja sosiaalihuoltoa pyritään pelastamaan uusilla laeilla. Lakiehdotuksissa muutetaan myös erikoissairaanhoidon järjestämistä, ja ilmeisesti lainlaatija kuvittelee, että uusilla hallinto- ja järjestämismalleilla pystyttäisiin myös alentamaan kustannuksia. Lakiehdotuksiin tutustuessa tulee vaikutelma, että sosiaalitointa ja perusterveydenhuoltoa pelastetaan erikoissairaanhoidon kustannuksella.

STM valmistelee parhaillaan uutta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevaa lakia, jossa määritellään kuntia koskeva sosiaali- ja terveydenhuollon uusi palvelurakenne vuodesta 2013 eteenpäin. Osana lainsäädäntöuudistusta annetaan myös uusi terveydenhuoltolaki. Siinä lakiehdotuksessa sairaanhoitopiirit vielä säilytettäisiin ja niiden vähimmäiskoko olisi 150 000 asukkaan väestöpohja. Seuraavissa uudistuksissa sairaanhoitopiirit lakkautettaisiin ja maahan muodostettaisiin noin 50 sosiaali- ja terveydenhuoltopiiriä eli keskimääräinen piirin koko olisi noin 100 000 asukasta.

Itse toimin keskisuuressa 170 000 väestöpohjan kokoisessa sairaanhoitopiirissä ja tiedän, että tämän kokoinen piiri pystyy vielä toimimaan kohtuullisesti. Erikoislääkärien määrä riittää hoitamaan päiväaikaiset vastuut ja myös päivystys pystytään järjestämään. Mutta pienemmissä yksiköissä lääkärien määrä ei enää riittäisi ainakaan nykyvaatimukset täyttävän päivystyksen järjestämiseen. Jos toisaalta erikoissairaanhoidon päivystys keskitettäisiin vain yliopistosairaaloihin, niin muiden sairaaloiden päiväaikainenkin toiminta vähenisi ja heikkenisi ratkaisevasti.

Terveydenhuoltolakiehdotuksessa on suunniteltu erikoislääkärien toiminnan siirtämistä sairaaloista terveyskeskuksiin. Tämä ei sinällään vahvistaisi perusterveydenhuoltoa, mutta hajottaisi erikoissairaanhoitoa. Laissa myös määrättäisiin muutettavaksi sairaaloiden välistä työnjakoa ERVA-alueiden sisällä, käytännössä lähinnä vaativimpien hoitojen ja päivystyksen keskittämistä yliopistosairaaloihin. Tämä tulisi huomattavasti supistamaan muiden sairaaloiden potilaskuntaa ja erikoislääkärien toimenkuvaa. Samaan suuntaan vaikuttaa nykyinen erikoislääkärikoulutus; yleisosaajien puute vaikeuttaa pienten ja keskisuurten keskussairaaloiden toimintaa. Joka tapauksessa jonkinlainen päivystys on ylläpidettävä kaikissa toimivissa sairaaloissa.