Paljon siitä etukäteen kuulin, tytöt ja pojat vallan kammareissa kertoivat SPATeista - enpä oikein siinä vaiheessa ymmärtänyt mistä on kyse. Nyt ymmärrän ainakin huonot puolet.

Pahasti jälkijättöisesti me Saarikassa aloitimme SPATtien kirjauksen kesän 2012 alussa. Koulutus asiaan oli perinteisesti vaatimatonta, pari kollegaa koulutuksessa kävi ja he parhaansa mukaan meitä muita lääkäreitä ohjeistivat. Mutta käytännössä koko henkilökunta aloitti SPATtailun ihan "omasta päästä". SPAT-lista on pitkä, loogiseksi ja järkevästi kattavaksi sitä ei totisesti voi syyttää. Omituisia toimenpiteitä löytyy, ihan tavallisia taas ei löydy. Ja varjele jos joudut laittamaan jonkun tapaturmadiagnoosin! Siitä ei hyvää seuraa. Murhia ja tappoja tunnutaan tekevän Suomessa melkoisia määriä ja kovin monimuotoisesti, näin ainakin jos tapaturmadiagnoosin jälkeistä kohtaa täytät.

Parin kolmen kuukauden kokemuksella on omaksuttu tietyt rutiinit. Osa porukasta menee yli siitä mistä aita on matalin, tietyt ohituskaistat on opittu ja niiden neuvominen muille on tavallista, kaikki ottavat ohituskaistaneuvot tyytyväisinä vastaan.

Nyt on ihan pakko kysyä, mitä tälläkin työn hidastamisella saadaan aikaiseksi. Jokainen näpäytys mitä potilaspapereissa tehdään todistettavasti hidastaa työtä joka tapauksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos saa kuulemma tästä SPATtailusta tietoa siitä, mitä perusterveydenhuollossa avosektorilla tehdään ja miten. Toki hoitoon pääsystä varmaan saadaankin tietoa, mutta miten luotettavaa on tieto siitä, mitä tehdään? Tuleepa mieleen vanha vitsi - vale, emävale, tilasto. No toki näin tilastot saadaan helpommin kuin aikaisemmin ja huonosti väestön tarpeeseen vastaavat terveyskeskukset esiin paremmin. Sitten onkin edessä selvityksen paikka.

Ihmetyttää kuitenkin, miksi tässä SPAT-systeemissä tiimalasi ei jumiudu samoin kuin potilasohjelmassa ja digisanelussa, jotain positiivista tässä siis on. Ehkä systeemi on vaivauduttu rakentamaan sujuvaksi, koska muuten ohituskaistaa käytettäisiin vieläkin enemmän. Potilasohjelmissa ohituskaistaa ei ole, meidän on vain pakko junnata hitaalla kaistalla ja kiroilla tiimalasin tuijotusta. On jotenkin ristiriitaista, että joku juttu saadaan toimimaan, mutta lääkärin työn kannalta oleellista asiaa eli potilastiedostoja ei ole reilussa kymmenessä vuodessa saatu toimimaan.

No ei tämä hilmoilu ole ainoata hölmöilyä, mitä terveydenhuollossa harrastetaan. Tuntuu tuolla korkeimmalla päättävällä tasollakin olevan asiat hiukan hakusessa, kun tässä viime päivinä on budjettineuvotteluja seurannut ja vanhuspalvelumitoituksia sen osana. Melkoista teatteria vakavista asioista, sanoisin.