Aina ruikutetaan - hyvin toimivista asioistakin voisi kirjoittaa, on toivottu. Rohkenen nyt kirjoittaa siitä, miten järjestimme terveyskeskuksessamme viime kesänä sijaisina toimineiden lääkäreiden työolot ja ohjauksen.

Olimme siitä onnellisessa asemassa, että saimme sijaisia hyvin, ja osa heistä oli jo valmiita lääkäreitä. Pidimme yhteyttä tulijoihin useaan kertaan ennen töiden alkua, pitkin talvea ja kevättä. Pyysimme jokaiselta toiveita päivystämisestä, ajanvarausaikojen pituudesta ja työn sisällöstä. Järjestimme sijaisille tarvittaessa asunnot, koska Oulusta tai Turusta käsin on melko mahdotonta hankkia Savonlinnasta asuntoa ruuhkaisimpaan oopperajuhlien aikaan.

Haasteena oli saada eri kuntien kaikkien terveysasemien hoitohenkilökunta toimimaan sovitulla tavalla ja huolehtimaan osaltaan siitä, ettei ketään kuormiteta liikaa. Sovimme yhdessä hoitajien kanssa, että ajanvarausajan pituus on puoli tuntia ja kysymättä ei saa laittaa ylimääräisiä potilaita. Tarvittaessa ajanvarausaika voi olla tunninkin mittainen. Järjestimme riittävästi puhelinaikaa, toimistoaikaa ja reseptien uusimisaikaa, jotta työn hallinta säilyy eikä tekemättömiä töitä ala kertyä. Jos näin uhkasi käydä, puutuimme asiaan. Pyrimme järjestämään kesälääkärien työn niin, että heille muodostuisi potilas-lääkärisuhteisiin jatkuvuutta, ja että heillä olisi tietyt hoitajat, joiden kanssa työskennellä.

Perehdytykseen panostimme. Olemme laatineet perehdytyskansion, jota päivitetään jatkuvasti. Jokaiselle varattiin ensimmäinen työpäivä systemaattista perehdytystä varten. Jokaiselle annettu perehdytysopas on olemassa myös sähköisenä. Tilasimme talon tietohallinnosta yksilöllisen perehdytyksen mm. potilastietojärjestelmään ja e-reseptiin.

Varmistimme, että seniorilääkäri on saatavilla koko ajan ja hän tulee tarvittaessa mukaan tutkimaan potilasta. Järjestimme kaksi kertaa viikossa tunnin pituiset tuutortunnit, jotka varattiin jokaisen ajanvarauskirjaan. Vakituiset lääkärit vastasivat tuutortunnin pitämisestä vuorotellen. Nuoret toivat käsiteltäviksi omia potilastapauksiaan. Oli todella opettavaista pohtia joukolla niitä tapauksia, joita kukin oli vastaanotoltaan poiminut. Jos aikaa jäi, saatoimme käsitellä esim. verenpaineen monilääkitystä, kihtiä tai käydä läpi toimenpiteiden merkkaamista. Tuutortunnit koettiin niin hyviksi, että olemme jatkaneet niitä vielä syksyllä, joskin vain kerran viikossa, koska sijaisillamme on myös henkilökohtaiset ohjaajat.

Otimme vastaan toiveet vapaapäivistä ja lomista ja annoimme ne toiveiden mukaisesti kesällä ja viikonloppujen yhteyteen. Kun sijaisia on tarpeeksi, eivät toiveet mene päällekkäin, eikä niiden toteuttaminen näin ollen ole mahdotonta. Lisäksi vielä kaupunki ja sairaanhoitopiiri järjestivät muutaman yhteisen vapaa-ajan tapahtuman kaikille kesälääkäreille.

Työilmapiiri oli iloinen ja koko kesän oli tekemisen meininkiä. Saimme myös ajanvarausjonot lyhentymään huomattavasti. Potilailta tuli jatkuvasti hyvää palautetta kuunteleville ja heidän ongelmiinsa paneutuneille lääkäreille, samoin hoitohenkilökunnalta.

Ensi kesäksi olen ajatellut, että vakituisista lääkäreistä yksi vuorollaan vapautuisi viikoksi potilasvastaanotosta ja olisi pelkästään sijaisten käytettävissä. Jos aikaa jää, hän voi uusia reseptejä, tehdä tekemättömiä lausuntoja tai vaikka perehtyä kirjallisuuteen työajalla. Muuten menemme hyväksi koetuin reseptein.

Kokemukset osoittivat, että jäykkänä pidetty kunnallinen työ pystytään järjestämään joustavasti ja niin, että työntekijät viihtyvät. Samalla työnantaja hyötyy työssä viihtyvistä, hyvin perehdytetyistä ja osaavista lääkäreistä.