Intohimona päivystys?
Yhtä varmasti kuin hyttyset, saapuu joka kesä jokin asetus- tai lakiluonnos juhannuksen tienoilla lausunnolle. Tämän kesän ja syksyn ajan on eri puolilla Suomea tutkittu luonnosta sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä eli ns. päivystysasetusta. Tuolla asetuksella pyritään luomaan laatukriteerit erilaisille päivystyspisteille. Asetuksen voimaantulo vaatii monissa paikoissa päivystysten lisäresursointia. Se johtaa vääjäämättä päivystysten keskittymiseen ja mm. synnyttävien sairaaloiden karsiutumiseen. Toisaalta keskittäminen johtaa nykyiselläänkin liian kiireisten aktiivipäivystyspisteiden työmäärän lisääntymiseen.
Keväällä toteutetussa työmarkkinakyselyssä oli väittämä "en haluaisi päivystää lainkaan". Terveyskeskuslääkäreistä 59 % oli osittain tai täysin tätä mieltä. Gynekologeista 19 %, sisätautilääkäreistä 29 %, ortopedeista 32 % ja lastenlääkäreistä 40 % oli myös tuota mieltä. Anestesiologeistakin, jotka sairaalauralle ryhtyessään tietävät päivystävänsä hamaan eläkeikään saakka, 13 % ei haluaisi päivystää. Miksi ei haluta päivystää? Halutaanko illat ja viikonloput vapaaksi perheelle ja harrastuksiin? Vai onko syynä se, että nykyinen viikkotyöaika päivystykset mukaan luettuna on liian suuri? Vai onko oman päivystyspisteen työtahti liian kova tai päivystysrupeama liian pitkä?
Lääkäriliiton toiminnassa päivystys on ollut esillä moni tavoin viime vuosina. Työaikadirektiivin voimaantuloon on valmistauduttu jo pitkään, yötyön terveysriskeistä on tiedotettu ja päivystämisen uusiin paikallisiin malleihin on kannustettu. Päivystystyöryhmä loi erinomaiset Lääkäriliiton linjaukset päivystykselle ja sen työtä jatkava lääkäripäivystystyöryhmä on kartoittanut erilaisia uusia päivystysmalleja ja seuraa niiden toteutumista. Se on luomassa linjauksia päivystyskokeiluille, joita erityisesti päivystyspoliklinikoille on jo luotu. Lääkärien työhyvinvointityöryhmä on käsitellyt päivystystä työhyvinvoinnin kannalta. Se antoi useita toimenpide-ehdotuksia, jotka julkistetaan syksyn aikana.
Tämän kehitystyön jatkamiseksi tarvittaisiin tietoa siitä, millaista päivystystyötä lääkärit ovat valmiit tekemään. Ja mikä päivystämisessä on stressaavinta. Tuota päivystysasetusluonnosta lukiessa nimittäin vahvistuu se ajatus, että yhä useampi erikoislääkäri päivystää jossakin muodossa tulevaisuudessa. Niin kehittynyttä ja erikoistunutta on lääketiede. Päivystystä on uudistettava myös siksi, että monille päivystävistä aloista on ollut vaikea saada erikoistuvia lääkäreitä. Uhkana on erikoislääkäripula noilla aloilla suurten lääkäri-ikäluokkien eläköityessä.
P.s. Ns. päivystysasetusluonnoksessa kaavailtujen muutoksien vaikutusta omiin päivystyksiin kannattaa vieläkin tarkastella, sillä lausuntoja voi antaa syyskuun loppuun saakka.