Lääkärijohtajat kuulivat Mannerheimin johtajuusoppeja.

Neljännen Erikoislääkärien johtamiskoulutuksen syyskuisella päätösjaksolla pureuduttiin johtajana kehittymiseen, muutosjohtamiseen ja omiin projektitöihin. Päätösiltaa vietettiin läksiäisten merkeissä. Emeritusprofessori Martti Kekomäki jätti tehtävänsä ohjelmajohtajana kolmen aktiivivuoden ja niitä edeltäneiden valmistelujen jälkeen. Illan isännäksi oli kutsuttu marsalkka Mannerheim.

Lääkärit auttoivat Marskia ja Marski lääkäreitä

Marsalkka kertoi kuulijoille pitkästä ja monivaiheisesta urastaan. Kiinnostava yksityiskohta oli kohtaamiset lääkärien kanssa. Useammankin kerran lääkäri pelasti Mannerheimin pälkähästä ja jälleen työkuntoiseksi. Milloin katkesi jalka, milloin iski korvan tulehdus tai mahahaava.

Mannerheim kehitti myös Suomen terveydenhoitoa. Hän toimi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana 30 vuotta ja oli perustamassa Punaisen Ristin sairaalaa. Tämä nykyinen Töölön sairaala on monella tapaa erityinen. Siellä avattiin maan ensimmäinen neurokirurginen osasto 1936, ensimmäinen teho-osasto 1959, ja siellä aloitti toimintansa myös Veripalvelu.

Mannerheim oli kiinnostunut myös lasten ja perheiden oloista. Vuonna 1920 hän perusti Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton, jonka kunniapuheenjohtaja hän oli. Johtamisoppinsa Mannerheim oli hankkinut pitkälti käytännön tekemisen kautta. Marskin oikeana kätenä toiminut kenraali Aksel Airo valisti johtajaansa kirjallisuudella ja antoi tälle Sun Tzun (nyk. Sunzi) teoksen Sodankäynnin taito. Marsalkka Mannerheim kertoi Lääkäritalon tilaisuudessa omasta johtamisfilosofiastaan, johon tuntui kuuluvan näkemyksellisyyttä ja rohkeutta, asiantuntemusta ja hyviä verkostoja - sekä ajoittain myös rentoutumista ja nautintoja.

Kekomäki korosti tahtoa, koulutusta ja kokemusta

Professori Kekomäki korosti omassa läksiäispuheessaan sitä, miten intohimo ohjaa tekemistä. Johtaja tarvitsee koulutusta osatakseen johtaa, mutta tahtoa ja kokemusta ei silti mikään koulutus korvaa.

Niin professori Kekomäki kuin marsalkka Mannerheim korostivat, että johtaminen on paitsi kovaa työtä myös hauskaa. Hauskuus syntyy ennen muuta tavoitteiden saavuttamisesta. Tähän vain harvoin pystytään yksin. Viisas johtaja tekee yhteistyötä, vaalii verkostoja ja hakee tukea näkemyksilleen - ollen niitä valmis myös kyseenalaistamaan.

Alaisille on osoitettava luottamusta. Kannattaa vaatia paljon niiltä, joille on paljon annettu. Tämä edellyttää toki alaisten tuntemista ja näiden "käyttöohjeiden" mukaan toimimista. Kriisissä on tärkeä astua johtajana itse esiin, vaikka alaiset olisivat miten taitavia.

Uuden oppiminen ja oivaltaminen on hienoa niin johtajalle kuin kaikille muillekin. Toisaalta myös omien oppien levittäminen kutkuttaa. Kekomäki kertoi nauttineensa erityisesti vastustajien mielipiteiden vähittäisestä muuttumisesta: "Vain kuolleen ruumiini yli - kyllä mutta - niinhän minä aina sanoinkin."

Kekomäen johtamisoppeja pitkän työuran varrelta

Johtaminen ei ole hallinnointia.

Johtamisella on oltava tavoite ja painopiste.

Selkeys on itseisarvo, numerot ovat tärkeitä.

Muutokseen tarvitaan (usein paljon) aikaa.

Puheiden ja tekojen välillä ei voi olla ristiriitaa.

Tilanteita kannattaa käyttää heti hyväksi.

Vastustajalle on annettava kasvot ja tajuttava motiivit.

Liittoutumat ovat hyvästä, yksin on orpoa.

Samaa sanomaa kannattaa toistaa, toistaa ja toistaa.