- Järjestöt ovat merkittäviä vaikuttajia terveydenhuollossa. Ne edustavat parhaimmillaan mittavaa osaamisen keskittymää. Psykiatriassa järjestäytyminen on vieläkin tärkeämpää kuin muilla erikoisaloilla, sanoo Lääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja, YTHS:n johtajapsykiatri Kari Pylkkänen.

Valtuuskunnan puheenjohtajuus on ollut

Kari Pylkkäselle

etuoikeutettu näköalapaikka järjestötyöhön. Hän on halunnut vahvistaa liiton osallistumista terveydenhuollon palvelujärjestelmän ja lainsäädännön aktiiviseen kehittämiseen. Keskeisimmät terveyspolitiikan linjaukset ovat käyneet läpi perusteellisen valtuuskuntakäsittelyn, ja ne ovat osoittautuneet ajan hammasta kestäviksi.

Liiton edunvalvonnan tehtävänä on Pylkkäsen mielestä yhä enemmän huolehtia työn laadun edellytyksistä.

Viron Psykiatriyhdistyksen kunniajäsen 2009

Kari Pylkkänen on kiinnostunut lääkäriyden edistämisestä ja terveyspalvelujen parantamisesta liiton kautta vaikuttamalla. Hän on tullut kutsutuksi myös moniin kansainvälisiin järjestötehtäviin - ja saanut niistä hyvää palautetta. Viimeisin palkinto, Eesti Psühhiaatrite Seltsin kunniajäsenyys myönnettiin tänä keväänä suomalaisten ja virolaisten psykiatrien pitkäaikaisesta yhteistyöstä.

- Neuvostopsykiatrian keskeinen ongelma oli, että ala oli säädetty palvelemaan enemmän yhteiskuntaa kuin potilasta. Psykiatrin autonomia työssään oli hyvin rajoitettua ja potilaan autonomiaa ei ollut. Diagnoosi leimasi potilaan ja käytössä ollut "dispanserisointi" sekä potilasrekisteri palvelivat potilaan oikeuksien rajoittamista.

- Järjestelmä oli laitospainotteinen, pitkäaikaissairaiden olosuhteet olivat usein huonot ja avohoito kehittymätöntä. Psykoterapiaa ei ollut. Myös perusterveydenhuollon porras puuttui.

- Neuvostoajan jälkeen psykiatriaa kohtaan tunnettiin pelkoa ja epäluottamusta, jotka liittyivät psykiatrian poliittiseen väärinkäyttöön. Myös sanaa psykiatria välteltiin, kuvailee Pylkkänen

Viron itsenäistyessä Pylkkänen oli Suomen Psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja, ja käynnisti monia yhteistyöohjelmia. Vuonna 1992 hän sai Baltian maiden terveysministeriöiden kutsun toimia kansainvälisen selvitysmiesryhmän jäsenenä arvioimassa näiden maiden psykiatrian tilaa ja kehitystarpeita. Hän vieraili mm. lähes kaikissa Viron, Latvian ja Liettuan psykiatrisissa sairaaloissa.

- Viron itsenäistymisen jälkeen suuri ongelma on ollut erikoislääkärien kato ulkomaille, mm. Suomeen. Maa kärsii psykiatripulasta, jota ei voida koulutuksella kattaa.

Psykiatrian pohjoinen vyöhyke

Yhteistyössä Viron ja Suomen Psykiatriyhdistysten sekä Duodecimin kanssa toteutettiin kaksivuotinen Mielenterveystyön johtamisen ja hallinnon koulutusohjelma virolaisille psykiatreille 90-luvun lopulla. Tavoitteena oli antaa laaja-alaiset valmiudet johtaa ja kehittää psykiatriaa sekä avohoitoa.

Psykiatriyhdistysten yhteistyössä virolaisia psykiatreja kutsuttiin säännöllisesti alan suomalaisiin koulutustapahtumiin ja psykoterapiakoulutuksiin. Myös kirjallisuuden kääntämistä ja julkaisua viroksi tuettiin.

Baltian ja Pohjoismaiden psykiatristen kulttuurien ja yhteistyön lähentäminen on ollut tärkeää. Tavoitteen edistämiseen avautui erinomainen mahdollisuus, kun Kari Pylkkänen valittiin Pohjois-Euroopan edustajaksi Maailman Psykiatriyhdistyksen (WPA) hallitukseen 1996-2002.

- Loimme tiiviin yhteistyöverkoston ja kokoonnuimme Pohjoismaiden ja kaikkien Baltian maiden psykiatrian alan edustajien kesken. Näin syntyi pohja "Psykiatrian pohjoiselle vyöhykkeelle", joka toimii edelleen, huomauttaa Pylkkänen.

Viro liittyi Suomen isännöimässä kokouksessa 1998 ensimmäisenä Baltian maana UEMS:n Psykiatrian Sektion liitännäisjäseneksi jo kauan ennen maan Lääkäriliiton liittymistä UEMS:iin. Viron psykiatriassa mm. omaksuttiin EU-standardien mukaiset koulutusohjelmat heti niiden tultua hyväksytyiksi.

Järjestötoiminta on oppimisprosessi

Kari Pylkkäsen mukaan tasokas ammatillinen järjestötoiminta on psykiatrian alalla vieläkin tärkeämpää kuin muilla erikoisaloilla. Alan jatkuvuus ja ennakoitavuus ovat haavoittuvia.

- Valitettavasti psykiatrian muutokset tulevat usein ulkoapäin, ja ne perustuvat riittämättömään tietämykseen mielenterveyden häiriöistä ja niiden hoidosta. Mielenterveyden ongelmiin liittyvä leimaantuminen värittää ja ohjaa muutospaineita.

Järjestöjen tulee huolehtia toiminnan korkeasta laadusta ja koota paras tietämys kehittämisen pohjaksi.

- Järjestötoimintaan osallistuminen on oppimisprosessi. Järjestöjen kautta välittyy aktivisteille ja jäsenille arvokasta tietoa yhteiskunnasta ja sen toimintatavoista. Järjestöjen tulee huolehtia työnsä laadusta ja demokratian toteutumisesta toiminnassaan. Osallistuminen on palkitsevaa.