Lehti 8: Liitto toimii 8/2010 vsk 65 s. 692 - 696

Järjestöuran huipulla

Suomen Lääkäriliiton valtuuskunta kutsui arvostetut ja ansioituneet lääkärit Jaakko Karvosen ja Kari Pylkkäsen kunniajäsenikseen joulukuussa 2009. Juhlallisuuksia vietetään 26.2.2010.

Tiina Raivo 26.2.2010

Jaakko Karvonen ei haaveillut pikku poikana lääkärinurasta vaan innostavan opettajansa ansiosta tähtäimenä oli biologian opettajan ammatti. Vielä ylioppilaskirjoitusten jälkeen Karvonen punnitsi valintaa lääketieteellisen tiedekunnan ja Teknillisen korkeakoulun välillä. Kertaakaan Karvonen ei ole kuitenkaan katunut lääkäriksi ryhtymistään.

- Lääkäriksi kouluttautuminen ei ollut täysin sattumanvaraista, sillä sekä isäni että isoisäni olivat molemmat lääkäreitä. Molemmat olivat erikoistuneet ihotauteihin kuten itsekin olen. Kotona ei kuitenkaan millään lailla painostettu lääkärinuralle. Karvosen isoisä Juho Jaakko Karvonen toimi arkkiatrina vuosina 1933-1943.

Karvosella on pitkä ja menestyksekäs ura takanaan. Hän on työskennellyt yhteensä 30 vuotta apulaisprofessorina ja professorina Oulun ja Helsingin yliopistojen ihotautiklinikoilla. Seitsemän viimeistä työvuottaan Karvonen toimi HUS:n johtajaylilääkärinä, kunnes jäi eläkkeelle helmikuussa 2009.

- Tein pitkän uran kliinisenä lääkärinä. Huippuhetkinä voisin mainita lääkärin työssä onnistumiset. Kun pystyy selvittämään vaikean diagnoosin tai saa vaikean sairauden nujerretuksi. Ne ovat kaikille lääkäreille palkitsevia onnistumisen hetkiä.

Karvosen mukaan järjestöuran kannalta mieleenpainuvinta on ollut Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsenenä toimiminen vuosina 1983-2003, joista vuosina 1995-2002 hän toimi myös valtuuskunnan puheenjohtajana. Puheenjohtajuuskauden huipentuma oli vuoden 2001 lääkärilakko, jonka loppupuolella valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen johdolla toimi 7-henkinen sovittelulautakunta, jossa oli mukana myös Karvonen valtuuskunnan puheenjohtajan roolissa.

- Olimme siellä lääkäreiden edustajina silloisten toiminnanjohtajan Markku Äärimään ja hallituksen puheenjohtajan, nykyisen toiminnanjohtajan, Heikki Pälven kanssa. Kuukauden tiukka kädenvääntö Bulevardilla johti lakon päättymiseen ja lääkäreille hyvään lopputulokseen.

Muutama vuosi sitten HUS:n johtamiskulttuuria pyrittiin muuttamaan ja lääkäreiden asemaa johdossa vähentämään. Tästä puhuttiin paljon myös julkisuudessa.

- Silloin johtajaylilääkärin asema täysin rapautettiin ja minulta otettiin kaikki valtuudet pois. HUS:n lääkärit nousivat yhtenä rintamana vastustamaan vääräksi koettua hallintouudistusta. Tämä johti siihen, että lääkäreiden asema johdossa palautettiin ja erityisesti täysin syrjäytetyn johtajaylilääkärin asema nostettiin paljon vahvemmaksi kuin se oli koskaan ennen ollutkaan. Se oli ehdottomasti lääkäreiden joukkoliikkeen ansiota.

Lääketiedekään ei pysty ihmeisiin

HUS:n johtajaylilääkärinä toimiminen oli Karvoselle loistava näköalapaikka suomalaiseen terveydenhuoltoon.

- Suurin ongelma ja haaste on väestön ikääntymisestä ja uusien tehokkaiden, mutta kalliiden, hoitojen lisääntymisestä aiheutuva väistämätön ristiriita hoidon tarpeen ja taloudellisten resurssien välillä. Tilannetta vaikeuttaa tulevaisuudessa vielä hoitohenkilökuntapula, joka koskee varsinkin sairaanhoitajia.

Karvonen on huolissaan myös nykyisten poliitikkojen lyhytnäköisyydestä, kun tutkimukseen käytettäviä määrärahoja jatkuvasti leikataan.

- Valtiovalta ei tunnu ymmärtävän tutkimustyön tärkeyttä.

Helppoja ratkaisuja ongelmiin ei ole.

- Monimutkainen, monikanavainen terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä pitäisi keskittää, yhtenäistää ja yksinkertaistaa. Meillä vastuu terveydenhuollosta on jaettu sadoille kunnille. Näin hajautettua systeemiä ei ole missään muualla maailmassa. Ei voi olla niin, että koko muu maailma on väärässä ja ainoastaan Suomi oikeassa.

Karvonen näkee ongelmia myös erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyössä ja etenkin sairaanhoitopiirien ja kunnallisten päättäjien välisessä keskinäisessä luottamuksessa.

- Tämä on jo vanha ongelma, mutta se tuntuu olevan yllättävän vaikea ratkaista. Yhteistyö ei ole niin kitkatonta kuin sen pitäisi olla. Yhteistyön ja luottamuksen parantaminen on kaikkien osapuolien vastuulla.

Karvonen painottaa, että lääketieteen keinot kansanterveyden parantamiseen ovat rajalliset. - Mikäli valistuksella pystyttäisiin lopettamaan tupakointi, kohtuullistamaan alkoholin käyttöä sekä estämään nuorisoa uhkaava lihoaminen ja fyysisen kunnon huononeminen olisi sillä kansanterveyteen paljon suurempi vaikutus kuin millään lääketieteellisellä toimenpiteellä.

Lääkärin ammatti on hyvä uravalinta

Vaikka vanhanajan kunnanlääkärin arvoista asemaa ja kunnioitusta nykyajan nuori lääkäri ei ehkä kokisikaan, pitää Karvonen nuorten lääkäreiden tulevaisuutta erittäin hyvänä.

- Monet näkevät lääkärin uran melko pessimistisesti, mutta mielestäni lääkärin koulutus tarjoaa mahdollisuuden moniin hyvin erilaisiin, haastaviin ja mielenkiintoisiin työtehtäviin. Lääkäri voi toimia niin käytännön lääkärinä, tutkijana, hallintotehtävissä kuin liike-elämässäkin. En oikein ymmärrä niitä kollegoita, jotka varoittavat lapsiaan ryhtymästä lääkärin hienoon ammattiin.

Karvonen arvelee, että syynä tähän on ainakin se, että tiukkatahtinen ja sitova lääkärintyö koetaan liian raskaaksi ja vanhemmat haluavat säästää lapsiaan siltä.

Karvonen ottaa kunniajäsenyyden vastaan kiitollisena ja iloisena.

- Lääkäriliitto on ollut minulle aina hyvin tärkeä, ja tällainen suuri huomionosoitus lämmittää. Olen todellinen järjestöfriikki. Olen aina arvostanut kunniajäsenyyttä. Toimiessani valtuuskunnan puheenjohtajana ehdin tutustua kaikkiin elossa oleviin kunniajäseniin. On suuri kunnia päästä näiden hienojen ihmisten joukkoon.

- On ollut etuoikeus olla mukana Lääkäriliiton toiminnassa ottamassa kantaa tärkeinä pitämiini asioihin, toteaa YTHS:n johtajapsykiatrin toimesta juuri eläkkeelle jäänyt Kari Pylkkänen.

Pylkkäsen mukaan Lääkäriliitto on ikkuna yhteiskuntaan sekä terveydenhuollon rakenteisiin ja muutoksiin.

- Järjestö on parhaimmillaan yhteiskunnan omatunto, joka tuo laadukasta ja monipuolista osaamista yhteiseen päätöksentekoon. Jäsenille järjestötyö on aina myös oppimisprosessi ja sellaisenaan antoisaa.

Pylkkänen on ollut aktiivisesti mukana Lääkäriliiton toiminnassa. Hallitus- ja valtuuskuntatyöskentely on tullut tutuksi vuosien mittaan. Valtuuskunnan puheenjohtajana hän toimi kuusi vuotta. Vielä pidempään hän oli terveyspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja.

- Minulle liiton toiminnassa erityisen tärkeitä asioita ovat olleet lääkäriyden ja lääkäriprofession edistäminen sekä terveyspoliittinen toiminta. Liitto on ollut aktiivisesti mukana terveydenhuollon ohjauksen ja lainsäädännön kehittämisessä ja on pystynyt merkittävästi vaikuttamaan asioihin.

Lääkäriliiton lisäksi Pylkkänen on ollut mukana myös Suomen Psykiatriyhdistyksessä, muun muassa sen puheenjohtajana.

- Mielestäni ammatillinen järjestötoiminta on psykiatrian alalla vieläkin tärkeämpää kuin muilla erikoisaloilla, sillä alan jatkuvuus ja ennakoitavuus ovat haavoittuvia. Koska psykiatrian alan muutokset tulevat usein ulkoapäin, perustuvat ne riittämättömään tietämykseen mielenterveyden häiriöistä ja niiden hoidosta.

Pylkkänen on erittäin otettu liiton kunniajäseneksi kutsumisesta.

- Tällainen huomionosoitus tekee nöyräksi. Arvostan kunniajäsenyyden hyvin korkealle.

Potilaiden kohtaaminen on iloinen asia

Pylkkänen on ollut pitkän uransa aikana mukana monissa terveydenhuollon onnistuneissa kehittämishankkeissa. Erityisesti useat yhteistyöhankkeet Baltian maiden psykiatrian kehittämisessä sekä nuorten mielenterveyspalvelujen kehittäminen kotimaassa ovat olleet lähellä Pylkkäsen sydäntä.

- Välillä liiankin runsaiden johtamis- ja hallinnollisten tehtävien ohella minulle on tuonut aivan erityistä iloa jatkuva henkilökohtainen potilaiden kohtaaminen, jota olen jatkanut kaikissa työurani vaiheissa. Näissä tilanteissa olen voinut tuntea olevani oikealla uralla ja nähdä tuloksia ruohonjuuritasolla.

Pylkkänen näkee suomalaisessa psykiatrisessa hoidossa sekä hyvää että huonoa.

- Valitettavasti psykiatriset potilaat maksoivat 90-luvun laman kustannukset terveydenhuollossa. Psykiatrian palveluja leikattiin rajusti, vastaavia supistuksia ei tehty muualla. Tällöin tapahtui tosiasiassa hyvin merkittävä voimavarojen sisäinen siirto psykiatriasta terveydenhuollon muille sektoreille. Kun psykiatrisista sairaaloista kolme neljäsosaa lakkautettiin, samalla leikattiin myös avohoidon resursseja. Tämä näkyy nyt kaikkialla resurssipulana. Toisaalta, psykiatriassa on sopeuduttu suhteelliseen köyhyyteen hakemalla tehokkaasti uusia toimintamalleja.

Pylkkänen ei halua yhtyä psykiatrisen sairaalahoidon jatkuvaan, yksipuoliseen mustamaalaamiseen.

Lue myös

- Psykiatrisen avohoidon voimavarat ovat eittämättä riittämättömät, mutta pitää muistaa, että psykiatriassa tarvitaan avoterveydenhuollon tukena myös laadultaan hyvää sairaalahoitoa aivan yhtä lailla kuin muussakin hoidossa.

Psykiatriassa hoitamattomuus on hoitoa kalliimpaa

Pylkkänen on ehtinyt olla mukana myös monissa kansainvälisissä järjestötehtävissä. Viron Psykiatriyhdistyksen kunniajäsenyys hänelle myönnettiin vuonna 2009. Vuosina 1996-2002 hän toimi Pohjois-Euroopan edustajana Maailman Psykiatriyhdistyksen (WPA) hallituksessa.

- Suomella ja muilla Pohjoismailla on pitkä yhteistyön historia psykiatriassa ja palveluissamme on paljon samoja piirteitä.

Jokaisella maalla on myös omat erityispiirteensä.

- Suomessa hyvää on muun muassa erityisesti nuorille kohdennettu psykiatrinen palveluverkosto sekä toimiva valtakunnallinen kuntoutuspsykoterapian rahoitusmalli. Myös opiskelijoiden mielenterveyspalvelut ovat meillä muista maista edellä.

Kaikissa maissa psykiatria kärsii vakavasta resurssipulasta eikä Suomi ole poikkeus siinä. Valoa tunnelin päässä on toki näkyvissä, sillä Pylkkäsen mukaan Suomessa on tarjolla hyviä psykiatreja ja paljon laadukasta hoitoa.

Pylkkänen painottaa, että avohoitoon, kuntoutukseen, nuorten hoitoon ja psykoterapiaan tulisi panostaa väkevästi, jotta nuoret ihmiset eivät syrjäytyisi ja ajautuisi varhain työkyvyttömiksi.

- Yhden syrjäytyneen nuoren hinnaksi on laskettu 700 000 euroa. Sillä hoitaisi ja kuntouttaisi paljon. Psykiatriassa hoitamattomuus on paljon kalliimpaa kuin hoito.

Ensimmäinen kunniajäsen vuonna 1960

Lääkäriliiton valtuuskunta voi kutsua kunniajäseneksi lääkärin, joka julkisessa toiminnassa on erityisen ansioitunut, tai henkilön, joka on merkittävällä tavalla toiminut liiton pyrkimysten hyväksi. Kunniajäseneksi kutsuminen edellyttää, että ehdotus saa 4/5 äänestykseen osallistuneiden äänistä suljetussa lippu äänestyksessä.

Kunniajäsenyyden osoituksena kunniajäsenille annetaan kunniajäsenmerkki ja kunniakirja. Ensimmäinen kunniajäsen kutsuttiin vuonna 1960.