Lääketieteen opiskelijoiden mahdollisuus toimia lääkärin sijaisena on ensiarvoisen tärkeää sekä valmistuvien lääkärien kliinisen ammattitaidon että terveydenhuollon työvoimapolitiikan kannalta. Lääketieteen opinnot ovat pisin yhtenäinen akateemiseen tutkintoon tähtäävä opiskelukokonaisuus. Kuuden vuoden Suomessa tapahtuneen peruskoulutuksen jälkeen lääketieteen lisensiaatti saa oikeuden harjoittaa lääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä asianomaista ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena. Ammattihenkilölaissa todetaan lisäksi, että laillistetun ammattihenkilön tehtäviä voi suorittaa myös asianomaiseen ammattiin opiskeleva henkilö siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.

Nyt on virinnyt laaja keskustelu siitä, minkälaisia vaatimuksia opiskelijalle tulee asettaa ennen kuin hän voi toimia asetuksessa mainittuna lääkärin sijaisena. Itse toimin aikoinani neljän vuoden opintojen jälkeen koko kesän sisätautien ja viiden vuoden opintojen jälkeen sekä anestesiologian että sisätautien aloilla lääkärin sijaisena. Näistä kokemuksista oli valtava hyöty, kun ajattelen käytännön lääkärin taitoja lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen sekä kun ajattelen, mille erikoisalalle lopulta erikoistuin.

Tänä päivänä Suomessa ollaan erittäin hyvässä tilanteessa kun valmistuva lääketieteen lisensiaatti omaa jo useiden kuukausien käytännön lääkärin kokemuksen. Jos tätä kokemuksen mahdollisuutta vähennetään, seuraa siitä vääjäämättä valmistuvien lisensiaattien nykyistä heikompi kliininen osaaminen. Tämä heijastuisi vääjäämättä valmistuneiden lääkärien edustamaan työvoiman laatuun.

Kahden kokonaisen kesän palvelu lääkärin sijaisena ennen lisensiaattitutkintoa lisää oleellisesti viimeisten kahden opintovuoden opiskelun motivaatiota ja auttaa ymmärtämään opittavien asioiden kliinisiä merkityksiä. Ilman tätä opintojen sisään ajoittuvaa kliinistä kokemusta osa viimeisten vuosien opinnoista jäisi huomattavasti nykyistä teoreettisemmiksi. Näiden opintojen sisällön on kuitenkin tarkoitus olla pääosin kliinisiä ja näin tähdätä käytännön lääkärintyön valmiuksien kehittämiseen.

Toinen terveydenhuollolle merkittävä asiakokonaisuus, mihin kandidaattien varhainen lääkärinä toimiminen vaikuttaa, on tulevan työskentelysektorin valinta. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon suurin ja kasvava erikoislääkäripula kohdistuu psykiatrian eri sektoreille. Kun neljässä tiedekunnassa opetetaan psykiatria nykyisin neljännen vuosikurssin loppuun mennessä, on psykiatria ollut yksi mahdollisista varhaisista opiskelijan sijaisuusaloista. Jos tämä mahdollisuus evättäisiin, olisi seuraavan kesän mahdollisissa työpaikoissa kilpailemassa mm. lastentaudit, naistentaudit jne. Näin psykiatrian houkuttelevuus vähenisi ja tämä saattaisi entistä nopeammin kasvattaa psykiatripulaa maassamme.

Vastaava tilanne kohdistuisi perusterveydenhuoltoon kokonaisuudessaan, mikäli opiskelija ei voisi toimia neljän vuoden opintojen jälkeen terveyskeskuslääkärin sijaisena. Viidennen vuoden opintojen jälkeen on terveyskeskussektorin kanssa kilpailevia muita työmahdollisuuksia enemmän. Sekä perusterveydenhuollon lisäkoulutukseen että erikoislääkärikoulutukseen liittyvästä pakollisesta yhdeksän kuukauden terveyskeskusjaksosta huolimatta alan houkuttelevuus tulevana pysyvänä työsektorina kärsisi opiskelijoiden työmahdollisuuksien rajoittamisesta.

Sekä Lääkäriliitto että Medisiinariliitto esittivät vuosi sitten yhteisenä suosituksenaan, että opiskelijan ohjaukseen ja päivystysaikaiseen takapäivystykseen tulee kiinnittää asianmukaista huomiota. Vain hyvä ohjaus antaa riittävät ja oikeat valmiudet toimia vastuullisessa lääkärin työssä. Tätä ohjausvastuuta ei tule väheksyä ja töiden kokonaisuudesta vastaavan ylilääkärin tuleekin arvioida opiskelijan pätevyys hoitaa potilasaineistoa samalla kun ylilääkäri arvioi opiskelijan valmiuksia päivystää toimintayksikössä. Asetus säätää opiskelijoiden muodolliselle pätevyydelle ja vaatimuksille raamit, mutta kliinisestä toiminnasta vastaavan ylilääkärin on aina rajattava opiskelijan toiminta sellaiseksi, mikä annettavan ohjauksen ja hoidettavan potilasaineiston kannalta on turvallista ja takaa korkeatasoisen hoidon.

Kandidaatit lääkärin sijaisina ovat terveydenhuollon todellinen voimavara. Heidän vastuullisen toimintansa säätely vaikuttaa sekä valmistuvien lääkärien kliinisen osaamisen tasoon ja heidän uravalintaansa että terveyspalvelujärjestelmämme toimivuuteen, kun ajatellaan eri sektoreilla työskentelevien lääkärien vajeen uhkakuvia.