Ihan selvyyden vuoksi sanottakoon, että KANTA (kansallinen terveysarkisto) ei tule olemaan mikään uusi valtakunnallinen potilastietojärjestelmä, vaan jättiläisarkisto, josta haetaan tietoa nykyisten potilastietojärjestelmien avulla. Tämän hetkinen lainsäädäntö vaatii tiedon tallennettavaksi viitteinä hoitojaksoittain. Ongelmaksi muodostuu, että hoitojaksoksi on valittu terveyskeskuksessa yksi käynti, jolloin toisesta organisaatiosta käsin hoitojaksojen selaaminen muuttuu tietoluukkuihin kurkkimiseksi.

Vähänkin komplisoituneen leikkauksen jäljiltä sairaalapotilaalla on hoitojaksoja viidellä eri erikoisalalla, ja tämä aikaansaa samanlaisen laatikkoleikin. Ilmeisesti ei ole edes sallittua luoda sellaista "lukuohjelmaa", joka yhdistelisi kaiken tiedon listattuna muuten kuin kirjastona, jossa kirjojen selkämykset on mustattu. Edes laboratoriotuloksia eri hoitojaksoilta ei saa yhdistellä. Jos tämä alkaa kuulostaa Navitaksen käyttäjästä tutulta, niin juuri samantyyppinen viritelmä on odotettavissa nykylainsäädännön vallitessa. Aistinvarainen havaintoni on, että pääkaupunkiseudulla alue-tietojärjestelmää käytetään varsin vähän, koska hakuprosessiin menee kymmeniä minuutteja.

Lainsäädäntö vaatii kuulemma myös hoitotyön tietojen rakenteisen kirjaamisen. En ole varma, kuuluuko vaatimuksiin todellakin nykyisenkaltainen luukkuleikkihenkinen työnhidaste, mutta ilmeisesti lainsäätäjäkään ei ole pysähtynyt miettimään, miksi niitä hoitotietoja oikein kirjataan, kun sitä eivät ole tehneet ohjelmien kehittäjät tai hoitotyön johtokaan. Lääkäri tuntuu olevan jokin ulkopuolinen kummajainen, jonka itsepintaista kiinnostusta potilaan tietoihin oudoksuen ihmetellään.

Lakeja säädetään joka perjantai. Jos laki on huono eikä palvele tarkoitustaan, sitä on muutettava. Koko kansallisen terveysarkiston arvo riippuu siitä, käytetäänkö sitä. Jos aikaisempien hoitojaksojen tietoja ei viitsitä hakea, vaan potilaalle teetetään joko samat tutkimukset uudelleen tai päädytään riittämättömien esitietojen takia väärään diagnoosiin, kärsii tietysti ensin potilas, mutta lopulta koko yhteiskunta. Menipä vain kymmeniä miljoonia kehittelyeuroja viemäriin, ja kaupan päälle prosessit hidastuivat.

Näen jo silmissäni raivoisan kolumnin vuoden 2011 Lääkärilehdessä KANTA-arkiston toimimattomuudesta. On kuitenkin varsin todennäköistä, että itse arkisto toimii hyvin: tieto siirtyy nopeasti, luotettavasti ja oikein. Syyllinen onkin käytettävyyden unohtuminen. Nyt on oikea hetki korjata virhe ennen tuotantokäyttöä - se olisikin varmaan ensimmäinen kerta terveydenhuollon sähköistyksen historiassa!