Lääkärityövoiman vaje vaivaa edelleen suomalaista terveydenhuoltoa. Lääkäriliiton selvityksen mukaan julkisella sektorilla lääkäreitä on virkoihin nähden liian vähän niin terveyskeskuksissa kuin erikoissairaanhoidossakin. Leimallista vajeelle on sen jakautuminen alueellisesti ja toisaalta erikoisaloittain. Tehtyjen selvitysten mukaan yksityissektorilla toimivien lääkärien määrä on lisääntynyt. Lääkäreitä on työelämässä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Erikoisalojen sisäinen lääkärivaje on rakenteellinen ongelma. Lääkärikunnan ikärakennetta on hidasta muuttaa. Kaikki erikoislääkärikoulutuksen määrään vaikuttavat toimenpiteet toimivat vähintään viiden-kuuden vuoden viiveellä.

Pääasiassa terveyskeskusten lääkäritilanteeseen vaikuttava maantieteellisesti jakautuva lääkärivaje on sekin rakenteellinen ongelma. Minkä takia lääkärin pitäisi viihtyä sellaisilla alueilla, mistä väestö muuttaa pois, palvelutarjonta näivettyy ja väestön ikärakenne ja sosiaalinen rakenne vääristyvät. On pelkästään inhimillistä, että lääkäri arvioi kyseisten alueiden houkuttelevuuden potentiaalina asuinpaikkana aivan samoin perustein kuin kuka tahansa muukin. Tämän lisäksi ei tarvitse olla erityisen perehtynyt asiaan oivaltaakseen, että tällaisella alueella terveyskeskuslääkärin työ saattaa olla melko raskasta ja usein yksinäistäkin. Terveydenhuollon resurssointi syrjäseuduilla ei yleensä ole kovin runsasta.

Sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä pohti Lääkäripäiviä avatessaan, että "Terveyskeskustyön arvostusta tulee nostaa ja terveyskeskusten elinvoimaa vahvistaa." Niinpä kyllä. Edellä kuvatun alueellisen ongelman lisäksi julkista terveydenhuoltoa vaivaa vitsaus, joka ulottuu aivan yhtä hyvin erikoissairaanhoitoon kuin perusterveydenhuoltoonkin. Lääkärin palkkausta kohentamalla tätä vaivaa ei hoideta, vaikka vaiva sillä hetkeksi saattaa unohtuakin.

Tämä vitsaus on nimeltään julkisen terveydenhuollon rakenne ja rahoitus. Kuulun niihin, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että elämme voimakasta murrosta terveydenhuollossamme ja että terveydenhuoltojärjestelmämme on kriisiytymässä kovaa vauhtia. Poliittisten päättäjien kyvyttömyys kehittää terveydenhuollon rahoitustamme pohjalle, jolta voitaisiin ponnistaa tulevaisuuden haasteisiin, on pöyristyttävää. Edelleen on lapsenkengissään niiden keinojen kehittäminen, joilla poliitikkojen tulisi ohjata terveydenhuollon resurssien käyttöä. Tässä maassa on julkisella sektorilla liikaa terveydenhuollon yksiköitä, joiden toimintaa ylläpitää pieni kunta tai kaupunki ja yksikön toimintaa ohjaa terveydenhuollon suhteen asiantuntematon poliittinen johto. Terveyspalvelujen tilaaja ja tuottaja menevät lisäksi herttisen sekaisin ja kummallakin puolella asiantuntemus liian usein tukahdutetaan poliittisten päätösten alle.

Kun korkean ammattietiikan omaava lääkäri, joka on kouluttautunut vuosikausia asiantuntija-ammattiinsa, ylläpitää osaamistaan ja on aidosti kiinnostunut työnsä lääketieteellisestä sisällöstä ja motivoitunut kehittämään sitä, joutuu tilanteeseen, jossa hän ei pysty toteuttamaan oman tietotaitonsa mukaista korkealaatuista tutkimusta ja taudinmääritystä, vaan toistuvasti joutuu toteamaan resurssien puutteen määrääväksi tekijäksi potilaansa hoidossa, on selvää, että työmotivaatio heikkenee. Lääkäriä ei ole koulutettu säästämisen asiantuntijaksi. Tämä tehtävä kuuluu niille, jotka palveluja ostavat ja vastaavat julkisen rahan käytöstä.

Ammatillinen kehittyminen tuo julkisessa terveydenhuollossamme mukanaan virkatehtävissä etenemisen. Parhaat osaajat etenevät yleensä tehtäviin, joihin liittyy hallintoa. Tämä viimeistään tappaa kiinnostuksen työhön sen muuttuessa elämäksi puun ja kuoren välissä ja kliinisen työn määrän niukentuessa. Sairaala tai terveyskeskus menettää taas yhden huippuosaajan.

Lääkärivaje ei ole seurausta liian vähäisestä lääkärikoulutuksesta. Se on seurausta julkisen terveydenhuollon auttamatta ajastaan jäljessä olevasta rahoituksesta, rakenteesta ja hallinnoinnista ja näistä seuraavasta lääkärin työn sisällöllisestä hankaloittamisesta ja tylsistyttämisestä. Paljon saa tapahtua, ennen kuin asia on kunnossa.