Lääkäriliitto on selvittänyt lääkärien mielipiteitä useasta lähteestä ilmoitusvelvollisuudesta antamaansa lausuntoa varten.

Vuotuinen Lääkärikysely tehtiin 16. maaliskuuta 2005. Siinä lääkäreiltä kysyttiin, kuinka monta ilmoitusta he ovat ajokorttiasioissa poliisille tehneet ja kuinka moni ilmoituksista on tehty ilman potilaan suostumusta. Lääkäreiltä tiedusteltiin myös, ovatko he havainneet asian vaikuttaneen vastaanotolla käyntiin tai oireiden tai tuntemusten kertomatta jättämiseen.

Lääkärikyselyn vastauksista pyritään tuottamaan suorat jakaumat toukokuun aikana, ja taustamuuttujien ristiinajot päästään tekemään alkusyksystä.

Lääkäriliitto keräsi lisäksi eräiden alaosastojensa näkemyksiä ja seurasi sähköisillä ilmoitustauluillaan käytävää keskustelua.

Neurologien mukaan ilmoituksia on yksittäisissä tapauksissa tehty mahdollisten seurausten pelossa kevein perustein ja ilman riittäviä jatkoselvittelyjä. Seurauksena on ollut potilaalle hankala ja kallis prosessi ajokortin takaisinsaamiseksi.

Neurologit ovat havainneet, että osa jatkoselvittelyihin lähetetyistä potilaista jättää menemättä niihin. Seurantaan ei ole vielä löydetty sopivaa tapaa. Ajoterveyden arviointipulmia on esiintynyt erityisesti dementiapotilaiden, epileptikkojen ja näkökenttäpuutosten osalta.

Geriatrit kaipaavat rajanvetoa muistihäiriöiden osalta. He ovat kokeneet ongelmallisina myös tilanteet, joissa potilas on käytännössä luopunut ajamisesta, mutta ei syystä tai toisesta halua antaa korttiaan pois. Ilmoitusta on vaikea tehdä, kun luottaa potilaaseen.

Psykiatrien vaikeimmin sairailla potilailla ei usein ole ajokorttia, koska he ovat sairastuneet nuorena ja ajotaito on jäänyt hankkimatta. Hyvin harva pitkäaikaispotilas myöskään ajaa, ja jos ajaa, niin hyvin vähän.

Masennuspotilaiden käyttämät lääkkeet eivät yleensä sanottavasti vaikuta ajamiseen. Ne potilaat, joilta olisi perusteltua ajaminen kieltää, ajavat kuitenkin. Kortin pois ottaminen ei paina mitään: potilailla ei tavallisesti ole koskaan ollutkaan korttia, mutta autoa ajetaan siitä huolimatta.

Riippuvuusongelmaisten arvioinnissa on vielä horjuvuutta, ja päihdeasioihin perehtyneitä lääkäreitä on liian vähän. Käytännössä potilaat ovat pitkään ajokyvyltään normaaleita, kun eivät käytä päihteitä tai alkoholia. Käyttämättömyyden valvonta on todellinen ongelma.

Päihdelääkärien mielestä opioidikorvaushoidossa oleva potilas voi yleensä ajaa, kun hoito on stabiilissa vaiheessa. Lisäselvitykset ja ajokoe tai -näyte ovat tärkeitä, jos kysymyksessä on ammatti. Lääkärit pitävät tärkeänä hoitaa ja tukea ajoterveyden säilymistä myös päihdepotilailla.

Lääkäriliiton sähköisille ilmoitustauluille on lain voimaantulon jälkeen kertynyt runsaat 250 viestiä. Niissä ihmetellään ilmoitusvelvollisuuden syitä ja pohditaan, milloin ilmoitus pitäisi tehdä.

Lääkärit ovat tavanneet jonkin verran oireiden salailua esimerkiksi sokeritaudin verensokerin laskun ja epilepsiakohtausten osalta. Seurantakäyntejä on peruuteltu ja jatkotutkimuksiin on jätetty menemättä.

Ongelmallisimpia ovat olleet tilanteet, joissa potilas kärsii muistihäiriöistä tai on alkoholin liikakäyttäjä.

Lääkärit toivoisivat saavansa nykyistä useammin ilmoituksia poliisilta, kun nämä kohtaavat mielestään ajokyvyttömiä henkilöitä tien päällä tai muussa valvonnassa. Poliisit eivät lääkärien mukaan ole juuri käyttäneet valtuuksiaan vaatia tällaisilta henkilöiltä uutta terveysselvitystä.