Lääkärikartellin liittojen puheenjohtajat tapasivat aamiaisella

Kun kolmen lääkäriliiton puheenjohtajat tapaavat aamiaispöydässä, yhteistä puhuttavaa riittää niin paljon, että siihen varatut kaksi tuntia tulee yllättävän pian täyteen. Keskustelu on lopetettava kuin TV:n A-talkissa, katkaistava kesken ja häivytettävä ilmaan.

Tästä kohtaamisesta on laadittu kaksiosainen keskustelupöytäkirja, joka julkaistaan kaikkien kolmen liiton lehdessä samanaikaisesti. Osa II ilmestyy toukokuussa.

Aamiaispöytä on katettu Suomen Lääkäriliiton Mäkelänkadun toimitalon kahdeksanteen kerrokseen. Ensimmäisenä paikalle saapuu Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Ari-Matti Pyyhtiä, joka kertoo Padasjoen kuulumisia. Sitten tulee Hammaslääkäriliiton puheenjohtaja Liisa Luukkonen, joka on joutunut peruuttamaan aamuvastaanottonsa yhteisen tapaamisen järjestymiseksi. Tasan kello yhdeksän pöytään istuu Lääkäriliiton puheenjohtaja Heikki Pälve.

Teemoiksi keskusteluun on ehdotettu päivystysasioita, yliopiston opettajien huonoa palkkausta, terveydenhuollon rahoitusta, ympäristöterveydenhuoltoa, etiikkaa ja kollegiaalisuutta. Vastauksia toivotaan myös kysymyksiin kartelliyhteistyöstä, yksityispraktikkojen edunvalvonnasta, toistensa ammattien tuntemisesta, omasta työstä, järjestöjen välisestä paikallistason yhteistyöstä ja yhteisestä yrittäjäkoulutuksesta.

RASKAAT SAIRAALAPÄIVYSTYKSET SAATAVA JÄRJESTYKSEEN

Heikki Pälve: - Päivystysasia on Lääkäriliitossa meidän kuuma perunamme, ja se liittyy työolosuhteiden parantamiseen. Nuoret, työmarkkinoille tulevat lääkärit eivät ole enää vanhoja Viipurin voluntaareja, joista ennen puhuttiin kaihoisasti ja ihannoiden. Nykyisin lääkärin työ on - kaiken sen hyvän lisäksi mitä siihen kuuluu - TYÖTÄ, eikä se voi mennä määrättyjen rajojen yli. Jos näin tapahtuu, hakeutuminen tietyille erikoisaloille vaikeutuu. Tämä on jo selvästi havaittavissa.

- Työolosuhteiden järjestäminen on asia, mihin liiton tulee seuraavaksi panostaa. Toisin sanoen päivystysfrekvenssin vähentämiseen ja pitkien päivystysrupeaminen lyhentämiseen.

Heikki Pälve kertoo terveyskeskuspuolella tekemästään mielenkiintoisesta havainnosta: lääkärilakon jälkeen yksityiset yritykset kuten MedOne ja Medimanni, joista vuokrataan työvoimaa, ovat nopeasti kasvaneet niin ettei kaikkien terveyskeskuslääkäreiden tarvitse päivystää elleivät he halua.

- Itse asiassa markkinat ovat ratkaisemassa ongelman, johon työnantajapuoli ei pysty.

Onko ratkaisu hyvä?

Pälve: - Kun lääkäri ottaa vastaan viran, hänen on PAKKO päivystää. Jos tämän vaatimuksen seurauksena on, että virat jäävät täyttämättä eikä kukaan hakeudu niihin - ja neuvottelujärjestelmä keskustasolla on niin ongelmallinen, ettemme pääse työnantajan kanssa ongelmasta ratkaisuun - niin onhan tämä paikallisella tasolla hieno asia.

Lopputulos ratkaisee?

- Kyllä. Parempi että asia ratkeaa markkinavoimien avulla kuin että virkalääkärit lähtevät viroistaan eikä niihin saada uusia.

- Kun esimerkiksi Espoossa ja Vantaalla siirryttiin ostamaan ulkopuolelta päivystävää henkilökuntaa ja omille lääkäreille tarjottiin mahdollisuutta päivystää yksityisen yrityksen palkkalistoilla ja ansaita enemmän...

Liisa Luukkonen: - ... niin he eivät ruvenneet siihen!

Heikki Pälve: - He sanoivat, että jos tästä pahasta pääsee, niin hyvä on! Tämä kuvaa hyvin tilannetta. Ja kuitenkin terveyskeskuspäivystykset ovat jossakin määrin keveämpiä kuin raskaat sairaalapäivystykset. Niihin on puututtava nopeasti ja ne täytyy ratkaista mahdollisimman pian.

NYT PÄIVYSTÄVÄT KAIKKI TERVEYSKESKUSHAMMASLÄÄKÄRIT

Liisa Luukkonen kuvaa päivystystilannetta hammaslääkäreiden osalta hyvin erilaiseksi: - Nykyinen oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio toi syksyllä esille (apulaisoikeusasiamiehenä) kunnan velvoitteen järjestää päivystystä. Tämän seurauksena vuoden alusta kaikki terveyskeskushammaslääkärit osallistuvat päivystykseen. Aiemmin vain maaseudun terveyskeskushammaslääkärit päivystivät ja isoissa kaupungeissa toiminnasta vastasi yksin yksityispuoli. Nyt terveyskeskushammaslääkärit päivystävät isoissa kaupungeissa viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Mutta työ on päivätyötä ja vastaanoton ovet ovat auki neljä tuntia. Muu päivystys tapahtuu virka-aikana, jolloin potilaille varataan ns. särkyaikoja.

- Vaikka asia on osalle terveyskeskushammaslääkäreistä uusi, se on käynnistynyt suhteellisen miellyttävästi eikä ole verrattavissa lääkäreiden raskaaseen päivystyspakkoon.

Liisa Luukkonen muistuttaa vielä, että hammaslääkärit ovat aina päivystäneet niin päiväsaikaan, illalla kuin yöllä, sen ovat vain hoitaneet yksityislääkärit.

Miten asia on otettu vastaan terveyskeskuksissa?

-Hieman ristiriitaisin tuntein. Ala on hyvin naisvaltaista ja päivystäminen viikonloppuisin tai juhlapyhinä vaikuttaa perhe-elämään. Jos äidillä on työvuoro lauantaina tai sunnuntaina, hän ei voi varmasti sanoa, koska hän tulee takaisin kotiin, sillä kaikki neljän tunnin aikana sisään hakeutuneet potilaat on hoidettava. Joskus voi mennä koko päiväkin.

Oletteko tyytyväisiä saamiinne korvauksiin?

Luukkonen: - Palkka on virkaehtosopimuksen mukainen. Käytännössä kuitenkin raha ja vapaa-aika painivat keskenään. Moni toivoisi, että tilanne olisi enemmän valinnanvarainen vapaa-ajan suuntaan, jolloin se toisi joustoja viikkoon. Pyrkimyksenämme onkin saada yhdestä päivystystunnista yksi tunti vapaa-aikaa. Uskon, että näin menetellen voisi syntyä vapaaehtoisrengas, joka pyörisi joustavasti.

-Tällöin niiden, jotka eivät kerta kaikkiaan halua päivystää tai jotka kokevat etteivät jaksa, ei olisi siihen pakko ryhtyä. Ja toisaalta nuoret, asuntovelkaiset kollegat voisivat hyötyä tilanteesta taloudellisesti sen verran, että ylimääräinen työ houkuttelisi heidät vapaaehtoisesti päivystämään.

ELÄINLÄÄKÄRIEN TULISI SAADA OMA KESKUSSAIRAALANSA

Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Ari-Matti Pyyhtiä sanoo, että päivystysasiat ovat kuuluneet hankalimpiin viimeaikaisiin kysymyksiin ja että hän voisi puhua pitkälle samalla suulla kuin Heikki Pälve.

- Iso joukko eläinlääkäreistä on kunnaneläinlääkäreitä, joiden virkatehtäviin kuuluu päivystäminen. Katamme tällä hetkellä koko Suomen noin 450 päivystävän eläinlääkärin voimin. Nostimme asian esille mm. työehtoneuvotteluissa. Meillä on työryhmä, johon kuuluu työnantajan ja meidän lisäksemme virkamiehiä ministeriöstä. Kun päivystysasioita ryhdyttiin selvittämään, ensimmäinen yllätys oli, ettei kukaan tiennyt montako päivystyspiiriä Suomessa on. Sitten selvisi, että niitä on noin sata.

- Joukossa oli mm. seitsemän piiriä, joissa oli vain kaksi päivystäjää. He tekivät töitä normaalin virka-ajan (arkisin kello 8-17) lisäksi siten, että jakoivat keskenään kaikki yöt ja viikonloput - hamaan eläkkeelle siirtymiseen saakka.

- Lienee selvää että tämä on mielestämme kohtuutonta.

Pyyhtiä huomauttaa, että hän kertoo tilanteesta, joka oli vuosi sitten. Samaan aikaan kolmen päivystäjän piirejä oli kolmisenkymmentä ja loput olivat neljän tai useamman päivystäjän varassa. - Olemme ottaneet sen kannan, että joka neljäs arki- ja viikonloppupäivystys on ehdoton maksimi mitä kohtuudella voidaan edellyttää.

Päivystysten raskautta ovat lisänneet lemmikkieläinten kasvava määrä, uudet monimutkaiset toimenpiteet, asiakkaiden tietämyksen ja vaatimustason nousu sekä valitusherkkyys.

- Työ on henkisesti raskasta, tuntuu että väki uupuu ja pelkää päivystyksiä. Kysymys ei siis ole pelkästään rahasta, meidän olisi uudistettava koko rakenne. Yhtenä mallina on pohdittu alueiden suurentamista ja yhteistyön tehostamista. Samalla alueella voisi olla useampi päivystäjä, jotka jakaisivat työt keskenään. Silloin toinen voisi lähteä auttamaan lehmää 50 kilometrin päähän ja toinen voisi pysyä vastaanotolla hoitamassa koiraa. Yksin on vaikea olla kahdessa paikassa samanaikaisesti.

Ari-Matti Pyyhtiä jatkaa kertomalla yksityisen puolen päivystysongelmasta: - Klinikat ovat valtaosin pieniä, 2-3 eläinlääkärin vastaanottoja eikä niillä ole taloudellisia mahdollisuuksia päivystää. Muutamia vuosia sitten julkisen ja yksityisen puolen välit olivat tiukat, kunnaneläinlääkärit vaativat, että myös yksityisten pitää päivystää. Nykyisin kaikki ymmärtävät ettei tämä onnistu, ellei päivystyksestä saada taloudellisesti kannattavaa.

Joten?

- Pidän tavoitteena, että asiasta keskusteltaisiin lisää ja että Suomeen saataisiin ainakin jokin klinikka, joka toimisi myös yöaikaan. Tähän tarvittaisiin todennäköisesti julkista rahoitusta. Vaikka klinikka olisi kaukanakin, yksittäinen eläinlääkäri voisi lähettää sinne potilaansa ensiavun jälkeen. Meillä ei ole eläinten puolella mitään keskussairaalaa, mihin potilaan voisi ohjata terveyskeskuksesta.

KUN LÄÄKÄRI KOIRAA HOITI...

Liisa Luukkonen: - Meillä menee yksityisellä puolella paremmin. Päivystäminen on liiketaloudellisesti kannattavaa.

Ari-Matti Pyyhtiä: - Kysymys on myös paikkakuntakohtainen. Esimerkiksi alueella, jolla toimin, asiat sujuvat hyvin, koska eläinlääkärit tuntevat toisensa ja meillä on tiedossa toistemme yksityiset puhelinnumerot. Voimme aina konsultoida ja saada hätäapua, mutta mitään virallista sopimusta tästä ei ole.

Luukkonen: - Hammaslääkäreiden ja lääkäreiden kesken yhteistyö sujuu kyllä paremmin kuin eläinlääkäreiden kesken.

- Meillä puolet ammattikunnasta on yksityislääkäreitä ja yksityisyrittäjiä, he hoitavat omien potilaittensa särkypäivystyksen ihan mielellään, venyvät ja vanuvat. Meillä on myös yksityisiä asemia, jotka päivystävät 24 tuntia, näin kevytkin päivystysrasitus jakaantuu, ja se on hyvä.

Pälve kertoo, miten yritti rauhoittaa metsäkissaa nukutusaineella, jotta emäntä olisi voinut suoria sen takkuuntuneet vatsakarvat. Ei onnistunut: kissa villiintyi - ja omistajan oli käännyttävä eläinlääkärin puoleen. Ja silloin, kun omalle koiralle piti antaa sydänlääkettä, Pälven oma sydän hyppäsi kurkkuun, sillä hän pelästyi antaneensa yliannoksen.

- Lääkärin on paras pysyä lestissään.

Pyyhtiä: - ... sopivilla aineilla saa esimerkiksi kanin ja lehmän samaan kuntoon samalla määrällä. Lääkefirmat olisivat iloisia, jos saataisiin lehmän kokoisia kaneja, joita täytyisi nukuttaa tiuhaan.

YLIOPISTON OPETTAJIEN PALKKAUS ONGELMANA

Alkupuheenvuorojen jälkeen puheenjohtajat toteavat, että ongelma on yhteinen.

Liisa Luukkonen: - Hammaslääkäripuolella olemme kantaneet yhä enenevässä määrin huolta siitä, että yliopiston opettajien palkka on huono verrattuna kunnallisen virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaukseen.

Jotta saataisiin hyviä opettajia, jotka valmistaisivat erilaisia hyviä lääkäreitä julkiselle ja yksityiselle puolelle, palkkaus olisi saatava kuntoon. Muuten yhtälö ei toimi.

- Ja koska yliopistoon kuuluu tutkimus ja tiede, opettajilla tulisi olla mahdollisuus paneutua niihinkin palkallaan. Nyt moni tekee yliopistolla puolta päivää, menee sitten jonnekin muualle ansaitsemaan leipänsä ja jatkaa tieteen parissa vapaa-aikanaan.

Eläinlääkäreillä oli aiemmin oma korkeakoulunsa, joka eri vaiheiden jälkeen yhdistettiin yliopistoon omaksi tiedekunnaksi. Parhaillaan on käynnissä tiedekunnan siirtäminen Hämeentieltä Viikkiin.

Ari-Matti Pyyhtiä: - Samalla nostetaan koulutusmääriä ja etsitään lisää osaavaa henkilöstöä. Ongelmana on muihin kollegoihin verrattuna surkea palkkataso. On koomista, että ministeriön virkamiehillä ja opettajilla on meidän alalla kaikista huonoimmat palkat, vaikka juuri siellä toivosi olevan parhaat kyvyt tekemässä meille lainsäädäntöä ja opettamassa uusia.

- Vielä tällä hetkellä yliopistolla on hyviä tyyppejä koska on hienoa olla professori tai tehdä tutkimusta, mutta veto muualle on hirmuinen.

Heikki Pälve: - Siitä lähtien kun valmistuin erikoislääkäriksi olen ollut koko ajan valtion sektorilla töissä, päävirkani on yliopiston opettaja. Puhun siis sydämen kyllyydestä.

- Edunvalvonnan kannalta hankalinta on, että se on jakautunut: esimerkiksi professoreiden asioita hoitaa Professoriliitto ja assistenttien heidän oma liittonsa. Lääkäriliitolle jää apulaisopettajien ja muutamien muiden pienehköjen ryhmien edunvalvonta. Sirpaleista tilannetta on vaikea hallita. Olemme kyllä yrittäneet monia eri keinoja ja konsteja. Liiton valtionsektorin jaos on työstänyt asiaa erityisvelvoitteella helmikuusta alkaen.

Pälve ottaa esille opetuksen määräaikaisuuden ja puhuu pätkätöistä. Kaikki kannattavat ajatusta opettajalääkäristä, joka tulisi toimeen omalla työllään ja olisi sitoutunut opettamaan. Pyyhtiä kertoo Eläinlääkäriliiton hankkeista ja Luukkonen tiivistää ajatukset sanomalla, että jos ei ole hyvää opetusta, ei tule hyvää tulosta.

Lopuksi mietitään, kuinka jatkaa tuloksellisemmalla tiellä ja miten löytää uusia lähestymistapoja. Koska ongelmat ovat kaikilla kolmella lääkäriliitolla yhteneväiset, päätetään palata asiaan kartelliyhteistyön puitteissa.

"Kävelen Annelin ja Mimmin kanssa"

"Lempikirjailijani on V.S. Naipaul" Nimi: Liisa Luukkonen Työnimike: hammaslääkäri, Suomen Hammaslääkäriliiton puheenjohtaja Puheenjohtajuus alkanut: vuonna 2000 Kauden pituus: 2 vuotta, menossa toinen kausi (2002, 2003) Liiton jäsenmäärä: yhteensä 6 200, joista työikäisiä 4 800 Syntymäaika ja -paikka: 3.5.1948, Helsinki Missä käynyt koulua: Helsingissä Isän ammatti: lääkäri Äidin ammatti: hammaslääkäri Sisarukset ikäjärjestyksessä: olen vanhin, elossa on kaksi "pikkuveljee", yksi veljistäni on kuollut aikuisena vaikeaan sairauteen Nykyinen perhe: yksinelävän aikuistalous Nykyinen asuinpaikka: Helsinki Kotieläin: ei ole, koska en pysty huolehtimaan sellaisesta, koira olisi muuten kiva Ensimmäinen työpaikka: Helsingin terveysvirasto (nyt ja silloin) Pelkäätkö lääkäriä, hammaslääkäriä, eläinlääkäriä: en pelkää, mutta olen kyllä silloin potilaan tai asiakkaan roolissa Harrastukset: lukeminen, ulkoilu ja Hammaslääkäriliitto Kirja yöpöydälläni: V.S. Naipaulin (lempikirjailijani) Elämän kuva Kuntoilu: kävely ja puutarhatyöt Saavutettu haave: oikeus elää rikasta elämää mielenkiintoisilla haasteilla Toistaiseksi toteutumaton unelma: iltahämärä, valkoviini ja Afrikan villieläinsafari hyvässä seurassa liisa.luukkonen@fimnet.fi

"Asun kirkon vieressä, joen rannalla" Nimi: Ari-Matti Aku Pyyhtiä Työnimike: vastaava eläinlääkäri, Padasjoen kunta, Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Puheenjohtajuus alkanut: 1.1.2002 kauden pituus: 3 vuotta Liiton jäsenmäärä: noin 1 500 Syntymäaika ja -paikka: 28.4.1959, Lahti Missä käynyt koulua: ylioppilaaksi Lahdessa Kannaksen lukiosta, jatko-opinnot Helsingissä Isän ammatti: rakennusmestari Äidin ammatti: kotiäiti Sisarukset ikäjärjestyksessä: Sirpa 1947, Hannele 1951, sitten minä, olen nuorin Nykyinen perhe: vaimo Tiina, lapset Henna 1985, Hannu 1987, Teemu 1993 Nykyinen asuinpaikka: Padasjoki, kirkon vieressä, joen rannalla Kotieläin: ei ole, syynä vaimon allergia Ensimmäinen työpaikka: kuormanlaskijana P-H keskussairaalan rakennustyömaan monttuvaiheessa (kesätyö), ensimmäinen vakituinen virka Padasjoen kunnan eläinlääkäri(!) Pelkäätkö lääkäriä, hammaslääkäriä, eläinlääkäriä: no, en ole vielä oppinut Harrastukset: eränkäynti (kalastus, metsästys, marjastus, sienestys ym.), puutarhanhoito, ruoanlaitto Kirja yöpöydällä: lukeminen painottuu ammatti- ja harrastuslehtiin Kuntoilu: fyysinen kunto - uinti, sulkapallo, hiihto, 3-4 kertaa viikossa, henkinen kunto - puheenjohtajuus kivaa vaihtelua Saavutettu haave: olla töissä ja elää maalla oikeiden ihmisten keskellä, hyvien harrastusmahdollisuuksien äärellä, ei "kravattipakkoa" Toistaiseksi toteutumaton unelma: saada pyydystetyksi itseäni isompi kala ari-matti.pyyhtia@padasjoki.fi