Yötyö ja pitkät työrupeamat aiheuttavat monenlaisia terveysriskejä ja heikentävät työn laatua. Näiden ongelmien torjumiseksi Lääkäriliiton työryhmä on laatinut viisi suositusta, jotka liiton hallitus näkee tärkeiksi ottaa huomioon päivystystä tai yöaikaista työtä suunniteltaessa. Kunkin suosituksen yhteydessä on lueteltu esimerkkejä keinoista sen toteuttamiseksi paikallisin toimenpitein.

Lääkäriliitto toivoo suositusten herättävän keskustelua päivystävien lääkärien ja heidän esimiestensä keskuudessa. Pitkien työrupeamien ja yötyön aiheuttamia haittoja on mahdollista ehkäistä - siihen raportti toivottavasti antaa käytännön virikkeitä!

Terveydenhuollon palvelujärjestelmän on oltava kaikkina vuorokauden aikoina valmiina auttamaan kiireellistä hoitoa tarvitsevia potilaita. Päivystäminen kuuluu siksi lääkärintyön perusluonteeseen. Lukuisat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että yötyö ja pitkät työrupeamat aiheuttavat monenlaisia terveysriskejä ja heikentävät työn laatua.

Lääkäriliiton hallitus asetti elokuussa 2005 työryhmän valmistelemaan liiton näkemyksiä pitkien työrupeamien aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Työryhmän koollekutsujaksi nimettiin Olli Meretoja ja jäseniksi Tinja Lääveri, Erkki Laakso ja Marit Henriksson. Hallitus hyväksyi 17.11.2005 työryhmän raportissa esitetyt suositukset liiton kannanotoiksi.

Yötyöhön ja pitkiin työrupeamiin liittyvät ongelmat

Univajeeseen liittyvät toimintavirheet

Yöaikaiseen työhön liittyy yleensä pitkäkestoista valvomista ja elimistön perusvuorokausirytmin häiriintymistä. Näistä johtuu sekä toimintavirheitä että terveyshaittoja. Valvomisen ja suorituskyvyn heikkenemisen välinen yhteys on osoitettu esim. tutkimuksissa, joissa on verrattu autolla ajokykyä pitkän valvomisen sekä kontrolloidun alkoholin nauttimisen jälkeen. Tutkimukset osoittavat, että vuorokauden valvominen heikentää ajokykyä yhtä paljon kuin 0,8-1,0 promillen alkoholipitoisuus veressä (1,2,3).

Univaje heikentää toimintakyvyn arviointia, hidastaa päättelyä ja kasvattaa taipumusta riskinottoon, mikä altistaa päätöksiin ilman kriittistä monitahoista harkintaa. Univajeen seurauksena havaintolipsahdukset lisääntyvät ja henkilöt pyrkivät helppoihin ratkaisuihin tai ratkaisujen siirtämiseen. Väsymys voi aiheuttaa masentuneisuutta, negatiivisuutta, aggressiivisuutta ja äkkipikaisuutta. Runsaiden ylitöiden vähentäminen parantaa sekä lääkärien että muiden ammattihenkilöiden elämän laatua (4,5).

Myös kognitiivinen suorituskyky heikkenee. Univaje alentaa reaktiokykyä tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta vaativissa tehtävissä, heikentää loogista ja matemaattista päättelykykyä, lisää virheitä triage-testissä ja huonontaa työmuistin toimintaa (6). Yksinkertainen keino säilyttää pitkää työrupeamaa tekevän henkilön aamuyön toimintataso on järjestää hänelle nokostauko johonkin aikaan yöllä (7,8).

Väsyneen lääkärin suorituskyky

Lukuisissa tutkimuksissa on esitelty edustavia sarjoja sekä seniori- että juniorilääkäreistä ja lääketieteen opiskelijoista, joita on verrattu vireinä sekä eri lailla valvotun yön jälkeen. Tulokset osoittavat, että sopeutuminen yötyöhön on lääkäreille yhtä vaikeaa kuin muillekin.

Kirurgiaan erikoistuvilla lääkäreillä laparoskooppisen suorituksen nopeus hidastui ja virheiden sekä sähellysten määrä lisääntyi suorassa suhteessa valvomiseen, huolimatta ennakkoon hyvin harjoitelluista testisuorituksista (9,10). Radiologeilla röntgenkuvien lukuvirheet ja kardiologeilla EKG:n tulkintavirheet lisääntyivät. Anestesiologien reaktiokyky respiraattorihälytyksiin sekä intubaationopeus ja -tarkkuus huononivat yön valvomisen seurauksena (6).

Kanadalaisessa 1 489 potilaan aineistossa yöaikaan tehtyjen synnytysepiduraalipuudutusten durapunktion riski oli 6,3-kertainen vastaaviin päiväaikaisiin toimenpiteisiin verrattuna (11).

Laajassa englantilaisessa tutkimuksessa seniorikardiologit tekivät sydäninfarktipotilaille välittömästi sairaalaan tulon jälkeen sepelvaltimodilataation. Toimenpiteen epäonnistuminen oli 1,8 kertaa yleisempää ja 30 vrk:n potilaskuolleisuus oli 2,2 kertaa yleisempää, jos toimenpide tehtiin ilta- tai yöaikaan verrattuna päiväaikaan (12).

Perusteellisessa erikoistuvien lääkärien toiminnan analyysissä verrattiin kahden erilaisen työvuoromallin aikaisia virhemääriä toisiinsa (13). Perinteisen mallin pisimmät yhtäjaksoiset työrupeamat olivat 34 tunnin mittaisia, kun ne uusitussa mallissa olivat 16 tuntia. Perinteisen työvuoromallin aikana vakavia virheitä tapahtui 36 % enemmän ja vakavia lääkitysvirheitä 21 % enemmän kuin uuden työvuoromallin aikana. Vakavia diagnostiikkavirheitä tapahtui perinteisen mallin aikana peräti 5,6 kertaa enemmän kuin uuden työvuoromallin aikana.

Tuoreessa tutkimuksessa todettiin erikoistuvien lääkärien raskaan työvuoron aikaisen työsuorituksen vastaavan kohtalaisen syvän alkoholihumalan aikaista työsuoritusta (14). Lääkärit itsekin arvioivat työtehonsa varsin puutteelliseksi.

Lääkärien päivystysongelmiin on etsitty ratkaisuja eri maissa. Iso-Britannian anestesiologiyhdistys (Association of Anaesthetists of Great Britain and Ireland) julkaisi kesällä 2004 kirjasen, jossa korostetaan mm. seuraavia asioita:

- Jokaisen anestesiologin on velvollisuus tarjota turvallista ja tehokasta hoitoa sekä olla perillä väsymysongelmista.

- Laitoksilla tulee olla suunnitelma hoitaa väsymyspulmia.

- Työvuorot tulee suunnitella ehkäisemään väsymystä.

- Riittävistä lepotauoista tulee huolehtia.

- Päivystäjillä tulee olla mahdollisuus nokostaukoihin.

- Tiimityö tulee järjestää niin, että kollegat auttavat toisiaan univajeen ehkäisyssä ja univajeesta selviytymisessä (15).

Yötyön terveyshaitat

Yötyö aiheuttaa runsaasti terveyshaittoja, joista tärkeimmät on lueteltu taulukossa 1. Niiden keskeisenä syynä on, että ihminen on evoluution aikana sopeutunut päiväelämään ja normaali vuorokautinen valoisuusvaihtelu säätää laajalti sisäistä toimintaamme.

Yötyö tehdään keinovalossa, mikä vähentää normaalia melatoniinin eritystä ja lisää mm. naisten estrogeenieritystä. Nämä hormonivaikutukset yhdessä selittänevät tuoreen meta-analyysin tulokset, joiden mukaan rintasyöpään sairastumisen riski on yötyötä tekevillä 1,5-kertainen päivätyötä tekeviin verrattuna (16). Suomessa on arvioitu, että vuosittain 100 uutta rintasyöpätapausta johtuu yötyötä sisältävästä vuorotyöstä (6).

Ehkä yleisin yötyöhön liittyvä sairaustila on metabolinen oireyhtymä ja siihen mahdollisesti liittyvä diabetes. Tutkimustulokset ovat kuitenkin jossakin määrin ristiriitaisia monitahoisen tutkimusasetelman vuoksi. On kuitenkin ilmeistä, että yötyöhön ja siihen usein liittyvään pitkään valvomiseen yhdistyy korkea verensokeri- ja triglyseriditaso sekä matala HDL-kolesterolitaso. Joidenkin tutkimusten mukaan yötyö aktivoi veren hyytymisjärjestelmää.

Lukuisten epidemiologisten tutkimusten perusteella vuorotyö lisää sepelvaltimotaudin vaaraa noin 50 % (6,17). Sepelvaltimotaudin tunnetut riskitekijät (tupakointi, ylipaino ja liikunnan niukkuus) yhdessä vuorotyön kanssa lisäävät sepelvaltimotautiriskiä enemmän kuin samat riskitekijät päivätyöläisillä (18). Yötyötä tekevillä on päivätyöläisiä enemmän erilaisia kammiorytmihäiriöitä, korkeampi sympaattisen hermoston aktiviteetti ja selkeä verenpainetaudin manifestaatio (6). Suomessa on arvioitu vuosittain yli 250 sepelvaltimotautikuoleman johtuvan yötyötä sisältävästä vuorotyöstä.

Tuore analyysi osoittaa, että kaiken kaikkiaan lähes neljännes työperäisestä kokonaiskuolleisuudesta Suomessa johtuu epäsäännöllisistä työajoista (19).

Vuorotyöhön liittyy selkeä lisääntymisterveyden huonontuminen. Keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä esiintyy useammin ja vastasyntyneiden pienipainoisuus on yleisempää, jos raskausaikana tehdään vuorotyötä. Riski on erityisen suuri kolmivuorotyötä tekevillä (20).

Valvomisen aiheuttamana terveyshaittana tulee nähdä myös pitkien työvuorojen seurauksena ilmenevä stressin lisääntyminen ja sosiaalisen elämän laadun heikkeneminen. Tätä korostetaan mm. tuoreessa JAMA:n pääkirjoituksessa, jossa pohditaan pitkien työrupeamien korjaamista koskevia tutkimuksia (21).

Vuorotyöhön liittyy lisäksi suurentunut onnettomuusriski - ei ainoastaan työpaikalla, vaan myös välittömästi työvuoron jälkeen. Erikoistuvia lääkäreitä koskeva selvitys osoitti, että pitkien työvuorojen jälkeen liikenneonnettomuusriski oli 2,3-kertainen ja läheltä piti -tilanteiden riski 5,9-kertainen normaalipituisiin työvuoroihin verrattuna (22). Riski nukahtaa rattiin ajon tai liikennepysähdyksen aikana oli moninkertainen pitkien työvuorojen jälkeen.

Lääkäriliiton suositukset

Lääkäriliitto haluaa tuoda esiin viisi keskeistä periaatetta, joita noudattamalla yötyön ja pitkien työrupeamien aiheuttamia haittoja voidaan merkittävästi vähentää. Kunkin periaatteen kohdalla on esimerkinomaisesti lueteltu mahdollisia paikallisesti sovellettavia käytännön toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Lueteltujen keinojen pohjalta ja niitä paikallisiin olosuhteisiin soveltaen kukin päivystyspiste voi löytää omat mallinsa ongelmien ratkaisemiseksi.

1. Yötyön ja pitkien työrupeamien aiheuttamat haitat tulee tiedostaa

Päivystävien lääkärien ja heidän esimiestensä tulee tiedostaa yötyön ja pitkien työrupeamien aiheuttamat ongelmat sekä lääkärien omalle terveydelle että potilasturvallisuudelle. Päivystävien lääkärien on syytä pyrkiä välttämään näitä haittoja. Esimiesten tulee järjestää päivystykset siten, että niistä aiheutuvat terveyshaitat ja hoidon tason alenema ovat mahdollisimman vähäiset.

2. Yötyön määrää tulee vähentää mahdollisimman paljon

Yöllä tehdään ainoastaan sellaisia kiireellisiä tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä, joita ei ilman hengenvaaraa tai merkittävää haittaa voida siirtää päiväaikaan tehtäväksi.

Vuorotyö ei poistaisi pitkien työrupeamien haittoja, sillä vuorotyössä edellytettäisiin täyttä työpanosta koko työajalta. Lääkärien vuorotyö itse asiassa lisäisi yöaikaisen työn määrää nykyisestä. Se kasvattaisi yötyön aiheuttamia terveyshaittoja lääkärien lisäksi myös muulla hoitohenkilöstöllä.

Keinoja:

Terveyspalvelujen järjestelyllä ja väestön informoinnilla pyritään siihen, että yöaikaan päivystykseen tullaan ainoastaan välitöntä hoitoa vaativissa tapauksissa.

Päivystyspisteisiin luodaan peli- säännöt, mitkä tapaukset on hoidet- tava päivystyksessä yölläkin ja mitkä voidaan siirtää päiväaikaan hoidettaviksi.

Päivystyspotilaiden kiireellisyys merkitään värikoodeilla (punainen: hoidettava 6 tunnin sisällä, keltainen: 24 t, vihreä: 72 t).

Aamuyön tunnit (esim. klo 01-06) rauhoitetaan työn tekemiseltä maksimaalisesti pyrkimyksenä henkilökunnan riittävä lepotauko.

3. Taukohetket yötyössä tulee pyrkiä käyttämään lepoon

Päivystävän lääkärin tulee pyrkiä käyttämään taukohetket työssä lepoon. Nokostauko on yksi tehokkaimpia keinoja parantaa aamuyön vireyttä ja potilasturvallisuutta. Tehdyn tutkimuksen mukaan vähintään puolen tunnin nokostauko aamuyöllä vähentää yötyötä tekevien havaintolipsahdusten määrää jopa 45-60 %:lla (kuvio 1) (7).

Yötyön haittojen ehkäisy tulee nähdä terveydenhuollon yhteisenä tavoitteena. Päivystäjät voivat pyrkiä siihen mm. kollegiaalisin vastavuoroisin palveluksin järjestämällä toisilleen mahdollisuuksia lepohetkeen päivystyksen lomassa. Päivystäjän lepotauko tulisi järjestää mahdollisimman häiriöttömäksi niin, ettei sitä keskeytetä ei-kiireellisten asioiden takia.

Keinoja:

Päivystäville lääkäreille järjestetään rauhallinen lepohuone lähellä toimipistettä.

Päivystäjä hoitaa tilapäisesti myös toisen talossa olevan päivystävän lääkärin tehtäviä suodakseen tälle lepohetken, kun se on mahdollista.

Päivystäjän lepotauko rauhoitetaan esimerkiksi puhelunsiirrolla tai koordinoimalla yhteydenotot tiettyyn kellonaikaan tapahtuviksi.

Lepotauon aikana muut talossa olevat päivystäjät huolehtivat potilaiden hoidon tarpeen kiireellisyyden arvioinnista.

4. Yötyön intensiteetti tulee mitoittaa kohtuulliseksi

Päivystäessään lääkäri joutuu yleensä hoitamaan huomattavasti laajempaa toimintakenttää kuin perustyöajallaan. Päivystysajan tehtävien ja toimenpiteiden mitoituksessa on otettava huomioon potilasturvallisuuden pysyminen korkealla tasolla kaikkina vuorokauden aikoina. Yötyön intensiteetti ei saa olla kohtuuttomasti suurempi kuin päivätyön.

Päivystäjän työmäärä mitoitetaan siten, että hänelle jää aikaa ruokailuun ja muihin välttämättömiin taukoihin. Päivystyspisteissä arvioidaan mahdollinen lisätyövoiman tarve helpottamaan iltaruuhkaa.

Keinoja:

Yötyön määrä minimoidaan kohdassa 2 mainituilla keinoilla.

Päiväaikaista logistiikkaa kehitetään niin, että päivystyspotilaiden hoito mahtuu päiväaikaiseen toimintaan esim. edellä esiteltyä värikoodausta käyttäen.

Päivystystä keskitettäessä päivystäjien määrä mitoitetaan suhteessa tehtäväkentän laajenemiseen.

Päivystävien lääkärien työmäärä arvioidaan säännöllisesti (esim. puolivuosittain).

Lisätyövoimaa rekrytoidaan tarvittaessa alkuillaksi (esim. klo 15-22).

5. Päivystys tulee rytmittää siten, että siitä ehtii toipua ennen seuraavan työrupeaman alkua

Työjärjestelyissä tulisi ottaa huomioon lääkärien mahdollisuus vuorokausilepoon. Toipuminen 24 tunnin työrupeamasta kestää yli vuorokauden, ja ikääntyessä toipuminen hidastuu. Kun on kokeiltu erilaisia malleja raskaiden päivystyspisteiden työrupeamien jakamiseksi, ovat useimpien lääkärien kokemukset niistä olleet myönteisiä. Vaikka päivystyksiä on tullut useammin kuin ennen, ovat niiden vaikutukset lääkärien elämän laatuun olleet selvästi suotuisampia kuin harvemmin tehtyjen 24 tunnin rupeamien.

Työyhteisössä tulee ottaa huomioon ikääntymisen vaikutukset pitkistä työrupeamista toipumiseen. Yötyön haitalliset terveysvaikutukset korostuvat kroonisesti sairailla (esim. verenpainetauti, sepelvaltimotauti). Myös raskaana olevien lääkärien ja pienten lasten vanhempien työsuojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Keinoja:

Jotta potilaiden hoidon jatkuvuus ei kärsi päivystäjän vaihtumisesta, otetaan käyttöön strukturoitu potilasraportti, joka sisältää elinjärjestelmäkohtaiset tiedot potilaan tilasta sekä tiedot toteutetusta hoidosta ja hoidon tavoitteista.

Kuhunkin päivystyspisteeseen kehitellään parhaiten sopiva malli paikallisten olosuhteiden pohjalta esimerkiksi seuraavilla keinoilla:

- Arkipäivystys jaetaan esim. siten, että päivystäjä vaihtuu klo 21.

- Viikonloppujen ja pyhien aikana päivystäjien vaihto tapahtuu esim. klo 9 ja klo 21 kolmen päivystäjän jakaessa yhden viikonlopun päivystyksen.

- Yksikkökohtaisia sovelluksia voidaan luoda myös viikkomallista, jossa erikseen nimetyt päivystäjät hoitavat koko viikon päivystykset.

Suositusten vaikutukset tulevaisuuteen

Suomen Lääkäriliiton hallitus toivoo suositustensa herättävän keskustelua päivystävien lääkärien ja heidän esimiestensä keskuudessa sekä antavan virikkeitä ja johtavan käytännön toimiin pitkien työrupeamien aiheuttamien ongelmien poistamiseksi. Tällä raportilla liitto haluaa myös muistuttaa siitä, miten tärkeää jokaisen lääkärin on huolehtia omasta terveydestään, työkyvystään ja potilasturvallisuudesta.

Keskeisenä periaatteena yötyön ja pitkien työrupeamien aiheuttamien haittojen ehkäisemisessä on, että terveydenhuollon toiminnasta yhä enemmän tapahtuisi päiväaikaan ja että yöllä hoidettaisiin vain kaikkein kiireellisimmät potilaat. Kun nykyistä suurempi osa hoitotoimista voidaan tehdä levänneinä ja virkeinä, vähenevät komplikaatiot, uusintaleikkaukset ja niiden aiheuttamat kustannukset. Päiväaikaan käytettävissä ovat myös paremmat konsultaatio- ja tukipalvelut kuin päivystyksessä. Potilaalle se merkitsee laadukkaampaa hoitoa.

Lääkäreille yötyön väheneminen ja pitkien työrupeamien helpottuminen tuo ennen kaikkea terveyshyötyä, jolla on monia myönteisiä vaikutuksia elämän laatuun. Toiminnan painottuminen nykyistä enemmän päiväaikaan parantaa erikoistuvien lääkärien koulutusedellytyksiä ja monipuolistaa heidän työkuvaansa.

Päivystysjärjestelyjen uudistamisen mahdollisesti aiheuttama lääkärityövoiman lisätarve riippuu yleisistä työsuojelu- ja ylityösäännöksistä sekä siitä, minkälaisiin malleihin paikallisesti päädytään. Muun hoitohenkilökunnan ja tukipalvelujen tarvetta ei ehdotusten arvioida lisäävän.