Kunnallisvaalien tulos on juuri ilmoitettu. Äänestysprosentti on ollut pettymys. Lääkärikunta ja ainakin jotkut potilaamme (ja sukulaiset) ovat kuitenkin äänestäneet päätellen läpimenneiden kollegoiden määrästä. Helsingin valtuustoon näyttää päässeen ainakin viisi lääkäriä, yksi kandidaatti, entinen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen johtaja sekä nykyinen peruspalveluministeri. Luulisi nyt Suomen kalleimman erikoissairaanhoidon ja pitkien terveyskeskusjonojen ongelmien ratkeavan kerralla...

No, kyynisyys sikseen ja sen sijaan vilpittömät onnittelut kaikille aktiivisille kollegoille, hoitajille ja muille terveydenhuollon asiantuntijoille. Sairaanhoito lohkaisee suuren osan kuntien menoista ja kysyntä ei suinkaan näytä olevan laskussa väestön vanhenemisen myötä. WHO:n terveydenhuollon mallimaan maine on kyseenalaistettu ja kiritaival ei onnistu pelkällä menobudjetin kasvattamisella. Syrjäytyminen, huumeiden käyttö, alkoholismi tai väkivaltaongelmat eivät tosiaankaan ratkea ainoastaan perinteisen lääkärintyön teknologialla vaikka meitäkin tarvitaan kriisivaiheissa.

Neuvottelutilanne. Tulopoliittinen selvitystoimikunta on lausunut viisaita tänään (23.10.). Bensan hinnalle ja euron heilumiselle ei ole sopivaa hakea kompensaatiota palkankorotuksien kautta. Talousviisaat suosittavat yleiskorotuksen tasoksi kahta prosenttia ja alakohtaiset ongelmat tulisi hoitaa tulos- ja voittopalkkiojärjestelmillä ja liukumilla. Mikäli näin toimitaan, se tarkoittaa julkisen sektorin niistämistä jälleen kerran ja vientiliittojen karkaamista omille teilleen. Niin kauan kuin terveydenhuoltoon suhtaudutaan vain kuluna ja menoautomaattina sen sijaan, että ala nähtäisiin investointina kansalaisten terveyteen, toimintakykyyn ja myös tuottavuuteen, niin kauan ei julkisen terveydenhuollon työntekijöillä ole mahdollisuuksia teollisuuden palkkakehitykseen.

Mikäli kaksivuotisen sopimuksen yleiskorotus jää todella kahteen prosenttiin niin ennakoitu inflaatio pitää huolen siitä, että valtion ja kunnan työntekijöiden reaaliansioiden kehitys jää jotakuinkin nollaan tai suorastaan pakkasen puolelle. Jos öljynhinta ja korot jatkavat nousuaan, jää kuntatyöntekijän ansiokehitys todella negatiiviseksi. Liukumiin ja tulospalkkioihin ja työnantajan yksipuolisesti harkitsemiin lisiin emme usko julkisella sektorilla sen enempää kuin joulupukkiin.

Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalit ovat meneillään ja toivottavasti lyömme kirkkaasti niin kunnallisvaalien kuin viime kevään jäsenäänestyksenkin prosentin. Mikäli sisarjärjestöjen lehtiä ja nettisivuja katselee, niin ainakin aktiviteettia ja vaatimuksia ja toiveita piisaa. Tarmokkuus ja uudet innovaatiot ovat tervetulleita eikä neuvotteluissa tosiaankaan arkailemalla pärjää. Turhanpäiväisenä pidän kuitenkin ryhmäitsekkyyttä, joka selvästi nostaa päätään. Ennen kuin markkaakaan on nähty, niin kilpalaulanta on selvästi alkanut. Minun ryhmäni ongelmat on korjattava ensin ja sitten jos jotakin jää niin saavat muutkin ryhmät jotakin....

Neuvotteluista näyttää tulevan tiukat. Tosiasia on, että mitä tiukemmalle joudumme liittona, sitä tärkeämpää olisi hoitaa asioita yhtenä porukkana. Keskinäisellä riitelyllä saamme todennäköisesti merkittävästi huonomman tuloksen. Lääkäriliitossa on perinteenä ollut, että kaikki ryhmät; nuoret lääkärit, erikoislääkärit ja kunnallislääkärit ovat yhdessä olleet hallituksessa. Mitään ryhmää ei sovi ajaa oppositioon näin pienessä liitossa! Näidenkin vaalien ja tämänkin sopimuksen jälkeen on tavoitteena paitsi palkkaedunvalvonta myös ammattikunnan yhtenäisyys.

Kaatamattoman karhun nahasta on niin kovin helppo, ja vielä turhempi tapella.