Lasten ja nuorten ehkäisevään terveydenhuoltoon panostaminen on kansanterveydellisesti tärkeää, tulevaisuudessa mahdollisesti asetuksella mitoitettua. Erityispätevyysjärjestelmä takaa mahdollisuuden kouluttautumiseen.

Jotta nuoret erikoislääkärit näkisivät alalla työskentelyn ja erityispätevyyden hankkimisen mielekkääksi, palkkauksen tulisi vastata muun terveyskeskustyön palkkausta. Lääkäriliiton pitäisi osaltaan edistää lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyötä panostamalla tällä alueella työskentelevien lääkärien edunvalvontaan.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen ja ehkäisevään työhön panostaminen on valtakunnallisesti nähty tärkeäksi terveydenhuollon painopistealueeksi. Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa pääpaino on terveyden edistämisessä (1). Lasten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila paranee ja turvattomuuteen liittyvät oireet ja sairaudet vähenevät merkittävästi, todetaan ohjelman tavoitteissa. Vuoden 2006 alussa uudistetussa kansanterveyslaissa mainitaan ensimmäistä kertaa neuvolapalvelut (2). Lisäksi lakiin sisältyy mahdollisuus asetuksella antaa tarkempia säännöksiä terveysneuvonnan ja terveystarkastusten sisällöstä ja määrästä neuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluissa. Toteutuessaan tämä velvoittaisi kuntia järjestämään nämä palvelut vähintään asetuksessa määrätyllä minimitasolla.

Kouluterveydenhuollosta ilmestyi valtakunnallinen opas vuonna 2002 (3) ja vastaava lastenneuvolatyötä koskeva opas vuonna 2004 (4). Näissä molemmissa lasten henkilökohtaisen terveydentilan toteaminen ja seuraaminen on laajentunut lasten hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisvaltaiseksi seuraamiseksi, arvioimiseksi ja tukemiseksi yhdessä perheen ja lasten kanssa toimivien muiden asiantuntijoiden kanssa. Lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa toimivalta lääkäriltä edellytetään lasten ja lapsiperheiden terveyden laaja-alaista asiantuntemusta sekä yhteistyötaitoja niin lasten terveystarkastustehtävässä kuin myös asiantuntijaverkostossa toimimisessa.

Neuvola- ja kouluterveydenhuollossa lääkärin tulisi olla aktiivinen osallistuja. Lastenneuvolaoppaassa todetaankin, että neuvolatoiminnalla tulee olla nimetty vastuulääkäri. Hänen tehtävänsä on vastata neuvolatoiminnan lääketieteellisestä tasosta, organisoinnista ja ajanmukaisuudesta lääketieteellisen toiminnan osalta. Vastuulääkäri tai hänen valtuuttamansa lääkäri osallistuu myös moniammatillisiin yhteistyöryhmiin. Kouluterveydenhuolto 2002:ssa sanotaan vastaavasti: Koululääkärien tulee ensisijaisesti olla päätoimisia lasten ja nuorten terveyden edistämiseen ja heidän sairauksiensa hoitamiseen ja kouluyhteisön hyvinvointiin erikoistuneita asiantuntijoita.

Lääkäriliitto arvosti lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyön tärkeyttä perustamalla lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyön erityispätevyyden vuonna 2002 (5).

Myönnetyt erityispätevyydet

Lääkäriliiton hallitus hyväksyi lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyön erityispätevyyden kokouksessaan 11.4.2002. Erityispätevyyden tausta, perustelut, koulutuksen tavoitteet ja ohjelman sisältö löytyvät Lääkäriliiton koulutussivuilta osoitteesta www.laakariliitto.fi/koulutus/erityispatevyydet/neuvola.html.

Erityispätevyystoimikunta on käsitellyt kaikkiaan 56 hakemusta kolmen vuoden siirtymäkauden aikana, joka päättyi 11.4.2005. Hakemuksista 38 voitiin hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Lisäselvityksiä ja täydennyksiä jouduttiin pyytämään 18 hakijalta. Niissä hyvin keskeiseksi nousivat hakijan omat perustelut, miksi hän pitää itseään pätevänä hakemaan erityispätevyyttä. Osa hakijoista ehti täydentämään puuttuvia palveluita tai teoreettista koulutustaan siirtymäkauden aikana.

Maassamme on tällä hetkellä 53 lääkäriä, joille on myönnetty lastenneuvola- ja kouluterveydenhuollon erityispätevyys, kaikille siirtymäkauden säännöillä. Heistä valtaosa (85 %) on naisia. Ikäjakaumasta näkyy, että siirtymäkauden aikana erityispätevyyden saaneista yli puolet on 50-vuotiaita tai sitä vanhempia (taulukko 1). Lääkäriliiton linjan mukaisesti erityispätevyys on tarkoitettu lasten ja nuorten parissa toimiville eri erikoisalojen lääkäreille. Tavoitteen toteutuminen näkyy pätevöityneiden pohjakoulutuksessa (taulukko 2). Neljällä lääkärillä oli kahden erikoisalan tutkinto ja neljä oli erityispätevyyden saadessaan erikoistumatta.

Siirtymäkauden jälkeen erityispätevyysvaatimukset on tarkistettu maaliskuussa 2006. Tällä hetkellä erityispätevyysohjelmassa on viisi lääkäriä, joille toimikunta on myös nimennyt tutorit.

Kehittämistarpeita

Lastenneuvola- ja kouluterveydenhuollon resurssit ovat kaukana valtakunnallisista suosituksista. Syksyllä 2005 terveyskeskusjohdolle suunnatussa kyselyssä ilmenee, että suosituksen mukaisen henkilöstömitoituksen ilmoitti koululääkäreille 7 % ja kouluterveydenhoitajille 39 % tähän kysymykseen vastanneista terveyskeskuksista (6).

Tilanne on vastaava neuvolalääkärien kohdalla. Vuonna 2005 julkaistussa ensimmäisessä valtakunnallisessa selvityksessä neuvolatyöstä todetaan, että lääkäreitä oli suositusten mukaisesti lastenneuvoloissa joka kymmenennessä terveyskeskuksessa (7). Voimavarojen niukkuus näkyy neuvolatyön sisällössä ja työmenetelmissä. Imeväisikäisten tarkastukset toteutuvat kaikkein puutteellisimmin. Ne tehdään suositusten mukaisesti lääkärin osalta vajaassa puolessa ja terveydenhoitajan osalta vain kolmasosassa terveyskeskuksia. Neuvoloissa työskentelevät lääkärit ovat kuitenkin varsin motivoituneita kehittämään omaa ammattitaitoaan. Kehittämistarpeiden keskeisiä ehdotuksia ovat ehkäisevän työn näkyvyyden lisääminen ja neuvolan toimintaedellytysten turvaaminen.

Terveyskeskuslääkärien alimitoitettuun osallistumiseen neuvola- ja kouluterveydenhuoltotyöhön on useita syitä. Taustalla on varmaankin yleinen vaikeus saada terveyskeskustyöhön sitoutuneita lääkäreitä ja toisaalta laman aikana tehtyjä toiminnan supistuksia ei ole palautettu. Lääkärien halukkuuteen työskennellä lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa, kuten muussakin ehkäisevässä terveydenhuollossa, vaikuttaa myös selvästi palkkaus. Kokopäivätoimisen neuvola- tai koululääkärin ansiotaso jää roimasti alle väestövastuukollegan ansioiden. Erityispätevyys ei myöskään nosta sitä merkittävästi. Samoin väestövastuulääkäreistä ne, joilla on paljon lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyötä tai jotka tekevät tätä työtä suositusten mukaisesti, jäävät palkassa jälkeen enemmän vastaanottotyötä tekevistä kollegoistaan.