Digitaalisesti tuotetun tiedon käsittelyä ja arkistointia koskevat ohjeet ja säännöt on lisättävä potilasasiakirjoista annettuun asetukseen. Lisäksi on perusteltua pohtia uusia tarpeita, joita digitaalinen tiedonkäsittely luo hoitoon osallistuvien oikeusturvan tai tieteellisen tutkimuksen kannalta. Näihin asioihin Suomen Lääkäriliitto kiinnittää huomiota lausunnossaan digitaalisten hoito- ja tutkimustallenteiden arvonmäärityshankkeesta.

Liitto pitää digitaalisten hoito- ja tutkimustallenteiden arvonmääritystä tärkeänä hankkeena.

- Mitä ilmeisimmin digitaalisen ympäristön vahvistuessa syntyvän datan valtava määrä voi hukuttaa olennaisen informaation ja johtaa tarpeellisen tiedon osalta arkistoinnin kaaokseen.

Arvonmäärityshankkeesta laadittu muistio on paikoin vaikeaselkoinen, eivätkä otsikot avaudu tietotekniikkaa tuntemattomalle.

-Kehittävän keskustelun aikaansaamiseksi olisi pyrittävä kuvailevampiin ja käyttökielisempiin ilmaisuihin.

Muistiossa esitellään tiedon tallennuksen periaatteellinen malli luvussa "Datan ja tiedon arvostuksen yleisperiaatteet". Lääkäriliiton mielestä on vielä käytävä alakohtaista keskustelua siitä, missä tiedon arvoportaat kullakin alalla kulkevat ja miten luontevat säilytysajat tiedolle niiden perusteella määräytyvät.

Potilaan hoito on tärkein tehtävä

Lääkäriliitto korostaa, että potilaan hoidon tulee aina pysyä lääkärin ensisijaisena tehtävänä tietojen tuottamiseen ja kirjaamiseen nähden. Lähtötietojen tarkalla kirjaamisella voidaan perustella vain tiettyyn rajaan asti sitä, että lääkärin huomio kohdistuu muualle kuin potilaaseen.

- Ainakin kokeilu- ja kehittämisvaiheissa tuntuu siltä, että sähköiset järjestelmät vievät kohtuuttomasti lääkärin aikaa potilastyöltä. Lääkäri joutuu yhä enemmän toimimaan tallentajana ja konekirjoittajana. Tämä näkökulma näyttää näiden aiheiden käsittelyssä jatkuvasti unohtuvan.