Lääkäriliiton uudistettu tiedepoliittinen ohjelma vaatii erityisesti kliinisen tutkimuksen vahvistamista.

Samaan aikaan, kun lääkäriksi opiskelevien määrä on Suomessa kasvanut yli 70 prosenttia, on päätoimisten opettajien ja tutkijoiden määrä vähentynyt yli 20 prosenttia.

- Kovin kauan tilanne ei voi jatkua niin, että alalle tulee yhä enemmän väkeä, mutta tieteentekemisen ja kouluttamisen rahkeet kutistuvat, toteaa ohjelmatyöryhmän puheenjohtaja, Lääkäriliiton koulutusjohtaja

Hannu Halila

.

Lisää päätoimisia tutkijoita

Tiedepoliittisella ohjelmalla Suomen Lääkäriliitto haluaa varmistaa sekä suomalaisen lääketieteen että lääkäreiden kliinisen osaamisen korkean tason myös tulevaisuudessa.

Keskeinen haaste on linkittää käytännön työ aiempaa tiiviimmin tutkimukseen. Perusta on vahva, sillä suomalainen lääkärikunta on poikkeuksellisen tiedeorientoitunutta.

Lääkäreistä 22 prosenttia on väitelleitä, ja liiton tuoreen selvityksen mukaan 36 prosenttia osallistuu jollain tavalla tutkimustyöhön. Silti vain kuudella prosentilla tutkimus ja opetus on päätyö.

- Haluja tutkimukseen ja opetukseen löytyisi nykyistä enemmän, mikäli työn jatkuvuus ja taloudellinen turva olisivat kunnossa, Halila toteaa.

Jotta tutkijan työstä tulee houkutteleva uravaihtoehto, on pysyviä tutkijan virkoja perustettava lisää, ja apurahatutkijoiden sosiaaliturvaa pitää kohentaa samalle tasolle palkkatyön kanssa. Tieteentekijän byrokraattista kuormaa olisi kevennettävä.

- Apurahojen hakemiseen ja hallinnolliseen raportointiin menee liikaa aikaa. Se on pois tieteeltä.

Joustoa resurssien hyödyntämiseen

Kynnystä on madallettava myös biopankkien ja muiden tietosuojalainsäädännön suojaa nauttivien aineistojen tutkimuskäytön lupamenettelyissä.

- Suomessa on hyvät tietokannat ja materiaalipankit. Suomalaiset suhtautuvat lääketieteelliseen tutkimukseen myönteisesti, joten hankkeen tyssääminen epätarkoituksenmukaiseen tietosuojaan on silkkaa resurssien hukkaamista.

Halila viittaa myös suomalaisen lääketieteen tutkimuksen perinteisesti korkeaan etiikkaan.

Myös Helsingin yliopiston terveydenhuollon hallinnon dosenttina työskentelevä Halila haluaisi avartaa vallitsevaa, väitöskirjakeskeistä tutkimuskulttuuria.

- Muunkinlaisia selvityksiä ja tutkimuksia tarvitaan.

Halilan mielestä arvokas tieto jää usein hyödyntämättä, kun virassa olevat lääkärit eivät päivittäiskiireiltään ehdi keskittyä tiedonkeruuseen ja analysointiin.

- Arkisessa työssään lääkäri voi havaita tärkeitä tutkimusaiheita, mutta kun ei voi niihin ajan puutteen vuoksi tarttua, niin työ jää tekemättä. Tällaiseen tarpeeseen tutkijan ja kliinisen työn yhdistelmävirat toisivat ratkaisun, Halila pohtii.

Tiede on kivijalka

Jotta lääkärin ammattitaidon yhteys tutkittuun tietoon pysyy tiiviinä, tiedepoliittinen ohjelma ottaa kantaa perus-, jatko- ja täydennyskoulutukseen. Kaikissa vaiheissa koulutukseen on sisällyttävä tutkijavalmennusta ja oppia tieteellisen tiedon hyödyntämisestä.

- Väittelemisen keski-ikää on alennettava silloin, kun lääkäri tähtää tutkijanuralle. Viime vuosina aika lääkäriksi valmistumisen ja väittelemisen välillä on ollut kasvussa, Halila kommentoi liiton tilastoja.

Nykyisestä, käytännön tilanteisiin integroidusta peruskoulutuksesta ei pidä luopua.

- Sen takia on tärkeää, että opettajat jo koulutuksen alkuvaiheessa ovat lääkäreitä.

Lääkäreiden saaminen nykyistä enemmän peruskoulutuksen alkuun parantaisi myös heidän mahdollisuuksiaan ohjata opiskelijoiden tutkimustyötä.

Lääkäriliiton tiedepoliittinen ohjelma ottaa kantaa myös tutkimusrahoituksen laajoihin suuntaviivoihin muistuttamalla, että valtiovallan rahoitusta on kohdistettava jatkossakin strategisen tutkimuksen lisäksi tutkijalähtöiseen huippututkimukseen.

- Julkisella rahalla on tuettava erityisesti sellaisia tieteenaloja, jotka eivät tee tutkimusyhteistyötä yritysten kanssa, Halila lisää. n

Työn tekijät

- Suomen Lääkäriliiton tiedepoliittisen ohjelman uudistivat Taina Autti, Kari Mattila, Suvi Vainimäki (koulutusvaliokunta) sekä Sami Heistaro, Raija Niemelä ja Markus Perola (valtionsektorin valiokunta). Liiton toimistosta työhön osallistuivat Jukka Siukosaari ja Hannu Halila (puheenjohtaja). Hallitus hyväksyi ohjelman joulukuussa 2008.

Konkreettisilla toimilla perusta tukevaksi

- Yksilölliset virat, joissa tutkimus voi olla joko pää- tai sivutyö.

- Tutkijavaihtoa sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti.

- Tutkimustyöhön uusia polkuja tiedekuntien ja tutkijakoulujen rinnalle.

- Apurahatutkimuksen sosiaaliturva palkkatyön tasolle.

- Sukupuolten tasa-arvon esteiden poistaminen.

- Kansalliselle tutkimukselle lisää julkaisukanavia.

- Kansainvälisesti korkeatasoisen tutkimuksen resursseja lisättävä.

- Uudistunut tiedepoliittinen linjaus korvaa vuonna 1996 laaditun ohjelman. Tästä linkistä löydät asiakirjan kokonaisuudessaan: www.laakariliitto.fi/ koulutus/ tiedepoliittinen.html