Lääkäriliitolta lausunto erikoislääkärin tutkintoa koskevasta asetuksesta

Lääkäriliitto on pyynnöstä antanut opetusministeriölle lausunnon luonnoksesta, joka koskee erikoislääkärin tutkinnosta annetun asetuksen muuttamista.

Liitto toteaa, että erikoistumisjärjestelmään tehtävien merkittävien muutosten taustalla olisi hyvä olla olemassa nykyistä enemmän tilastotietoa erikoislääkärikoulutuksen suorituspaikkojen osuudesta koulutuksen aikana.

Tehtävien muutosten seurauksena erikoislääkärikoulutuksen kesto ei saa liiton mielestä pidentyä, tämä ei ole erikoistuvien lääkärien eikä terveyspalvelujärjestelmänkään etu. Asiaa tulee seurata tiedekunnittain ja vuosittain tulee tehdä yhteenveto keskimääräisistä erikoistumisajoista ja niiden vaihteluvälistä.

Edelleen tulisi Lääkäriliiton mielestä selvittää mahdollisuudet säätää muuten kuin asetustasolla ne erikoisalat, joiden kohdalla vähintään puolet erikoistumispalvelusta yliopistosairaalan ulkopuolella ei ole mahdollista toteuttaa.

Nyt esillä oleva asetusmuutos perustuu kansalliseen projektiin terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi ja valtioneuvoston 11.4.2002 sen perusteella tekemiin periaatepäätöksiin.

Asetusluonnoksen perustelumuistiossa todetaan kansallisen terveysprojektin perustamisen syinä syksyllä 2001 olleen viime vuosina jatkuvasti pahentunut lääkäripula sekä terveydenhuollon palveluiden rakenteellisten ongelmien korostuminen.

- Vaikka nämä olivatkin osa projektin syntyyn johtaneista syitä, antaa pelkästään niiden mainitseminen tässä yhteydessä vinoutuneen kuvan suomalaisen terveydenhuollon ongelmakohdista, muistuttaa Lääkäriliitto lausunnossaan.

Liitto toteaa, että asetusmuutokset on valmisteltu kiireisellä aikataululla ja lausuntoaikakin on ollut hyvin lyhyt.

Esillä olevaan asetusmuutokseen liittyy kolme erillistä asiakokonaisuutta: erikoistumispalvelun laajentaminen yliopistollisten sairaaloiden ulkopuolelle, terveyskeskusjakson pidentyminen sekä jatkoaika erikoislääkärin hallinnon pätevyydelle.

ERIKOISTUMISESTA VÄHINTÄÄN PUOLET YLIOPISTOSAIRAALAN ULKOPUOLELLA

Erikoislääkärikoulutuksen rakenteeseen ollaan tekemässä merkittäviä muutoksia siirtämällä painopistettä nykyistä enemmän yliopistosairaaloiden ulkopuolelle.

- Olisi toivottavaa, että päätösten taustalla olisi tilastotietoa siitä, missä määrin erikoistuminen erikoisaloittain nykyisellään tapahtuu yliopistosairaaloissa ja niiden ulkopuolella. Samoin olisi hyvä olla tiedossa erikoistumiseen soveltuvien työtilaisuuksien määrä eri sektoreilla. Tällaista tietoa ilmeisesti lääketieteellisillä tiedekunnilla tai opetusministeriöllä ei nykytilanteesta ole, toteaa Lääkäriliitto lausunnossaan.

Asetuksen perustelumuistiossa korostetaan liiton näkemyksen mukaan aivan oikein sitä, että koulutuksen hajautuksen edellyttämiä toimia ja tehtäviä tulee olla riittävästi yliopistosairaaloiden ulkopuolella asetusmuutoksen toteuttamiseksi.

- Esitys johtaa erikoistumisaikojen pidentymiseen, mikä ei voi olla kenenkään edun mukaista varsinkin, kun on nähtävissä, että nimenomaan erikoislääkäreistä määrätyillä aloilla tulee olemaan yhä lisääntyvä pula.

Asetusluonnoksen perusteluissa tuodaan esiin niitä syitä, minkä vuoksi asetuksen 6 pykälä:ssä lueteltaisiin ne erikoisalat, joiden osalta koulutuksen hajautusta ei ole mahdollista toteuttaa. Perustelujen mukaan nykylainsäädännön valossa asia näyttää vaikealta toteuttaa muulla mekanismilla.

- Tämä toteutustapa johtanee jatkossa kuitenkin toistuviin tilanteisiin, joissa mainittua erikoisalaluetteloa voidaan joutua tarkentamaan asetusmuutoksin. Lisäksi tilanteet voivat eri tiedekuntien alueilla vaihdella siten, että sama sääntö ei sovellu koko maahan kaikkien erikoisalojen osalta.

Asetuksen perustelumuistiossa mainitaan jo nyt tulleen esille aloja, joissa periaatepäätöksen toimeenpano edellyttää lisäselvityksiä ja uusien järjestelyjen rakentamista.

- Näin ollen asiaan voidaan joutua nopeastikin palaamaan. Tämän vuoksi olisi edelleen tarpeen selvittää asetustasoa kevyempi mekanismi erikoisalaluettelon muutoksiin.

Lääkäriliitto toteaa, että pääkaupunkiseudun terveydenhuollossa tapahtuneiden muutosten seurauksena on perusteltua, että tässä yhteydessä yliopistosairaalan ulkopuolisiin koulutuspaikkoihin voidaan katsoa kuuluvaksi edelleen sellaiset terveydenhuollon toimintayksiköt, jotka on liitetty yliopistosairaalaan 1.1.2000 tai sen jälkeen.

- Muussa tapauksessa erikoistumispalvelun suorittaminen HUS-piirin alueella vaikeutuisi kohtuuttomasti.

TERVEYSKESKUSJAKSOON MIELEKÄS KOULUTUKSELLINEN SISÄLTÖ

Ehdotuksen mukaan kaikkiin erikoistumisohjelmiin sisältyvä perusterveydenhuollon jakson pitenee 9 kuukauteen ja tämä täsmennetään tarkoitettavaksi työskentelyä terveyskeskuksessa.

- Ehdottoman tärkeää on, että tämä pidentyvä terveyskeskusjakso ei pidennä erikoistumisen kokonaiskestoa nykyisissä 5 ja 6 vuoden koulutusohjelmissa. Tiedekunnilla tulee olla myös jatkossa harkinnanvaraa perustelumuistiossa esitettyjen periaatteiden mukaisesti arvioitaessa aiemman perusterveydenhuollon palvelun riittävyyttä korvaamaan nyt ehdotettu 9 kuukauden terveyskeskusjakso.

Lääkäriliitto esittää, että tiedekuntien on syytä laatia pidentyvälle terveyskeskusjaksolle myös mielekäs koulutuksellinen sisältö, joka palvelee erikoistujan ja terveyspalvelujärjestelmän tarpeita.

- Perustelumuistiossa ei ole eritelty sitä, mistä osasta (runkokoulutus tai eriytyvä koulutus) erikoistumista pidennys kompensoidaan. Kaiketi varsinaisen erikoisalan koulutus on tarkoitus säilyttää nykypituudessaan ja pidennys lyhentää ns. runkokoulutusjaksoa.

HALLINNON PÄTEVYYDEN TILANNE

Lääkäriliitto on tyytyväinen siihen, että erikoislääkärin hallinnon pätevyyden suorittamismahdollisuutta pidennetään vuoden 2005 loppuun saakka tilanteessa, jolloin uutta korvaavaa johtamiskoulutusta ei ole tarjolla.

Sen sijaan Lääkäriliiton mielestä tulisi ehdottomasti mahdollistaa koulutukseen kirjoittautuminen vielä vuoden 2002 lopun jälkeenkin.

- Muuten ensi vuoden vaihteen jälkeen valmistuvilla erikoislääkäreillä ei ole mahdollisuutta pitkään aikaan suorittaa haluamaansa johtajakoulutusta.

Kaavaillun moniammatillisen johtamiskoulutuksen ohella Lääkäriliitto pitää edelleen tärkeänä, että lääkäreille voitaisiin laatia oma johtamispätevyys, jonka sisällä on moniammatillisia opetuskokonaisuuksia.

Lääketieteellisten tiedekuntien ja Lääkäriliiton yhteinen työryhmä teki opetusministeriölle syksyllä 2001 esityksen tähän liittyen erikoislääkärin johtajatutkinnon kehittämisestä.