Lääkäreitä ei saada kaikkialle, vaikka meitä on nyt Suomessa enemmän kuin koskaan. Perusterveydenhuollon lääkäripula ja esitys koulutusmäärien lisäämisestä ovat nostaneet esiin pohdinnan myös lääkärin tehtävistä ja työnkuvasta. Mihin meidän pitää riittää?

Arviolta 200 lääkärin työpanos vuosittain menee tarpeettomiin todistuksiin ja lausuntoihin sekä noin 600 lääkärin työpanos huonosti toimivien tietojärjestelmien aiheuttamaan odottelun. Samaan aikaan etenkin terveyskeskuslääkärit hukkuvat kirjaamiseen ja tilastointiin.

Lääkärit eivät ole onnistuneet puolustamaan ydintehtäviään erilaisten toiminnallisten ja organisaatiomuutosten mukanaan tuomilta lisätöiltä, kuten kirjaamiselta, tilaamiselta ja jopa hyllyjen täydennykseltä. Avustavaa henkilökuntaa ei ole välttämättä edes selkeisiin tukitehtäviin. Tämä kehitys ei ole ollut toivottua. Lääkärit ovat tyytymättömiä ja turhautuneita byrokratiaan, sälään ja viivästyksiin, jotka vievät aikaa potilailta ja vaikeuttavat sujuvaa työskentelyä heidän hyväkseen.

Viidentoista viime vuoden aikana yksityissektorin ja työterveyshuollon lääkärimäärä on lähes kaksinkertaistunut, kun samaan aikaan erikoissairaanhoidon lääkärimäärä on kasvanut noin 20 prosenttia ja perusterveydenhuollon noin viisi prosenttia. Kuntasektorin lääkärit ovat kyselyissä ilmoittaneet työnsä suurimmaksi ongelmaksi sen hallitsemattomuuden sekä kohtuuttoman kiireen ja työtaakan. Yksityissektorin lääkärit ovat kaikkein tyytyväisimpiä työoloihinsa.

Perusterveydenhuollon lääkärivajetta on yritetty korjata muun muassa pakolla. Olisiko nyt kuitenkin aika miettiä, mikä houkuttelee lääkäreitä töihin ja pysymään tehtävissään? Ohjauksen menetelmistä porkkana tuo kestävämmän tuloksen kuin keppi.

Osana terveydenhuollon pelastamista tulisi myös miettiä, mitkä ovat niitä ydintehtäviä, joihin erityisesti lääkärit kykenevät koulutuksensa ja osaamisensa perusteella? Näihin kuuluvat ainakin diagnostiikka ja hoidon määrääminen, samoin lääkärien koulutus ja lääketieteellinen tutkimus. Lisäksi lääketieteellisen vastuunsa ja asiantuntemuksensa perusteella lääkäri vastaa sairaanhoidosta.

Samalla tulisi miettiä, mistä aikaa ydintehtäviin voitaisiin saada? Kriittinen tarkastelu löytää varmasti lääkärien arjesta töitä, jotka joku toinen ammattiryhmä pystyisi koulutuksensa ja osaamisensa perusteella hoitamaan tehokkaammin ja paremmin tai jotka ovat yksinkertaisesti turhia. Välimaastoon jää tehtäviä, joita voi hoitaa useampi taho sen mukaan, miten resursseja riittää.

Yhteiskunta muuttuu ja lääkäriprofession on elettävä muutoksessa mukana. Ongelmat ovat monitahoisia, eikä helppoja ratkaisuja aina löydy, mutta tavoitteena tulee olla hyvät edellytykset tehdä lääkärin työtä sektorista, työpaikasta tai esimerkiksi iästä riippumatta. Lääkärien tulee saada keskittyä ydintehtäviinsä, koska kaikki muu on rajallisten resurssien tuhlausta.

Lääkärin työnkuvasta ja työolosuhteiden mielekkyydestä huolehtiminen on meidän tehtävämme. Kukaan muu ei sitä tee.