Lehti 15-16: Liitto toi­mii 15-16/2009 vsk 64 s. 1491

Miten terveyskeskuslääkärit pelastetaan?

Helena Nukari

Terveyskeskusten pelastaminen ja lääkäripula ovat olleet jatkuvasti otsikoissa. Työn hallinnasta on myös puhuttu.

Pitkän terveyskeskusurani aikana minulla on ollut lukuisia terveyskeskustyön omakseen kokeneita kollegoita. Moni jatkaa edelleen ja samassa työpaikassa. Moni on kuitenkin luovuttanut, vaikka ehkä alun perin ajattelikin terveyskeskustyön omakseen.

Työn hallinnan puuttumisen tunne on saanut useimmat siirtymään terveyskeskustyöstä muihin tehtäviin. Työuupumukseen johtaa se, ettei hallitse työmäärää eikä voi vaikuttaa työhönsä. Monet tunnistavat tilanteen ajoissa ja lähtevät ennen kuin uupuvat. Viime aikoina olen tavannut europalveluja suorittavia lääkäreitä, jotka kokevat terveyskeskuslääkärin työn sellaiseksi, että aikovat erikoistua yleislääketieteeseen. Tätä mahdollisuutta ei saa menettää sillä, että työ alkaakin yhtäkkiä tuntua mahdottomalta.

Nyt on pystyttävä poliittisilla päätöksillä rajaamaan tehtäviä, joita terveyskeskuksille asetetaan. VES:n rajaus yksi työpäivä viikossa ns. muuta työtä omalääkärille ei ole riittävä. Työaikasuoja 37 tuntia viikossa ei auta, jos tehtävät eivät vähene. Viikkotyöaika ei ole auttanut niissäkään syrjäkunnissa, joissa käytetään ns. vanhaa VES:iä. On tehtävä kaikki se, mitä sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, diabeteshoitajat, mielenterveyshoitajat ym. kysyvät tai siirtävät lääkärille tehtäväksi.

Atk antaa oivan tilaisuuden pyydellä kaikenlaista vain heittämällä viestejä lääkärille; tarvitaan C-lausuntoa, kuntoutussuunnitelmaa, B-lausuntoa, mutta kukaan ei varaa aikaa niiden tekemistä varten.

Uusissa organisaatioissa on projekti poikineen, joista tuotetaan toimintaohjeita. Ohjeet ovat luettavissa sähköisessä muodossa. Millä ajalla ehtii tutustua jatkuvasti muuttuviin ohjeisiin? Sitten päätetään, että jokaiseen käyntiin ja puheluunkin on merkittävä diagnoosinumero, jotta myöhemmin saadaan erilaista tietoa, jos sitä joku haluaa. Terveyskeskuslääkärin jokaisessa potilaskontaktissa ei löydy diagnoosia. Aikaa kuluu, kun väkisin yrittää keksiä, kun kerran pitää merkitä.

Lue myös

Vuosien varrella olen huomannut, että työpäivän aikana ehtii tutkimaan ja hoitamaan aina vain vähemmän potilaita. Toisaalta kokemusta ja taitoa pitäisi olla karttunut. Saman totesi myös nuorempi miespuolinen yleislääketieteen erikoislääkäri. Oikealle potilastyölle on saatava aikaa!

On rajattava terveyskeskuksen tehtävät. Osa päihdehuollon ja sosiaalipuolen tehtävistä ja iso osa erilaisia etuuksia varten tehtävistä lausunnoista voitaisiin siirtää pois terveyskeskuksista. Turhat kirjaamiset ja koodaukset on lopetettava. Muut ammattiryhmät pitäisi saada ottamaan enemmän vastuuta potilaiden hoidosta. Ei sähköistä reseptiä eikä uusia sairauskertomusjärjestelmiä käyttöön ennen kuin ne todella toimivat ja helpottavat työtä.

Terveyskeskuslääkärin työ on mielekästä, monipuolista ja palkitsevaa, kun työ on hallittavissa ja ydintehtävälle, potilaiden hoidolle, on riittävästi aikaa. Uskon, että jatkossakin terveyskeskuksissa on osaavia, työhön sitoutuneita lääkäreitä mikäli tunne siitä, että hallitsee työnsä, säilyy.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030