Julkista terveydenhuoltoa ei saa laman varjolla supistaa. Terveyspalveluiden kysyntä pysyy lamasta huolimatta vähintäänkin samalla tasolla kuin talouden nousukauden aikana. Laman aikana julkisten terveyspalveluiden tarpeen ennustetaan päinvastoin kasvavan. Tässäkään asiassa terveyden- ja sairaanhoitoa ei voi verrata teollisuuteen, jossa tuotantoa voidaan supistaa, jos ei ole kysyntää ja tilauksia. Meidän tekemämme työn tilauskanta pysyy lamasta huolimatta entisellään. Jos säästötoimenpiteenä vähennetään terveyspalveluita, niin kysyntään pitää kuitenkin myöhemmin vastata ja silloin todennäköisesti korkeammin kustannuksin. Jos tuotantoa määrätään supistettavaksi vaikka elektiivisiä kirurgisia toimenpiteitä vähentämällä, pitää myös valtion liittyä mukaan vastuunkantajaksi lieventämällä hoitotakuulain tiukkaa tulkintaa.

Kaikki kunnat tekevät erilaisia säästösuunnitelmia ja vastuunkantajia tarvitaan. Esimerkiksi Espoon kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta ei hyväksynyt kuin puolet virkamiesten ehdottamista säästökohteista, jolloin kaupunginhallitus alisti lautakunnan päätökset hallituksen käsittelyyn. Hallituksen puheenjohtaja totesi: "Jos lautakunnissa ei ole rohkeutta, me teemme päätöksen". Toivottavasti näillä espoolaisilla poliitikoilla on rohkeutta kantaa vastuunsa myös silloin, kun säästötoimenpiteiden aiheuttamien ongelmien valituksia käsitellään. Yleensä vastuun joutuu kantamaan vain yksittäinen kunnan työntekijä, vaikka hänelle ei olisi annettu käytännössä edes mahdollisuuksia hoitaa velvollisuuksiaan.

Kunnat kertovat, että tämä vuosi on kuntataloudessa hankala, mutta seuraavat kaksi vuotta tulevat olemaan vieläkin vaikeampia. Kuntatyönantaja hakee säästöjä henkilöstömenoista. Keinoina mainitaan työn tehostaminen, lomarahan vaihtaminen vapaaksi, palkattomat virkavapaat, avoimien virkojen ja toimen täyttämättä jättäminen ja jopa lomautukset, jos ei paikallisesti pystytä ensin mainituin keinoin säästöistä sopimaan. Tarkoitus on myös karsia etuuksia, jotka ovat valtakunnallisia sopimuksia parempia. Jää nähtäväksi, onko näistä rajuista keinoista hyötyä. Niistä käytävät neuvottelut tulevat olemaan vaikeita ja työllistävät myös lääkäriluottamusmiehet lähikuukausina.

Virkaehtosopimusneuvottelut ovat julkisena keskusteluna jo alkaneet. Kuntatyönantaja ilmoittaa, että palkankorotusvaraa ei ole, joten pitäisi tyytyä nollalinjaan. Sekä valtio että kunnat haluaisivat hyvin pitkää koko kuntavaalikauden mittaista maltillista sopimusta julkisille aloille. Koska talouden tulevaisuudesta ei ole varmuutta, en usko että yhdelläkään ammattiliitolla on halua tehdä pitkää sopimusta. TEHY on jo sopinut ensi vuodelle yhteensä 2,8 %:n palkankorotukset. Viime viikkoisessa haastattelussa KT:n työmarkkinajohtaja Jalonen minun tulkintani mukaan totesi, että maltillisen palkkaratkaisun lähtökohta voisi olla TEHY-sopimus. Toisaalta KT on ehdottanut TEHY:n sopimuksen purkamista. Joka tapauksessa on vaikea kuvitella saatavan isoja palkankorotuksia seuraavassa virkaehtosopimuksessa. Siksi voitaisiinkin keskittyä esimerkiksi työhyvinvointiin, joka oikein toteutettuna lisää myös työyksiköiden tuotantoa.