Säästettyään parin vuosikymmenen lyhytnäköisellä työvoima- ja koulutuspolitiikalla lääkärit ulos julkisesta perusterveydenhuollosta iski kuntapäättäjille paniikki: Ilkeät ja laiskat nuoret lääkärit eivät suostuneetkaan työskentelemään suolakaivoksissa alennetulla palkalla ilman ylityökorvauksia. Kuten vapaassa markkinataloudessa tapahtuu, suolakaivostyöntekijästä oli tullut katoava luonnonvara ja kunnat joutuivat maksamaan vuokralääkärifirmojen kautta siitä, että suostutaan jättämään ystävät ja perhe toiselle puolelle Suomea. Insinöörimies kun ei tahdokaan lähteä koti-isäksi Kiteelle, eikä taida houkutella viikkojen ja usein viikonloppujenkin viettäminen yksinhuoltajana lapsikatraan kanssa Espoon-asunnossa vaimon lusiessa työvoimapoliittista "lisäkoulutus"kakkua satojen kilometrien päässä.

Koska terveyskeskuksissa on riitettävän halpaa työvoimaa, jota voi kohdella miten halutaan, keksitään ministeriössä neronleimaus: Pakotetaan ne ahneet nuoret lääkärit takaisin töihin julkisen terveyskeskusmallisen perusterveydenhuollon palvelukseen. Ei kannata miettiä, onko nykyinen malli edes se paras ja ainoa tapa järjestää perusterveydenhuolto. Ei kannata miettiä, mistä syystä joillakin syrjäseuduilla riittää lääkäreitä lähes jonoksi saakka. Ei kannata miettiä, että palkan pienuus eikä sen maksaja ole tähänkään saakka mitenkään korreloinut koulutuksen laatuun. Mietittiin sentään, että jossain kohtaa perustuslakia taidetaan mainita, että kansalaisilla on vapaus valita työnantajansa, mutta oikeuskansleri kuittaa asian kätevästi tulkitsemalla, että tämän ei tarvitse koskea perusterveydenhuollon lisäkoulutusta suorittavia lääkäreitä. Kilpailulainsäädännöstäkään ei tarvitse välittää.

Lakiluonnoksen perusteluissa puhutaan asiantuntemattomasti jälleen kerran lääketieteen lisensiaateista lääkäriopiskelijoina. Selitetään myös julkisuuteen, että suorassa työsuhteessa kuntatyönantajaan saisi jotenkin laadukkaampaa koulutusta tosin kertomatta, mikä sitä tähän mennessä on estänyt toteuttamasta. Innokkaimmat haaveilevat vuosien pakollisesta julkisen terveydenhuollon palvelusta vastineena kalliille koulutukselle aivan kuin muut kansalaiset jotenkin koulutuskustannuksiinsa suuremmalla osuudella osallistuisivat.

Euroopassa perusterveydenhuollon lisäkoulutusta ollaan venyttämässä kolmesta vuodesta viiteen kohti yleislääketieteen erikoislääkärin tutkintoa, eikä suomalaismallinen kaikille erikoislääkäreille yhteinen kuukausien terveyskeskuskakku ja pakollinen PTL-vaihe sovi tähän pirtaan. Varsinkin operatiivisilla aloilla terveyskeskuspalvelua pidetään lähinnä laadunhuonontajana, ja alkaakin olla mahdoton perustella kuukausien tai jopa vuosien terveyskeskuspalvelun tarpeellisuutta ortopedikoulutuksessa väittämällä Eurooppa-tasolla, että äitiysneuvolassa oppii leikkaamista.

Harvapa terveyskeskus haluaa töihin vastentahtoisia parin kuukauden välein vaihtuvia vastavalmistuneita. Eipä potilaskaan kaipaa yhtämittaa vaihtuvaa "omalääkäriä". Perusterveydenhuolto on haluttu ja arvostettu työpaikka muissa Pohjoismaissa ja Britanniassa ja taisi olla jokunen vuosikymmen sitten Suomessakin. Voisiko syy ja ratkaisu terveyskeskuslääkäripulaan sittenkin olla jossain muualla kuin "nykynuorisossa"?