Kesäaikaan ovat jälleen monet päivystyspisteet ruuhkautuneet. Nuoria, reippaita kandeja on saatu töihin mukavasti ja sijaistilanne ainakin omalla työpaikallani on parempi kuin moneen vuoteen. Vakituinen väki pitää oikeutetusti lomiaan, joten sijaisista huolimatta lääkäreitä puuttuu. Virka-aikana toimitaan tavanomaista vähemmin resurssein ja se näkyy päivystyksissä, joista moni valitettavasti edelleen toimii myös päiväaikaisen vajeen paikkaajana. Oman lisänsä päivystykseen tuovat lukuisat turistit, joita ainakin täällä Itä-Suomessa riittää. Päivystykseen tulee talviaikaa enemmän potilaita, jotka eivät ennakkoon ota yhteyttä. Lisäksi päivystykseen tulee helteiden vuoksi huonoon kuntoon kotona menneitä vanhuksia.

Päivystävät lääkärit toimivat jatkuvan kiireen ja työpaineen alla. Potilaita on enemmän kuin ehtisi hoitaa. Vaikka kuinka nopeasti teet työsi, lisää tulee. Muut säätelevät työtahdin ja me yritämme vain kunniallisesti siitä selviytyä. Paiskimme töitä tuntikausia ilman minkäänlaisia pissa- tai juomataukoja, vaikka riittävästä nesteiden saannista muistamme kyllä potilaita muistuttaa.

Yhteispäivystyksissä illat venyvät. On vain sellainen tunne, että tästä on selvittävä, kaikki on hoidettava, vaikkei enää itse jaksaisikaan. Seuraavana päivänä ruokapöydässä kerrotaan kuinka paljon potilaita oli, paljonko tutkin ja selvisin. Näissä tilanteissa vanhemmat kollegat yleensä muistavat mainita ne vanhat hyvät ajat, kun potilaita hoidettiin vielä paljon enemmän ja selvittiin. Kerrotaan sankaritarinoita siitä, miten paljon potilaita päivystysvuoron aikana on tutkittu joskus aikoinaan. Tässä saavat nuoret tuntea, miten on ennen työtä tehty. Siinä samalla luodaan nuorille kuvaa, miten kiireistä lääkärin työ on ja siitä on aina selvitty.

Miksi me toimimme näin? Meidän on aika ymmärtää, että olemme aivan samanlaisia kuin muutkin työtä tekevät. Meidän pitää voida pitää taukoja, syödä, käydä kahvilla ja joskus vessassakin. Helteillä kuumissa työhuoneissa mekin hikoilemme ja tarvitsemme taukoja niin kuin muutkin. Vanhemmiten emme jaksa tehdä kohtuuttoman pitkiä työvuoroja, eikä niihin pidä nuorempiakaan velvoittaa.

Tiedämme paljon sairauksista ja niiden riskeistä. Ei meillä lääkäreillä ole ammatin antamaa muita ihmisiä parempaa suojaa sairauksia vastaan, pikemminkin henkisesti stressaava työ lisää esim. sydänsairauksien riskejä. Ei ole mikään pakko tehdä työtä sairaana, mutta niin usein vaan sankarillisesti hoidetaan oma päivystysvuoro kipeänäkin ja sitten ollaan entistä sairaampia.

Meidän on aika lopettaa kohtuuttoman kiireisen työn ihannointi. Myös päivystäessä työtä tulee saada tehdä niin, että jokainen potilas saa tarvitsemansa hyvän hoidon ja itselle jää tunne, että on tehnyt työnsä kunnolla. Meidän tulee tukea nuoria kollegoja siihen, että heillä on oikeus tehdä työ hyvin ja käyttää siihen juuri se aika, minkä tehtävä kulloinkin vaatii.

Meidän tulee huolehtia sekä omasta että kollegan jaksamisesta. Sitä ei lisää kiireen ja valtavan työmäärän ihannointi. Ollaan järkeviä, tehdään työtä rauhassa, pidetään tauot niin kuin muutkin ja jätetään voimia myös harrastuksia varten.