60-vuotisjuhlakalujen joukossa Turun legendaarisella VPK:n talolla eli Brankulla oli kesäkuussa kuusi ­professoria, viisi ylilääkäriä ja neljä sairaalan tai ­toimialueen johtajaa - osa päähenkilöistä ­kaksoisrooleissa.

Olympiavuonna 1952 syntyneitä kollegoita yhdistää paitsi lääkärin ammatti, myös TYKS. Yli puolet päivänsankareista opiskeli aikanaan samalla kurssilla Turun yliopistossa.

Illan ohjelmassa kuultiin vain yksi virallinen puhe ja kriittisten osanottajien mukaan sekin oli hyvä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen evästi kollegoitaan lääkärin, tutkijan ja johtajan elämän haasteisiin 1800-luvulla eläneen Turun Akatemiasta lääkäriksi valmistuneen Immanuel Ilmonin ajatuksin: lääkärin on ammatissaan elettävä muille ja luovuttava omasta rauhastaan.

Lääkärin, tutkijan ja johtajan rooleihin kuuluu aina myös yksinäisyyttä ja sen kestämistä. On kannettava vastuuta hoidosta ja siitä ettei hoida. Johtajan on kannettava vastuuta päätöksistään ja siitä ettei päätä. Juhlailtana yksinäisyyden torjumiseen panostettiin kuitenkin vahvasti.

Tervehdykset oli karsittu minimiin ja nekin toimitettiin sävelin ja säkein. Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Tapani Rönnemaa lauloi professori Pentti Huovisen säestyksellä olympiavuoden hitin Isoisän olkihattu sekä Ristilukin. Näyttelijä Tapio Kouki tervehti Porin aikaista ystäväänsä Aki Lindeniä Jorma Eton runolla Suomalainen. Harmonikkataiteilija Markku Liitola soitti tunnelmallisen Suviserenadin seurueen ainoalle naiselle Hanna Mäkäräiselle.

Aki Linden vieraili puheenvuorossaan juhlijakollegoidensa kodeissa aloittaen tammikuusta, jolloin Jussi Vahtera syntyi Uudessakaupungissa päätyen Suomen itsenäisyyden 35-vuotispäivän aattona Poriin, jossa Mäkisen perheeseen syntyi Juha-poika. Juha Mäkistä Linden kiitti juhlien käytännön järjestelyjen päävastuusta. Idea kimppabileisiin oli Lindenin.

- Erilainen, ekologinen ja ekonominen tapa järjestää juhlinta, pohti Mika Scheinin.