Onko ammatinharjoittajamalli ratkaisu perusterveydenhuollon järjestämisessä?
Moni terveyskeskustyöhön sitoutunut ja sitä pitkään tehnyt kollega on huolestunut keskusteluista järjestää perusterveydenhuolto ns. ammatinharjoittajamallilla. On kysytty, onko tämä Lääkäriliiton ainoa linja perusterveydenhuollon järjestämiseen? Myös monet nuoret terveyskeskuslääkärin uraa suunnittelevat kollegat ovat olleet asiasta hieman ihmeissään.
Itse olen kesän aikana ehtinyt tehdä vastaanottotyötä enemmän kuin talvella. Arkitodellisuus terveyskeskuksissa on jälleen oikein hypännyt eteeni purkaessani ajanvarausjonoja. Yksikään potilas ei tule vastaanotolle yhden vaivan vuoksi. Ajanvarauspotilaat tulevat pitkän listan kanssa, vuosikontrolliasioiden lisäksi on hoidettava kaikki ajankohtaiset vaivat, todistusten laatiminen, lääkelistojen tarkistus jne. Useat potilaat käyvät vuoden varrella eri poliklinikoilla erikoissairaanhoidossa ja terveyskeskuslääkäri on yleensä se, joka sitten selittää kaikki tehdyt tutkimukset, kokoaa eri paikoissa tehdyt lääkemuutokset ja laittaa lääkelistan ajan tasalle. Näiden tietojen etsiminen ei ole mitenkään yksinkertaista ja kaikki on monien lupien takana.
Kesällä on sulkuja eri poliklinikoilla ja potilas saa tavallisesti ohjeen ottaa tarvittaessa yhteyttä terveyskeskukseen. Tämä koskee niin päihdehuoltoa, psykiatriaa kuin esim. silmätautejakin. Siinä pitää sitten kesän aikana revetä vielä enempään kuin yleensä.
Terveyskeskuksissa on onneksi kandeja sijaisina, mutta vähäinen vakituinen lääkärikunta joutuu vielä omien töidensä ohessa ohjaamaan nuoria. Tämän kyllä tekee aina ilolla, ja toivoo samalla, että terveyskeskustyöstä jäisi heille positiivinen kuva. Terveyskeskus on se paikka, jonne tuodaan päihtyneet, itsensä teloneet, oudosti käyttäytyvät ja psykiatriseen hoitoon pyrkivät arvioitavaksi. Sinne hakeutuvat erilaisissa kriisitilanteissa olevat ihmiset: perhekriisit ja työpaikkaongelmat eivät ole nykyisin harvinaisia päivystyksessä selviteltäviä asioita. Terveyskeskuksessa pitää huolehtia ennaltaehkäisystä ajatellen koko väestön terveydentilaa. Nykyisin edellytetään terveyskeskuslääkäriltä yhteydenpitoa esim. kotihoidon ja vuodeosaston potilaiden omaisiin.
Terveyskeskuksille tulee jatkuvasti lisää tehtäviä lainsäädännön kautta, erikoissairaanhoidosta ja entistä enemmän sosiaalipuolelta. Hoitajat konsultoivat pitkin päivää ja poissaolevan kollegan määräämät laboratoriovastaukset pitää ehtiä katsoa.
En yhtään ihmettele, että terveyskeskustyötä pitempään tehneet kollegat eivät innostu ammatinharjoittajamallilla näitä kaikkia tehtäviä hoitamaan. Terveyskeskustyö on nykyisin niin laaja-alaista, ennalta arvaamatonta ja muiden tahojen kuin terveyskeskuslääkäreiden itsensä säätelemää, että ei sitä ammatinharjoittaja ottaisi hoitaakseen. Kunnollinen virkaehtosopimus, joka mahdollistaa laaja-alaisen tehtäväkentän hoitamisen ilman, että tarvitsee ajatella jokaista yksittäistä toimenpidettä tai käyntiä palkkiokysymyksenä, antaisi edellytykset nykyisen kaltaisen perusterveydenhuollon hoitamiselle jatkossakin. Työmäärän pitää olla hallinnassa ja sen pitäisi olla sopimustekstissäkin sanottu.
Paljon pitää terveyskeskusten tehtäviä karsia ja lääkärin tehtäviä karsia tai rajata ennen kuin ammatinharjoittajamalli tulisi kyseeseen.