Lääkäriliiton kuntavaaliteesit ovat herättäneet paljon hyvää keskustelua kollegoiden keskuudessa. Lääkäriliiton valtuuskunta linjasi keväällä 2012, että potilaiden hoitoonpääsyä tulee parantaa turvaamalla resurssit ja uudistamalla sekä rakenteita että toimintoja. Keinoiksi nähtiin mm. isommat järjestäjät, terveydenhuollon saumattomuus ja monipuolinen palvelutuotanto. Lisäksi pidettiin tärkeänä palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamista sekä taloudellista ja kustannustehokasta toimintaa. Kuntavaaliteesit voidaan johtaa valtuuskunnan linjauksista. Ehkä eniten keskustelua on herättänyt teesi "Kolmessa päivässä perusterveydenhuollon lääkärille".

Kolmessa päivässä perusterveydenhuollon lääkärille ei ole uusi linjaus. Taustalla on huoli suomalaisten potilaiden hoitoonpääsystä, joka on selvästi huonompaa kuin muissa Pohjois-Euroopan maissa, vaikka lääkäritiheys on meillä samaa tasoa. Kohtuullisesta päivien määrästä voidaan keskustella. Onko se kolme vai esimerkiksi viisi, kuten muissa Pohjoismaissa on tällä hetkellä? Lain mukaan hoidon tarpeen arvio on tehtävä kolmessa päivässä, ja jos se edellyttää diagnoosia tai hoidon määräämistä, siihen tarvitaan lääkäri. Vanhastaan virkaehtosopimuksen mukaan omalääkärille on päästävä kolmessa päivässä. Nykyinen odotusaika on myös kansalaisten näkökulmasta liian pitkä. Lääkäriliiton huhtikuussa teettämän kyselyn mukaan 37 % vastanneista oli hakeutunut yksityiselle sektorille, koska ei päässyt julkiselle.

Suomessa on ajauduttu tilanteeseen, jossa hoitoonpääsy aiheuttaa ahdistusta sekä potilaille että terveydenhuollon ammattilaisille. Potilaat kokevat joutuvansa käyttämään hartioitaan päästäkseen vastaanotolle ja sekä yhteiskunta että terveydenhuollon henkilöstö miettivät resurssipulan ja työtaakkansa alla keinoja, miten estää "turhat käynnit". Ongelmaton hoitoonpääsy on Pohjois-Euroopassa realismia ja se on tavoittelemisen arvoista myös meillä, mutta se edellyttää järjestelmän ja ehkä asenteidenkin muutosta. Tavoite ei ole saavutettavissa henkilöstön työmäärää lisäämällä.

Hoitoonpääsyn turvaamiseksi resurssit on saatava kohdalleen, mutta myös toimintoja on muutettava. Työolot ja työnhallinta on saatava lääkäreitä houkuttelevaksi, muuten tilanne ei korjaannu. Turha sälä ja työnteon esteet on saatava pois kliinisen työn keskeltä. Hidas ja huono tietotekniikka, turhat todistelut ja kohtuuttomasti aikaa vievä tilastointi vievät satoja ellei tuhansia lääkärien työpanoksia vuosittain. Järkevä terveydenhuollon työnjako perustuu koulutukseen ja osaamiseen. Meidän on pohdittava, mikä on se lääkärin ydintehtävä, jota kukaan muu ei voi tehdä. Monipuolinen palvelutuotanto potilaan valinnan ohjaamana aktivoi kehitystä, tehostaa toimintaa ja mahdollistaa suuremman lääkärimäärän toimimisen julkisesti rahoitetussa terveydenhuollossa. Uskaltaisimmeko mekin muun Pohjois-Euroopan tavoin antaa potilaan valinnan ohjata järjestelmää?