Viime syksynä kysyttiin Nuori Lääkäri -päivillä noin 500 vastavalmistuneelta lääkäriltä arviota omasta halusta päivystää tulevaisuudessa. Vain 29 prosenttia uskoi päivystävänsä vuonna 2025.

Vuosia päivystäneenä anestesiologina jäin miettimään, mistä tuo prosentin pienuus kertoo? Halutaanko lyhentää kokonaisviikkotyöaikaa tai työskennellä vain virka-aikana, jotta voidaan keskittyä perhe-elämään, harrastuksiin tai tutkimustyöhön? Koetaanko päivystystyö liian raskaaksi ja vaativaksi? Pelätäänkö päivystystyötä riittämättömän seniorituen takia vai kiireen ja ennalta arvaamattomuuden vuoksi? Onko pitkä päivystysrupeama fyysisesti liian raskas?

Olen itse päivystänyt kohta 30 vuoden aikana. Pidän päivystystyöstä edelleen. Alun pelko ja jännitys siitä, mitä päivystysyö tuo tullessaan, on kokemuksen karttuessa väistynyt. Päivystyksen rasittavuus muodostuu nykyään samanaikaisten anestesialääkäriä vaativien töiden kasautumisesta. Ja siitä, että kenenkään tarve ei kysyjän mielestä ole toissijaista.

Päivystystyö poikkeaa virka-aikana tekemästäni työstä monin tavoin. Koko erikoisalan osaaminen on käytössä. Tapaukset ovat erilaisia kuin päiväaikaiset suunnitellut toimenpiteet. Organisointikyky ja kekseliäisyys ovat tarpeen. Ajoittain keskussairaalan anestesiapäivystäjä tuntee itsensä joka paikan höyläksi, jolle soitetaan aina, kun kukaan ei osaa vastata kysymykseen, joku muu ei viitsi tulla paikalle tai koneet eivät toimi. Tästä huolimatta vaaka kääntyy positiiviselle puolelle. Milloinkaan ei näkymätöntä sädekehää saa päänsä ympärille niin helpolla kuin öisellä tipanlaitolla tai synnyttäjän puuduttamisella.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on päivätyötä tekevä puoliso, joka on tiennyt menevänsä naimisiin päivystävän lääkärin kanssa. Aloittaessani kandina päivystykset sain nauttia erinomaisista takapäivystäjistä. Lämpimänä muistona on edelleen eräs takapäivystäjä, joka soitti aina silloisten yhdeksän uutisten jälkeen kysyäkseen, oliko kaikki päivystysalueellani hyvin. Kiitos siitä heille!

Päivystysten keskittyessä päivystyspisteistä tulee entistä raskaampia. Toisaalta erikoistumisen lisääntyessä ja osaamisalueiden suppeutuessa vapaamuotoisten päivystäjien määrä lisääntyy. Päivystysolosuhteita tulee kehittää sellaisiksi, että päivystystyö on kiinnostavaa ja sitä jaksaa tehdä. Päivystyksen hyvä järjestäminen on merkittävää myös potilasturvallisuuden kannalta, sillä viikon tunneista noin 77 prosenttia on päivystysaikaa.

Lääkäripäivystystyöryhmä valmistelee parhaillaan Lääkäriliiton kantaa aktiivipäivystyksen uuden työaikamallin kehittämiseksi ottaen huomioon työaikalainsäädännössä todennäköisesti tapahtuvat muutokset. Samalla valmistellaan myös Lääkäriliiton kannanottoa päivystyksen korvausjärjestelmän uudistamiseksi. Jäsenkunnan mielipide on tärkeä valmistelutyön ohjaamiseksi. Maaliskuussa lähetettävässä Työmarkkinatutkimuksessa on kysymyksiä aiheesta.

Muistathan vastata. Vain vastaamalla voit vaikuttaa!