"Palkankorotusten nollalinja" otsikoi puheenjohtaja Timo Kaukonen Edunvalvoja-palstan tekstinsä edellisen neuvottelukierroksen alla Lääkärilehdessä 39/2011. Kirjoituksen voisi siirtää lähes sellaisenaan suoraan nykyhetkeen. Taloustilanne on edelleen epävakaa, palkansaajien ostovoima laskee ja näkymät ovat entistäkin huonompia. Puhutaan nollalinjasta, maltillisesta ratkaisusta ja verohelpotuksista. Termit ovat tulleet tutuiksi tupojen myötä. Tuposta ei enää puhuta, mutta tilalle on tullut edellisen kierroksen raamisopimus ja tätä kirjoittaessa odotellaan keskitetyn sopimuksen syntymistä.

Nimellispalkkojen nousu hidastuu ansiotasoindeksin mukaan kuluvana vuonna 2,1 %:iin ja inflaatio 1,7 %:iin. Reaalipalkat nousisivat näin ollen 0,4%. Varsinainen ostovoima, eli keskipalkkaisen työntekijän verojen jälkeen käteen jäävä nettopalkka kuitenkin laskee 0,5 %, koska verotus kiristyy. Kaikkien palkansaajien ostovoima laskee enemmänkin työllisyyden heikentymisen myötä. Näistä lähtökohdista kuluvaa neuvottelukierrosta, ainakin tunnusteluja, on käyty jo varsin pitkään.

Yleinen mielipide pitää vakauttavaa pitkää keskitettyä sopimusta edellytyksenä talouskatastrofin välttämiselle. Liittokierroksen mahdollisesti tuomia työtaisteluja sekä epävarmuutta kavahdetaan. EK:n suunnalta on esitetty myös toisenlaisia kantoja. Tavoitteet vaihtelevat työantajan väläyttämästä nollalinjasta työntekijäjärjestöjen esittämään maltilliseen korotukseen. Akavan tavoite on palkankorotusten prosenttilinja ja sitä Lääkäriliitto tukee. Yhteiskunnan muut mekanismit pystyvät huolehtimaan tulontasauksesta. Yle Uutisten kyselyssä enemmistölle suomalaisia (55 %) kelpaisi 0,5 % palkankorotus. Verohelpotuksia toivovat kaikki, mutta niiden kohdentumisesta ollaan erimielisiä. Koska rahaa on vähän, työelämän uudistukset ovat nousseet keskusteluun. Harmillista kyllä, nekään eivät ole useimmiten ilmaisia.

Lääkäriliitto kykenee hyvin neuvottelemaan sekä keskitetyllä että liittokierroksella. Meillä on meneillään perinteinen tavoitteiden asettelukierros. Valiokunnat ja lausunnonantajajärjestöt kertovat omat näkemyksensä asiaan. Edellisellä kierroksella onnistuttiin jonkin verran korjaamaan nuorempien lääkärien palkkatasoa palkkausrakennetta selkeyttävän uudistuksen yhteydessä. Monet muut toiveet jäivät täyttymättä. Mm. päivystysolosuhteet ovat muuttuneet niin, että Lääkärisopimuksen säännökset eivät enää palvele riittävän hyvin, etenkään kun päivystysasetus linjaa uusia laadullisia kriteerejä ja akuuttilääketieteen erikoisala tekee tuloaan. Monin paikoin toimitaankin omilla sopimuksilla ja käytännöt ovat varsin kirjavia. Lääkärisopimuksen päivystyssäännöksiin tulisikin saada uudistuksia ennen kuin se jää kokonaan jälkeen käytännön elämästä. Toivottavasti mahdollinen keskitetty sopimus jättää tilaa sopimuskohtaisille sovelluksille, jotta sopimusten sisältöä päästään korjaamaan.

Lääkäriliitto asettaa tavoitteet myös yliopistojen ja valtion neuvotteluihin. Lääkäriliitto ei kuitenkaan neuvottele itse, vaan pääsemme vaikuttamaan neuvottelupöytään vain välillisesti JUKO:n, Akavan julkisen sektorin neuvottelujärjestön, kautta. Lääkäreillä ei ole myöskään omia sopimusmääräyksiä, vaan olemme mukana yleisissä virka- ja työehtosopimuksissa. Toimitamme JUKO:lle tavoitteemme, mutta vaikuttaminen lääkäreiden erityisongelmiin tai sopimuksen yksityiskohtiin on vielä vaikeampaa kuin kuntapuolella.