Suomen Lääkäriliiton hallitus päätti 19.1.2007 perustaa palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyden.

Palliatiivisen hoidon pyrkimyksenä on lievittää potilaiden ja heidän läheistensä kärsimystä ja parantaa elämänlaatua. Palliatiivisella hoidolla ei pyritä pidentämään elinaikaa eikä sillä voida parantaa sairaita. Resurssien järkevä käyttö ja potilaiden inhimillinen hoitaminen vaativat erityisosaamista, johon yli ja ohi erikoisalojen ulottuva palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys tuo tarvittavan avun.

Palliatiivisella eli oireita lievittävällä hoidolla tarkoitetaan pitkälle edennyttä, etenevää sairautta sairastavan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun kuolemaan johtavaa sairautta ei voida enää parantaa. Palliatiivinen hoito pyrkii sairauden aiheuttamien, niin fyysisten kuin psyykkistenkin, oireiden mahdollisimman hyvään lievitykseen ja elämänlaadun ylläpitoon sekä omaisten tukemiseen.

Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan muidenkin kuin syöpäpotilaiden hoitoa silloin, kun kyseisen sairauden hoitomenetelmät eivät yksin riitä pitämään oireita kurissa. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi aids, keuhkoahtaumatauti, vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta ja tietyt neurologiset sairaudet. Sairauksien varhaisessa vaiheessa palliatiivista hoitoa voidaan käyttää kärsimyksen ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi.

Palliatiivinen hoito on saanut alkunsa jo 1800-luvulla, mutta palliatiivinen lääketiede on kehittynyt vasta viime vuosikymmeninä. Joissakin maissa, kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Australiassa, palliatiivinen lääketiede on oma erikoisalansa. Kyseessä ei ole uusi potilasryhmä eikä uusi hoitomuoto, vaan palliatiivista hoitoa tarvitsevat potilaat on tähänkin asti hoidettu eri erikoisaloilla tai perusterveydenhuollossa. Tämän potilasryhmän hoidon kehittäminen on jäänyt vähemmälle ehkä siksi, että huomio on kiinnittynyt enemmän primaarivaiheen hoidon kehittämiseen. Vaikka perussairauksien hoidot eroavat toisistaan, oireita lievittävässä hoidossa erot eivät ole kovinkaan suuret silloin, kun sairaus on edennyt niin pitkälle, ettei perussairauden kulkuun voida juurikaan vaikuttaa. Siksi palliatiivisen hoidon osaamista voidaan soveltaa usealle eri erikoisalalle.

WHO:n arvion mukaan seuraavina vuosikymmeninä tautien esiintyvyys muuttuu kehittyneissä maissa siten, että suurin tarve tulee olemaan geriatrian ja palliatiivisen lääketieteen erityisosaajista. European Council asetti vuonna 2001 kansainvälisen työryhmän tekemään suositusta palliatiivisen hoidon järjestämisestä, koulutuksesta ja tutkimuksesta. Suositus ja siihen liittyvä selitysosa (Memorandum) julkaistiin joulukuussa 2003. Suomen edustajana työryhmässä oli professori Kaija Holli.

European Councilin suosituksen tiivistelmä: "The Council of Europe Committee of Ministers has adopted a recommendation calling on its 45 member governments to make palliative care available to their 800 million citizens. Palliative care is given to terminally ill patients of all ages, with the aim of achieving the best possible quality of life in the time that is left to them. It includes psychological, social and spiritual support. Demand for palliative care in Europe is expected to increase by twenty per cent in the next ten to fifteen years, both for cancer and non-cancer patients".

Suomeen palliatiivinen hoito on tullut asteittain saattohoitokotien kautta. Ensimmäiset hoitokodit perustettiin Tampereelle ja Helsinkiin 1988 ja myöhemmin Turkuun ja Hämeenlinnaan. Verkosto ei ole maantieteellisesti eikä saatavuudeltakaan kattava, eikä palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa ole valtakunnallisesti organisoitu, vaan palliatiivista ja saattohoitoa toteutetaan eri julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yksiköissä.

Tampereen yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan perustettiin Suomen ensimmäinen palliatiivisen lääketieteen professuuri vuonna 1999 ja seuraava Turun yliopistoon vuonna 2005. Pohjoismaiden palliatiivisen lääketieteen yhdistykset käynnistivät vuonna 2003 ensimmäisen yhteispohjoismaisen palliatiivisen lääketieteen erityisosaamiskoulutuksen, joka oli kaksivuotinen. Toinen kurssi alkoi vuonna 2005 ja jatkossakin kursseja on tarkoitus järjestää joka toinen vuosi. Syksyyn 2006 mennessä kurssilaisia on ollut yhteensä 60, joista suomalaisia 10. Lisäksi Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistys sitoutuu aloittamaan kaksivuotisen palliatiivisen lääketieteen peruskurssin kotimaisena koulutusohjelmana.

Palliatiivisen lääketieteen erityisosaamisen tarve on ilmeinen. Etenevää parantumatonta sairautta sairastavien potilaiden hoito vaatii koko maan kattavaa palliatiivisen hoidon verkostoa ja organisaatiota sekä tämän alueen kehittämistä, tutkimusta ja koulutusta.

Koulutuksen tavoitteet

Yleiset periaatteet ja kaikille yhteiset koulutusvaatimukset

Palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyskoulutuksen tavoitteena on, että erikoislääkäri tai laillistettu lääkäri pätevöitymisohjelman suoritettuaan:

1) On perehtynyt sekä palliatiivisen hoidon että saattohoidon teoreettiseen tietoon.

2) Hallitsee oirelähtöisen diagnostiikan ja hoitomenetelmät sekä syöpätaudeissa että muissa etenevissä parantumattomissa sairauksissa, huomioiden somaattiset, psykologiset, sosiaaliset ja hengelliset aspektit.

3) Omaa riittävät perustiedot eri taustasairauksista ja osaa tarvittaessa konsultoida muita tahoja.

4) Omaa riittävät vuorovaikutustaidot potilaan ja läheisten kanssa ja kykenee antamaan psykososiaalista tukea.

5) Pystyy toimimaan oman erikoisalansa edustajana moniammatillisessa palliatiivisen hoidon yksikössä.

6) Pystyy toimimaan palliatiivisen hoidon asiantuntijana.

7) Kykenee palliatiivisen lääketieteen kehittämis-, opetus- ja tutkimustyöhön.

8) Tuntee palliatiivisen hoidon organisaation.

Koulutuksen sisältövaatimukset

Seuraavat koulutuksen sisältövaatimukset ovat yhteisiä kaikille erikoisaloille. Alla mainitut asiasisällöt tulee jokaisen kouluttautujan hallita ainakin teoreettisen kurssimuotoisen koulutuksen ja koulutusvaatimuksena olevan kirjallisuuden mahdollistamassa laajuudessa.

Mitä palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan

- ketkä kuuluvat palliatiivisen hoidon piiriin

- palliatiivisen hoidon menetelmät

- eettiset kysymykset

- kulttuurilliset ja hengelliset aspektit

- näyttöön perustuva palliatiivinen lääketiede

- tutkimus palliatiivisessa lääketieteessä

Oireita lievittävä hoito

- oireiden diagnostiikka ja mittaaminen

- yleisoireet

- kivun hoito

- hengitystieoireet

- ruoansulatuskanavan oireet

- iho-oireet ja imunesteen kierron häiriöstä johtuvat oireet

- psyykkiset oireet

- neurologiset oireet

- virtsatieoireet

- hätätilanteet palliatiivisessa hoidossa

Kommunikaatio

- vuorovaikutus potilaan ja läheisten kanssa

- vuorovaikutus työryhmässä

- vuorovaikutus muiden yhteistyötahojen kanssa

Kuolevan potilaan hoito

- somaattisten oireiden hoidon erityispiirteet

- psykososiaalinen tuki

- hengellinen tuki

- kuolevan potilaan perheen ja läheisten tukeminen

Syövän palliatiivisen hoidon erityispiirteet

- edennyt syöpä

- onkologiset ja kirurgiset palliatiiviset hoitomenetelmät

Ei-malignien tautien palliatiivisen hoidon erityispiirteet

- eri erikoisalojen palliatiiviset hoitomenetelmät

- keuhkosairaudet (kuten esimerkiksi COPD)

- muut vakavat krooniset elinvauriot (kuten esimerkiksi maksan ja munuaisten vajaatoiminta)

- sydän ja verisuonisairaudet (esimerkiksi sydämen vajaatoiminta)

- neurologiset sairaudet (esimerkiksi ALS, motoneuroonisairaus, MS-tauti)

- krooniset infektiosairaudet (esimerkiksi AIDS)

- dementia

Palliatiivisen hoidon järjestäminen

- ryhmätyöskentely

- palliatiivinen hoito sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä ja kotona

- valtakunnallinen ja alueellinen palliatiivisen hoidon organisaatio

- yhteistyötahot

- koulutus, opetus ja tutkimus

Ohjelman vastuutaho

Vastuuyhdistyksenä toimii Suomen Palliatiivisen Lääketieteen Yhdistys, joka nimeää erityispätevyystoimikunnan. Yhdistyksen hallituksen nimeämä erityispätevyystoimikunta yhdessä alan professorien kanssa huolehtii tutorin nimeämisestä pätevyyttä suorittavalle sekä teoriakoulutuksen ja käytännön harjoittelun hyväksymisestä ja pätevyyden myöntämisehdotuksista. Suomen Palliatiivisen Lääketieteen Yhdistyksen hallitus ja erityispätevyystoimikunta yhdessä alan professorien kanssa tarkistaa koulutusvaatimukset kahden vuoden välein.

Pohjoismaisesta koulutusohjelmasta vastaa yhteispohjoismainen ryhmä. Suomea edustavat Suomen Palliatiivisen Lääketieteen Yhdistyksen puheenjohtaja ja hallituksen jäsen. Yhteispohjoismainen ryhmä tarkistaa koulutusohjelman ennen jokaisen uuden kurssin alkamista ja vähintään kahden vuoden välein.

Erityispätevyysohjelman sisältö ja koulutuspaikat

Koulutus koostuu käytännön palvelusta, teoreettisesta kurssimuotoisesta koulutuksesta ja opetuksesta sekä erityispätevyyskuulustelusta.

Pohjakoulutus

Palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys on tarkoitettu jatkokoulutukseksi lääkäritutkinnon suorittaneille. Koulutukseen hyväksymisen edellytyksenä on, että lääkäri on Suomen Lääkäriliiton jäsen.

Käytännön palvelu ja koulutuspaikat

Käytännön koulutuksen kesto on vähintään kaksi vuotta. Koulutuspaikoiksi soveltuvat yliopistosairaaloiden palliatiivisen hoidon yksiköt ja erikoissairaanhoidon tai perusterveydenhuollon yksiköt, jotka ovat perehtyneet palliatiiviseen hoitoon. Tutorin tulee olla palliatiivisen lääketieteen professori tai muu palliatiivisen lääketieteen koulutuksen omaava lääkäri. Käytännön koulutuksesta tulee suorittaa vähintään kuusi kuukautta koulutuspaikaksi nimetyssä yksikössä. Enintään kuusi kuukautta käytännön koulutuksesta voidaan suorittaa ulkomailla palliatiivisen hoidon yksikössä työskentelynä tai korvata palliatiivisen lääketieteen alueen tutkimustyöllä. Käytännön palvelujen osalta kunkin erityispätevyyskoulutukseen ilmoittautuneen opintosuunnitelman (myös koulutuspaikat ja ajanjaksot) hyväksyy erityispätevyystoimikunta.

Käytännön koulutuksen aikana koulutettavan edellytetään saavan valmiudet tunnistaa ja hoitaa somaattisia oireita ja potilaiden sekä omaisten psykososiaalisia tarpeita. Koulutettavalla tulee olla selkeä käsitys valtakunnallisesta ja alueellisesta hoidon organisaatiosta, jotta hän kykenee turvaamaan asianmukaisen hoidon palliatiivisen hoidon potilaille. Koulutettavan tulee perehtyä myös muiden erikoisalojen tarjoamiin hoitomahdollisuuksiin niin, että hän tuntee näiden hoitomuotojen mahdollisuudet ja rajoitukset. Koulutuksen aikana koulutettavan pitää tutkia ja hoitaa ainakin 200 palliatiivisen hoidon potilasta. Potilasmäärän karttumista seurataan lokikirjalla, jonka tarkastaa kouluttautujalle nimetty tutor.

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus käsittää 150 tunnin laajuisen erityiskoulutuksen. Tämän koulutuksen voi hankkia kotimaassa tai ulkomailla. Koulutusohjelmien aiheiden tulee oleellisilta osin liittyä palliatiiviseen lääketieteeseen ja kattaa aihepiiriltään yhteispohjoismaisen palliatiivisen lääketieteen kurssin sisältö (Nordic Specialist Course of Palliative Medicine) ja sisältää kaikki palliatiivisen lääketieteen osa-alueet tasapuolisesti. Erityispätevyystoimikunta hyväksyy teoreettisen koulutuksen. Koulutustapahtumista pitää olla osallistumistodistus sekä kopio koulutustilaisuuden ohjelmasta.

Soveltuvia koulutuksia ovat mm. Suomen Palliatiivisen Lääketieteen/ hoidon yhdistysten, Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen, Maailman Kivuntutkimusyhdistyksen (International Association of Study of Pain), Euroopan Palliatiivisen Hoidon Yhdistyksen (European Association of Palliative Care) tai vastaavien yhdistysten ja organisaatioiden järjestämät koulutukset. Suomen Palliatiivisen Lääketieteen Yhdistys yhdessä yliopistosairaaloiden palliatiivisten lääketieteen yksiköiden kanssa järjestää kahden vuoden välein toistuvan 120 tunnin koulutusohjelman erityispätevyyskoulutuksen sisältövaatimusten mukaisesti. Vaihtoehtoisesti koulutusohjelman voi suorittaa yhteispohjoismaisen kaksivuotisen koulutuksen puitteissa, jossa koulutusohjelma koostuu kuudesta viiden päivän pituisesta interaktiivisesta moduulista eri pohjoismaissa (opintotunteja 240) ja väliaikana tehtävistä välitöistä ja tutkimuksesta. Opiskelukieli on englanti.

Tutor

Jokaiselle erityispätevyyttä suorittavalle erityispätevyystoimikunta nimeää tutorin. Tutoriksi nimetään palliatiivisen lääketieteen professori tai muu palliatiivisen lääketieteen koulutuksen saanut lääkäri, jolla katsotaan olevan riittävä osaaminen ja kliininen kokemus palliatiivisesta hoidosta. Sopivaan teoreettiseen koulutukseen osallistumisesta suorittaja neuvottelee tutorin kanssa.

Kuulustelu

Yhteispohjoismaisessa koulutuksessa viimeisen moduulin jälkeen on kirjallinen kuulustelu ja omasta tutkimusprojektista pidetty suullinen esitys, joka hyväksytään erityispätevyyskuulusteluksi. Muun teoreettisen kurssimuotoisen koulutuksen saaneille järjestetään vähintään kerran vuodessa vastaavan sisältöinen valtakunnallinen erityispätevyyskuulustelu. Erityispätevyystoimikunta nimeää kuulustelijat. Kuulusteluun lääkäri voi osallistua aikaisintaan viimeisen pätevöitymisvuotensa aikana. Tenttivaatimuksina ovat alla luetellut kirjat ja lehdet (lehdistä kolme viimeistä vuosikertaa ja kirjoista viimeinen painos).

Kirjat:

- Doley D, Hanks G, Cherny N, Calman K. Oxford Textbook of Palliative Medicine. Oxford University Press, 2005.

-Vainio A, Hietanen P (toim). Palliatiivinen hoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2004.

- Kalso E,Vainio A (toim). Kipu. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2002.

Lehdet:

- Journal of Pain and Symptom Management

- Keskeisistä kansainvälisistä lääketieteellisistä lehdistä palliatiivista lääketiedettä koskevat artikkelit (BMJ, Lancet, N Engl J Med, JAMA)

- Keskeisistä kotimaisista lääketieteellisistä lehdistä palliatiivista lääketiedettä koskevat artikkelit (Duodecim, Suomen Lääkärilehti)

Siirtymäaika

Suomen Palliatiivisen Lääketieteen Yhdistyksen hallituksen nimeämä erityispätevyystoimikunta voi esittää Suomen Lääkäriliiton koulutusvaliokunnalle erityispätevyyden myöntämistä erityispätevyysohjelmasta poiketen kolmen siirtymävuoden aikana 19.1.2007-19.1.2010 niille lääkäreille, jotka ovat toimineet vähintään kaksi vuotta päätoimisesti kliinisessä työssä palliatiivisen lääketieteen parissa tai osa-aikaisena pidempään, ja jotka ovat aktiivisesti osallistuneet palliatiivisen lääketieteen koulutusohjelmien suunnitteluun ja toteutukseen, ja joilla katsotaan olevan muutoin hankitut hyvät teoreettiset tiedot palliatiivisesta lääketieteestä. Erityispätevyyden myöntäminen edellyttää Lääkäriliiton jäsenyyttä.

Lisätiedot ja ohjelman alkaminen

Suomen Palliatiivisen Lääketieteen Yhdistys yhdessä alan professorien kanssa organisoi kevään 2007 aikana erityispätevyystoimikunnan perustamista ja muita käytännön asioita.

Lisätietoja siirtymäajan pätevyyden hakemisesta ja pätevöityjäksi ilmoittautumisesta myöhemmin osoitteessa: www.laakariliitto.fi/koulutus/erityispatevyydet/palliatiivinen.html. Tiedustelut tässä vaiheessa: Ulla Anttila/ Lääkäriliiton koulutustoimiala, (09) 3930 830, ulla.anttila@fimnet.fi