Perusterveydenhuollon ahdingosta ja kriisistä on keskusteltu vuosia. Käytännön työtä tekevän yleislääkärin mielestä keskustelu pääsee harvoin ongelman ytimeen. Kaikenlaisia pelastuskeinoja on esitetty, kuten perinteinen lääkärimäärän lisääminen koulutusmääriä nostamalla tai ehdotus erikoissairaanhoidon erikoislääkä-rien jalkauttamisesta terveyskeskuksiin. Sujuvat yhteistyössä laaditut hoitoketjut ja paikallisesti hyviksi katsotut konsultaatiomenetelmät ovat tärkeitä, mutta erityisen tärkeää on saada terveyskeskuksiin erikoislääkäreitä - nimittäin yleislääketieteen erikoislääkäreitä.

Yleislääketieteen osaamisen vaativuus on kasvanut merkittävästi lääketieteen kehittyessä ja muiden erikoisalojen tehtävien kavetessa. Suomessa yleislääkärit hoitavat jo tällä hetkellä paljon laajempia kokonaisuuksia ja vaativampia potilaita kuin eurooppalaiset kollegansa. Silti kehitys tuntuu kulkevan niin, että erikoissairaanhoidon monilta aloilta siirretään kiihtyvällä tahdilla ja resursseihin vedoten "helpoimpia" asioita terveyskeskuksiin niin diagnosoitaviksi kuin seurantaan ajattelematta yhtään, millaisia resurssit ja valmius näiden asioiden hoitamiseen siellä ovat. Myös konsultaatiovastauksissa näkyy entistä useammin, että elämme eri realiteeteissa. Terveyskeskuksissa oletetaan saatavan tehdyiksi samoja tutkimuksia kuin erikoissairaanhoidossa, vaikka todellisuus on aivan toinen.

Yleislääketieteeseen erikoistuvien lääkärien määrä on viime vuosina kasvanut tasaisesti. On erittäin ilahduttavaa, että yleislääketiede käytännön työn haasteista huolimatta kiinnostaa kollegoita ja koetaan tärkeäksi. Meidän tulee pystyä vastaamaan tähän kiinnostukseen hyvällä koulutuksella sekä järjestämään työolosuhteet niin, että työnteko perusterveydenhuollossa motivoi jatkamaan siellä vielä erikoistumisen jälkeenkin.

Terveyserojen kaventaminen on ollut valtakunnassa yhtä kiihkeä puheenaihe kuin perusterveydenhuollon pelastaminen, mutta konkreettiset toimet puuttuvat molemmista. Helmikuun alussa julkaistu maakohtainen OECD-raporttikin totesi terveyserojen vähentämiseksi vaadittavan entistä enemmän investointeja sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen. Nämä toimet tulee painottaa erityisesti alempiin tuloluokkiin.

Nykyresurssein tämä ei vain ole mahdollista. Olisi upeaa, jos voisimme terveyskeskuksissa kehittää toimintatapoja tähän suuntaan ja esimerkiksi kutsua tietyt ryhmät ikäkausitarkastuksiin kuten työterveyshuollossa tehdään. Tällä tavalla olisi oikeasti mahdollisuus tavoittaa se osa väestöä, johon emme nykyisin saa yhteyttä tarpeeksi ajoissa.

Yleislääkärin vastaanottotyö on kehittynyt kovin sairauskeskeiseksi ja muualta siirtyneiden lisätehtävien takia myös selvästi entistä pirstaleisemmaksi. Erilaisten toimintamallien kehittäminen on iso haaste tulevaisuuden organisaa-tioille.

Ennaltaehkäisyyn sijoitetut eurot vähentävät sairauskustannuksia merkittävästi. Toimiva perusterveydenhuolto pitäisi olla koko terveydenhuoltojärjestelmämme perusta. Sen turvaamiseksi on lähivuosina selkeästi määritettävä perusterveydenhuollon tehtävät ja huolehdittava resurssit niiden mukaisiksi.