Syy ei selviä viiden minuutin anamneesilla

Toivon todella, että lääkärin työ ja sen luonne ymmärrettäisiin julkisessa terveydenhuollossa muullakin tavalla kuin potentiaalisena säästökohteena.

Perusterveydenhuollossa "kiireetön hoito" tuntuu nostavan potilailla niskakarvat pystyyn. Ensin odotellaan kuukausi tolkulla lääkärin vastaanottoa, jonka jälkeen odotellaan pahimmillaan kuukausia, jopa vuoden ajan jatkoja erikoissairaanhoidon puolelta. Tässä kontekstissa sana "kiireetön" kuvaa potilaan roolia varsin hyvin, mutta lääkärin silmissä kyseessä on varsinainen epäsana. Kiirettä nimittäin pitää. Vastaanottoaikoja lyhennetään tehostamisen ja säästämisen nimissä minkä ehtii ja hyvinhän se näkyy vastaanottojonojen mittareissa. Hyvin näkynee myös lääkäreiden stressimittareissa.

Perusterveydenhuollon potilaista suuri osa on eläkeläisiä. Maineikkaat lontooksi kirjoitetut sisätautien, yleislääketieteen sekä geriatrian oppikirjat opettavat, että yli 60-vuotiaalla minkä tahansa oireen taustalla on harvemmin vain yksi sairaus. Tottakai näin, siinähän on runsaasti aikaa kerätä useampi sairaus - länsimainen elämäntyyli ja suomalainen perimä huomioiden. Ja ettei vain olisi liian vähän diagnostiikan permutaatioita, yleensä vastaanotolle saavutaan oirelistan kanssa.

Koen, että työikäisen väestön yleisimpiä syitä vastaanotolle hakeutumiseen on väsymys. Sen syy ei yleensä selviä viiden minuutin anamneesilla, minuutin statuksella ja verikoepatteristolla yhtään sen paremmin iäkkäiden kuin työikäistenkään kohdalla. Toki voi olettaa kaikenlaista puutteellisilla tiedoillaan ja leimata syyksi stressin, ylipainon ja liian vähät unet. Vaikka joskus olisinkin oikeassa näin tehdessäni, ei tällaista toimintaa voida kuvata positiiviseksi riskinhallinnaksi tai hyväksi lääketieteeksi. Kudos kollega Saukkolalle näiden asioiden erinomaisesta käsittelystä julkisuudessa.

Väsymykseen liittyy vielä melkein poikkeuksetta mielenterveyden ongelmia. Sellaisen ensikäynti tiukalla aikataululla jää usein puutteelliseksi, varsinkin jos potilas yrittää sitä stigman pelossa peitellä. Olen usein verrannut lääkärin työtä autonasentajan työhön, mutta mielenterveysasioista puhuttaessa analogia vaatii melko villiä mielikuvitusta. Kautta rantain voisi ajatella ihmismielen olevan kuin auton sähkölaitteisto, jonka joku on rakentanut joskus hämärässä autotallissa eikä virtapiirikaavioita ole olemassa. Kaiken lisäksi mihinkään piuhaan tai varsinkaan ajotietokoneeseen ei saa käydä käsiksi, jos autolla on vielä tarkoitus ajaa.

Työ ei siis ole helppoa, se on selvä. Raha ei kuitenkaan ole siitä kiinnostunut. Tarve soten tehostamiselle ja keskittämiselle lisääntyy samaan tahtiin kuin velka ja sitä seuraava säästöpaine. Suomen terveydenhuolto on useilla mittareilla yksi maailman parhaimpia. Se on myös hinnakas järjestelmä, kun katsoo minkä osuuden valtion menoista se koostaa minäkin vuonna. Suomalainen sote ei kuitenkaan ole tehotonta rahan polttamista. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) julkaisemassa listassa vuodelta 2018 on 37 maata järjestyksessä sen mukaan, kuinka paljon terveydenhuoltomenoja on per nuppi. Listan huipulla on Yhdysvallat ja pohjalla Meksiko. Kas kummaa, Suomi sijoittuu puoliväliin.

Sairauksia ja vammoja on aina ollut olemassa ja tulee olemaan vielä määrittelemättömän pitkään. Siitä tulee siis aina olemaan kustannuksia ja siten myös insentiivi tehostamiselle. Sitten kaiken tehostamisen jälkeen kuormitustilanteessa joudutaan luopumaan ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta, eli siitä mahdollisesti kustannustehokkaimmasta toiminnasta. Kuinka tämä on tehokasta?

Potilailta kysytään palautetta, mutta missä tilinpäätöksessä on siitä Powerpoint-slaidi? Aivan kuin olisi unohtunut, ettei koko terveydenhuollon olemassaololle ole mitään syytä ilman potilaita. Ylivoimaisesti yleisin kuvaus "hyvästä lääkäristä" potilaiden kesken on tähän mennessä tuntunut olevan se, että lääkäri on vastaanotolla läsnä, kuuntelee potilasta eikä vaikuta kiireiseltä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa lääkärinä, että alueen valtavat säästöpaineet eivät yllä vastaanottohuoneen sisäpuolelle ja työlistaan. Saan olla vastaanotolla lääkäri niin kauan kuin on tarve, enkä aikapaineessa ohikiitävä tehostamiskonsultti.

Toivon todella, että lääkärin työ ja sen luonne ymmärrettäisiin julkisessa terveydenhuollossa muullakin tavalla kuin potentiaalisena säästökohteena. Meiltä vaaditaan kaikkitietävyyttä, tunneälyä, suhteellisuudentajua, riskienhallintaa ja kykyä voittaa potilaan luottamus muutamassa minuutissa. Vaikka Google ja muut supertietokoneet voittavatkin lääkärin kaikkitietävyydessä, eikä niiden tarvitse palautua, nukkua, syödä, rakentaa perhettä tai toteuttaa itseään, eivät ne edellä mainittuja lääkärin taitoja ole ainakaan toistaiseksi kehittäneet.

Eksoottisista oireista, löydöksistä ja harvinaissairauksista kiinnostunut yleislääkäri. Tuttu näky Kauhavan terveyskeskuksen käytävillä.