Teleradiologia on tullut ja sitä myöten myös teleradiologiabisnes. On tietenkin oikein, että tehdystä työstä maksetaan korvaus. On selvää, että teleradiologia ei toimi vain radiologien voimin; monenlaista teknistä tietämystä ja välineistöä tarvitaan myös. Nekin maksavat.

Kaupalliseen toimintaan liittyy aina kilpailu. Osakeyhtiön tavoite on tuottaa voittoa osakkailleen. Rauta ja johdot maksavat tietyn osan, mutta radiologin työlle ei ole määritetty faktista hintaa. Joku katsoo, että pystyy sanelemaan yhden kuvan minuutissa, jolloin esim. 6 ?/kuva ei ole huono korvaus, 360 ?/h on toki mukava palkka. Hyvä urakka! Koska absoluuttiseen totuuteen eivät radiologitkaan kuvatulkinnoissaan pääse, kiinnijäämisen mahdollisuus hutiloiden tehdystä työstä lienee olematon. Kaikki voittavat?

Toisaalta kaikki tuntuvat olevan kiinnostuneita halvoista palveluista. Kunnalliset terveydenhoitoyksiköt kilpailuttavat firmoja radiologipalveluista ohjeistuksen mukaan. Toivottavasti palveluntarjoajan valintaan vaikuttaisi muukin kuin hinta. Kansallinen terveysprojekti yhdisti laboratorio- ja kuvantamistoiminnan samaan lauseeseen. Tosin laboratoriotutkimuksista tavallisimmin vastauksen antaa kone, mutta...

Teleradiologiassa on kuitenkin kyse radiologin antamasta konsultaatiosta. Se on lääkärin tekemää työtä. Niin kuin normaalia on, lääkäri tutustuu tapaukseen (hyvä lähete), hakee lisätietoa aikaisemmasta sairaushistoriasta (vanhat kuvat), katsoo huolella kuvat, antaa lausunnon, jossa todetaan löydökset, vedetään niistä johtopäätökset, ehdotetaan tai annetaan diagnoosi ja erotusdiagnoosit sekä esitetään jatkosuunnitelma. Samalla lääkäri tekee laadunvalvontatyötä ja mikäli ongelmia esiintyy, antaa korjausehdotukset myös niihin. Tämä ei ole muutamassa minuutissa tehtävää työtä.

Toisaalta nollalausunnot, virheellinen tulkinta, perehtymättömyys asiaan ja kaikkinainen hutiloiminen on erittäin kallista. Havaitsematta jäänyt löydös on huono asia potilaalle (halpaa yhteiskunnalle?). Väärä tulkinta tai tarpeettomien jatkotutkimusten suosittelu on taasen hyvin kallista toimintaa yhteiskunnalle. Potilas ja veronmaksaja häviävät?

Terveyskeskusten toiminta on kriisiytynyt. Miksihän? Olikohan se urakkapalkka sittenkään hyvä idea? Tai voihan se olla, mutta kun urakkaa ei saa rajoitettua. Yksinkertaisesti ajattelevana lääkärinä olen pitänyt sekä perus- että erikoissairaanhoidossa toiminnan ensisijaisena yksikkönä lääkärin ja potilaan kohtaamista. Muuten toiminta on tehotonta. Sitä ei saa keskeyttää kuin hengenvaarassa eli äärimmäisen harvoin. Ihmettelen suomalaisia potilaita ja lääkäreitä, jotka antavat muun toiminnan tulla väliin. Lääkärillä on oltava oikeus keskeytymättömään potilasvastaanottoon! Potilaalla on oltava oikeus keskeytymättömään vastaanottoon! Potilasmäärät on saatava sellaisiksi, että toiminta on tehokasta ja sekä potilaalle että yhteiskunnalle kannattavaa.

Lääkärin on hoidettava muitakin asioita kuin potilasvastaanottoa, mutta siihen on saatava palkallinen ja erillinen aika! Kannatan terveyskeskustoiminnan kriisiyttämistä, jos muu ei auta järkevän toiminnan aikaansaamiseksi. Lääkäriliitto on sovinnollisesti kehittänyt ja valmistautunutkin kokeilemaan listalääkärimallia. KT kieltäytyy edes kokeilemasta sitä (siellä on varmaankin toimiva työterveyshuolto). Päästäänkö tästä taistelemaan seuraavaksi? Sloganina voisi olla: Potilaan parhaaksi ja edullisesti!