1970-luku vei kunnanlääkärit, toi terveyskeskukset ja remontoi terveydenhuoltoa vuosikymmeniksi eteenpäin. Jälkikäteen rakennelmaa on korjailtu lukemattomin pienin pintaremontein mutta peruskorjaus antaa yhä odottaa itseään.

- Nuoret lääkärit rakensivat silloin uutta maailmaa. 1970-luku oli hyvin idealistinen vaihe sekä päättäjien että nuorten lääkärien keskuudessa, mutta epäilijöitäkin oli, kuvaa professori

Jussi Huttunen

.

Terveyskeskusjärjestelmä luotiin kansanterveyslailla, jonka keskeinen tavoite oli tasa-arvo: perusterveydenhuolto piti saada kaikkien ulottuville asuinalueesta ja varallisuudesta riippumatta.

- Peruspalveluissa oli vanhan kunnanlääkärijärjestelmän aikana paljon hyvääkin, mutta kunnanlääkäreillä oli ihan ylettömästi töitä, eikä palveluja ollut tarpeeksi taajamien ulkopuolella Itä- ja Pohjois-Suomessa, Huttunen kertoo.

- Koska rahaa ei ollut silloinkaan, terveyskeskusjärjestelmää lähdettiin rakentamaan pohjoisesta ja idästä, missä resursseja oli vähiten ja ongelmia eniten. Etelään siirryttiin asteittain.

Huttusen mielestä tuon ajan perusarvot ja tavoitteet olivat hyviä ja pätevät yhä, mutta terveyskeskusuudistuksessa myös kylvettiin nykyisten ongelmien siemenet esimerkiksi päästämällä erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto eroon toisistaan.

Epäilijät karsastivat uutta järjestelmää osaksi puoluepoliittista syistä, mutta moni olisi halunnut järjestelmän myös painottuvan enemmän erikoissairaanhoitoon.

- Silloin oli loogista rakentaa erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto hallinnollisesti ja toiminnallisesti erilleen - muuten perusterveydenhuolto ei olisi saanut riittävästi resursseja. Kahdesta eri organisaatiosta on kuitenkin aiheutunut ja aiheutuu yhä ideologista vastakkainasettelua ja selviä katkoksia hoitojärjestelmään. Ongelmat koskevat nimenomaan erikoissairaanhoidon peruspalveluja, kuten sydäninfarktin tai diabeteksen hoitoa. Tämä kokonaisuus ei nyt toimi oikein missään. Jos järjestelmää korjataan tästä kohtaa, päästään pitkä askel eteenpäin hoidon laadussa, saatavuudessa ja kustannuksissa, Huttunen uskoo.

Eikä se ole ainoa remontin paikka.

Mallimaa kriisissä?

Onko terveydenhuollon mallimaa ajautumassa terveyskriisiin, kysyi Huttunen viime Lääkäripäivillä ja vastasi pitkällä liudalla kriisipesäkkeitä. Kriisissä ovat niin perusterveydenhuolto, henkilöstöpolitiikka, ohjausjärjestelmä kuin rahoitusjärjestelmäkin. Mukana oli myös kunta- ja aluepolitiikan kriisi, koska terveydenhuollon osuus kuntien menoista on niin suuri, ettei terveydenhuoltoa voi Huttusen mielestä erottaa kunta- ja aluerakenteesta.

- Lista on kuitenkin optimistinen, hän lohduttaa.

- Ongelmat ovat suuria mutta korjattavissa, ja järjestelmän perusta on varsin terve.

Uutta aikaa etsimässä

Suurta muutosta terveydenhuoltoon lähdettiin alun perin etsimään terveydenhuoltolaista, mutta työryhmän ehdotus laiksi sai erittäin ristiriitaisen vastaanoton.

Viime syksynä alkoi tapahtua. Esille tuotiin ns. Risikon malli, luonnos sote-laiksi, laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä.

Siihen kirjattiin suuri rakennemuutos, joka koskisi sekä sosiaali- että terveydenhuoltoa. Maa jaettaisiin 40-60 sosiaali- ja terveysalueeseen, jotka kuntien sijasta ottaisivat hoitaakseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut että ison osan erikoissairaanhoitoa. Sairaanhoitopiirit lakkautettaisiin, ja vaativa erikoissairaanhoito jäisi nykyisille erityisvastuualueille.

Työn alla oli remontti, jonka mittaluokka veti vertoja 1970-luvun uudistukselle.

Terveydenhuoltolakiluonnoksesta siirrettiin samalla sote-lakiin kaikki suuret kysymykset: rakennemuutokset ja palvelujen järjestämisvastuu. Jäljelle jäi tärkeitä "teknisiä" uudistuksia, kuten potilaan oikeus valita hoitopaikkansa, "tavallisen" erikoissairaanhoidon yhdistäminen perusterveydenhuoltoon, ensihoidon järjestäminen ja tietojärjestelmiä koskevia kysymyksiä.

Niistä potilaan valinnanvapaus on kuitenkin suuri periaatteellinen kysymys, jossa Suomi on selvästi jäljessä muista läntisen Euroopan maista.

Uutta hallitusta odottamassa

Sote-lakiluonnoksen suuresta rakennemuutoksesta kehkeytyi kuitenkin poliittinen kiista. Keskusta vastusti mallia tiukasti.

Muutama viikko sitten päähallituspuolueet jakoivat paperipinkan kahtia. Eteenpäin viedään terveydenhuoltolain teknisiä uudistuksia, kuten potilaan valinnanvapautta ja tietojärjestelmiä koskevia kysymyksiä.

Poliittisesti vaikean suuren rakenneratkaisun, sote-lain, valmistelu sen sijaan keskeytettiin.

Huttusta ratkaisu ei yllätä:

- Sote-laki jää vain odottamaan seuraavia hallitusneuvotteluja ensi vuonna, hän ennustaa.

- Jos seuraavan hallituksen muodostavat kokoomus ja SDP, sote-alueita koskeva laki toteutunee nopeasti. Jos hallitukseen tulevat kokoomus ja keskusta, joudutaan tekemään kompromisseja.

- Olen aika vakuuttunut, että jokin muunnelma sote-mallista toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Veikkaisin, että se tapahtuu seuraavan hallituksen aikana.

Jo sitä ennen on tosin luvassa määräaikainen laki, jolla sosiaali- ja terveydenhuollon alueita voidaan kokeilla.

Ei sitä laki nytkään estä

Huttunen muistuttaa, ettei nykyinenkään lainsäädäntö estä sote-alueiden syntyä:

- Sote-alueet on jo toteutettu Forssan mallissa ja Kainuussa. Etelä-Karjala on käytännössä sote-alue, ja Itä-Savosta on tulossa sellainen. Kouvolan ympäristössä keskustellaan mallin toteuttamisesta, ja Länsi-Pohjassa ja Keski-Pohjanmaalla mallilla on runsaasti kannatusta. Erona on vain se, että jos sote-laki toteutettaisiin, niin Suomi velvoitettaisiin rakentamaan sosiaali- ja terveydenhuoltonsa tämän mallin mukaan. Nyt jokainen kunta voi itse päättää asiasta, Huttunen sanoo.

Hän soisi lain toteutuvan, jotta epätietoisilla kuntapäättäjillä olisi selvä malli, miten toimia, ja sekasorto kuntien soutaessa ja huovatessa päättyisi.

Sosiaali- ja terveysalueiden määrä pitäisi Huttusen mielestä kuitenkin rajata paljon alkuperäistä ehdotusta pienemmäksi, noin 30:een. Alueiden väestöpohja vaihtelisi Helsingin yli 500 000:sta vaikkapa Kainuun 80 000:een ja Itä-Savon 50 000:een siitä riippuen, mitä luonteva työssäkäynti- tai talousalue edellyttää.

Sote-mallin toteuttaminen merkitsisi esimerkiksi HUS:n hajoamista, mutta niin Huttunen uskoo käyvän joka tapauksessa.

Toisin kuin monet lääkärit hän myös kannattaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistämistä:

- Peruspalvelujen integraatiolla olisi suuri merkitys esimerkiksi vanhustenhuollossa, päihdetyössä, mielenterveyspalveluissa ja oppilashuollossa. Nyt potilas on näiden palvelujen labyrintissä kuin flipperissä.

Entä mitä aiotaan kirjoittaa terveydenhuoltolakiesitykseen, joka annetaan eduskunnalle tänä keväänä? Potilaalle oikeus valita, missä haluaa itseänsä hoidettavan. Valinnanvapauden aste on kuitenkin toistaiseksi avoin. Terveydenhuollon tietojärjestelmille rekisterinpitäjä, ja siitä riippuu, kuinka laajalla alueella potilaita koskevat rekisteritiedot ovat kaikkien lääkärien käytettävissä. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon integraatio vesittyi ilman sote-lakia ja jää sopimusten varaan. Ensihoidon ja sairaankuljetuksen odotetaan siirtyvän sairaanhoitopiirien vastuulle.

Kela pyörittämään terveydenhuoltoa?

Entä jos Huttusen ennustus ei toteudukaan: jos rakenteellisia ratkaisuja ei saada aikaan vielä seuraavankaan hallituksen aikana?

- Jos silloinkaan ei pystytä muodostamaan joko sote-alueita tai vaikka pelkkiä terveydenhuoltoalueita, järjestelmä erilaistuu yhä kirjavammaksi. Silloin edessä voi olla siirtyminen malliin, jossa vastuu terveydenhuollon rahoituksesta tai jopa palvelujen järjestämisestä siirtyy Kelalle. Jos järjestämisvastuukin siirtyisi, Kela pyörittäisi koko terveydenhuoltoa, Huttunen sanoo ja muistuttaa rahoitusvastuun, järjestämisvastuun ja palvelujen tuottamisvastuun suuresta erosta.

Huttusen silmissä kunnan järjestämisvastuu on terveydenhuollon kivijalka. Kunta voi tuottaa palvelut itse tai niin halutessaan ostaa ne muualta. Huttusen käsityksen mukaan kuntien tulisi myös tulevaisuudessa tuottaa pääosa palveluista itse.

Kela-korttia väläytti äskettäin myös pääministeri Matti Vanhanen, joka otti esille Kelassa ideoidun rahastomallin, kansallisen terveysrahaston. Siinä pantaisiin yhteen kassaan kuntien, valtion ja Kelan terveysrahat, ja ostettaisiin niillä terveyspalvelut koko väestölle.

- Kun pääministeri tuo asian esiin, siitä on tullut poliittinen kysymys. Tämä on yhteiskunnallisesti äärimmäisen tärkeä keskustelu, Huttunen huomauttaa.

Vuoden kuluttua maa saa uuden hallituksen. Sen toivotaan remontoivan terveydenhuoltoa...