Helsingin kaupungin terveyslautakunta on päättänyt parantaa ruotsinkielisten helsinkiläisten terveysasemapalveluja tuntuvasti. Päätöksen pontimena on kielilaki, joka takaa potilaalle palvelun saamisen omalla äidinkielellä joko suomeksi, ruotsiksi tai saameksi. Helsingissä asuu noin 36 000 äidinkieleltään ruotsinkielistä. Talouksia on 24 000 ja ne painottuvat eteläisiin, läntisiin, kaakkoisiin ja itäisiin kaupunginosiin. Tähän saakka ruotsinkielistä terveysasemapalvelua on saattanut saada lähes kaikilta asemilta, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Pahin kieliongelma on ollut puhelinpalveluissa ja ajanvarauksessa.

Nyt ollaan luomassa kolmen eri puolilla kaupunkia sijaitsevan terveysaseman verkostoa, jossa kaikki potilaalle tarjottava avoterveydenhuollon ja sairausvastaanoton palvelu ajanvarauksesta lähtien annetaan ruotsiksi. Asukas voi olla kuitenkin ainoastaan yhden terveysaseman asiakkaana kerrallaan: joko nykyisen, asuinpaikkansa mukaisen tai jonkun ruotsinkielisen aseman. Saman asukkaan tulee lisäksi valita kaikki terveysasemapalvelunsa yhdeltä ja samalta asemalta. Parhaillaan kartoitetaan ruotsinkielisen väestön valintahalukkuutta kotitalouksiin lähetetyin kyselyin.

Terveyskeskuslääkärin työn kannalta olennaisempaa kuitenkin on, että koko kaupunki toimii potilasrekrytointialueena kunkin lääkärin omalle henkilökohtaiselle listalle. Ongelmaksi tullee muodostumaan se, että halukkaat muuttajat melko todennäköisesti edustavat väestövastuulääkärin perusvastuuväestöä ja varsinaisen vastuuväestön eli ns. kuolleiden sielujen määrä jäänee vähäiseksi. Toisaalta uusi palvelu saattaa houkuttaa aiempia yksityislääkäreiden potilaita siirtymään terveysasemapalvelujen piiriin, jolloin myös ns. kuolleiden sielujen absoluuttinenkin määrä tulee vähenemään. Haasteeksi muodostuu oikeankokoisen, ikä- ja potilasrakenteeltaan oikeudenmukaisen listan muodostaminen, jotta se vastaisi muiden väestövastuulääkäreitten perusvastuu- ja vastuuväestöä mahdollisimman tarkoin. Tarvittavaa lääkärimäärää on vielä kartoituksen ollessa kesken vaikea arvioida, mutta järjestely vaatii onnistuakseen ilman muuta uusia lääkärivakansseja, jotta listat ovat työmäärältään hallittavissa olevia. Uudistuksen yhteydessä ei ole myöskään tyrmätty uuden pirkkalalaistyyppisen kokeiluvirkaehtosopimuksen pilotointimahdollisuutta, mikäli tällainen on valmiina KT:n kanssa neuvoteltuna.

Kartoituksen aikana on erittäin selvästi tullut potilaitten taholta ilmi halu hoidon jatkuvuuteen. Vaikka nyt tarjotaan omakielistä palvelua, niin nykyinen pitkään jatkunut lääkärisuhde tutulla terveysasemalla vaikuttaa usein arvokkaammalta, kuin vaihtaminen pelkästään asiointikielen vuoksi. Toisaalta listautumismalli takaa vastaisuudessa lääkärisuhteen jatkuvuuden myös asuinpaikan muuttuessa kaupungin rajojen sisällä, mikä on sekä lääkärin että potilaan etu.

Kahdenkin kilometrin välimatkat vaikuttavat joidenkin potilaitten mielestä hirvittävän pitkiltä ja vaikeilta paikkakunnalla, jossa julkinen liikenne toimii 10-15 minuutin vuorovälein ja palvelulinja poikkeaa tarvittaessa kotikadulla. Huonokuntoisimmat, taksilla kulkijat ovat valitelleet taksimatkojen pidentymistä ja kallistumista. Osa väestöstä on aidosti ymmällään: Pitääkö tämä päättää tässä ja nyt? Voiko päätöstään katua?

Potilas toki voi tehdä päätöksensä myöhemminkin, mutta terveyskeskuksen tulee tehdä nyt järkeviä päätöksiä niin, että uuteen palveluun saadaan rekrytoitua kieli- ja ammattitaitoinen asiasta innostunut henkilökunta, joka kehittää toimintaa jatkossa edelleen. Pienessä, uudessa yksikössä kokeiluja voi tehdä jo alusta pitäen, ennen kuin tavat luutuvat paikoilleen. Eli järjestelmäkin voi katua päätöksiään, jos tarvetta siihen jatkossa ilmenee.