Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisestä lääkemääräyksestä annetun lain sekä asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain muutosesityksen odotetaan etenevän eduskunnan käsiteltäväksi vielä tämän syksyn aikana.

Lakiluonnos oli viime vuoden lopulla Lääkäriliitossa lausuntokierroksella. Liitto kiinnitti monen yksityiskohdan lisäksi huomiota erityisesti tuolloin kaavailtuun epärealistiseen siirtymäaikaan sekä siihen, että ennen siirtymäajan loppua kaikkien lääkäreiden käytössä tulee olla helppokäyttöinen ja kohtuuhintainen potilastietojärjestelmistä riippumaton järjestelmä lääkemääräyksen tekemiseksi. Lakiehdotus on kiinnostanut runsaasti eri toimijoita; kaiken kaikkiaan lausuntoja oli kertynyt ministeriöön yli viisikymmentä.

Lakiesitykseen on nyt kirjattu sähköisen lääkemääräyksen pakollisuus, eli paperi-, puhelin- ja telefaxreseptit siirtyisivät historiaan siirtymäajan jälkeen vuoden 2016 alusta, eikä potilaallakaan olisi enää mahdollisuutta vaatia paperireseptiä. Tästä voitaisiin poiketa vain teknisen häiriön sattuessa tai jos lääkehoidon tarve on kiireellinen, eikä lääkemääräystä voi tehdä sähköisesti olosuhteiden poikkeuksellisuuden vuoksi. Poikkeustilanteista STM voi säätää tarkemmin asetuksella. On oletettavaa, että alkuvaiheessa poikkeustilanteita on varsin paljon.

Tällä hetkellä sähköisen lääkemääräyksen tekeminen on mahdollista vain terveydenhuollon organisaation potilastietojärjestelmällä. Kaikki julkisen sektorin toimijat liittyivät säädetyssä ajassa viime kevään aikana sähköisen lääkemääräyksen piiriin. Yksityisen terveydenhuollon yksiköiden on tultava mukaan 1.4.2014 mennessä. Tällä hetkellä e-reseptiin on liittynyt vain yksi yksityinen terveydenhuollon yksikkö.

Uudessa lakiesityksessä velvoitetaan myös itsenäiset ammatinharjoittajat sekä kaikki muut yksiköt, joissa lääkemääräyksiä tehdään, liittymään sähköiseen reseptiin. Ammatinharjoittamisoikeus ei voi riippua potilastietojärjestelmästä, joten tarvitaan muita vaihtoehtoisia järjestelmiä määrätä lääkkeet sähköisesti. On huomioitava myös, että julkisen sektorin tietojärjestelmien toimintakatkokset ovat tavallisia, eikä varajärjestelmiä e-reseptin tekoa varten ole olemassa. Vaatimus, että ohjelmisto on 99 % ajasta käytössä, sallii kuuden tunnin käyttökatkokset kuukausittain. Potilastietojärjestelmistä riippumatonta e-reseptipalvelua tarvitsee suuri osa lääkäreistä riippumatta siitä missä he työskentelevät. Lisäksi tulevaisuuden terveydenhuollossa tavat tehdä työtä voivat olla varsin erilaisia ja siksi menetelmiäkään ei voi ajatella rajattavan vain nykykäytäntöjen mukaisesti. Järjestelmän tulee olla käytettävissä web-selaimen lisäksi mobiililaitteilla sallien mobiilitunnistautumisen.

Kanta-palveluiden ylläpitämisestä vastaa Kansaneläkelaitos. Uuteen lakiluonnokseen on kirjattu Kelan velvoite järjestää sähköisen lääkemääräyksen tekeminen myös muiden teknisten järjestelmien avulla.

Epäselvää vielä on, mitkä olisivat tällaisen e-reseptipalvelun käyttökustannukset. Erikseen on tuotu esille itsenäisten ammatinharjoittajien liittymiskustannukset palveluun. Järjestelmän täytyy olla erittäin huokea, jotta kaikilla lääkäreillä on mahdollisuus sitä käyttää - liittymis- ja käyttökustannusten perimistä sen käyttäjiltä täytyy pohtia tarkoin.

Lääkityksen määrääminen on lääkärin oikeus ja velvollisuus ja välttämätöntä lääkärin työn tekemiseksi. Lääkäri on lääkäri niin toimiessaan työpaikassa, missä ei ole potilaskertomusjärjestelmää, kuin vapaa-ajalla ja hän tarvitsee välineet työnsä tekemiseksi. Herääkin kysymys, voidaanko lääkärin työ tehdä lakimuutoksella maksulliseksi. Huolenamme on, miten yhdenvertaisuus säilyy niin lääkäreiden kuin potilaiden kesken riippumatta siitä missä ja milloin lääkitys määrätään.