Kai minulla jonkinlainen järjestötoiminnallinen

tauti on, tapaa Santero Kujala vastata uteluihin siitä, miksi aikanaan tempautui mukaan järjestötoimintaan.

Tie on kulkenut teinitoimikunnasta kandiseuran ja lääkäriyhdistysten kautta Suomen Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajaksi. Pestiä on kestänyt lähes kaksi vuosikymmentä, kun Kujala juhlii 60-vuotispäiväänsä

24. tammikuuta.

Santero Sapi Kujala syntyi vanhempiensa viidenneksi lapseksi Kajaanissa, mutta muutti suoraan synnytyslaitokselta isänsä kanssa Säynätsaloon - vanhempien sisarusten hinkuyskää pakoon. Muu perhe seurasi perässä ja siirtyi kuuden Säynätsalon vuoden jälkeen Mänttään.

- En oikein tiedä, mistä olen kotoisin. Syntymäpaikakseni merkitsen uskollisesti Kajaanin, vaikka palasin sinne ensi kerran vasta 43-vuotiaana.

Kujala tuli ylioppilaaksi Mäntän yhteiskoulusta 1963. Sen jälkeen oli edessä valinta insinöörin ja lääkärin ammattien välillä.

- Lähdin vuodeksi Tikkakoskelle ilmavoimien viestipuolelle miettimään. Päätin hakea Polille, vaikka entinen armeijakaveri ja nykyinen Lääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja Kari Pylkkänen yritti kovasti ylipuhua lääkäriksi.

Teknillisessä korkeakoulussa mieli muuttui, ja syksyllä 1965 Kujala aloitti lääketieteen opiskelun Helsingissä. Hän viritteli silti insinöörin opintoja rinnalla.

- Valmistuin lääkäriksi vuonna 1971 ja aloin suorittaa tenttejä Polille. Minulta puuttuu enää diplomityö - mutta se tulee puuttumaan pitkään, Kujala nauraa.

Tehtaanlääkäriksi lapsuudenseuduille

Kujala vihittiin marraskuussa 1971 kurssitoveri Eija Mäkelän kanssa.

- Vaimo sai ensin töitä Kiljavan parantolasta ja vuonna 1972 Muuramen Kinkomaalta tuberkuloosi-parantolasta. Vihtori seurasi perässä, Kujala selvittää kulkua nykyiselle kotiseudulleen - neljän kilometrin päähän lapsuudenmaisemista.

Kujala aloitti lääkärinuransa Jyväskylän lääkärikeskuksessa, mutta kiitos jo silloin tiiviiden verkostojensa, hänet imaistiin pian tehtaanlääkäriksi Enso Gutzeit Oy:lle Säynätsaloon.

Hän sai työterveyshuollon erikoislääkärin oikeudet vuonna 1982.

- Olin tullut liiton hallitukseen viisi vuotta aiemmin. Silloinen koulutuspäällikkö Manu Jääskeläinen vaikutti voimallisesti siihen, että erikoisala yleensä perustettiin. Hän ilmoitti myöhemmin nauraen, että puuhamiehet saavat totta kai paperit suoraan käteen.

Ensi kosketuksensa liittoon Kujala oli saanut jo vuonna 1968, kun lääkäriopiskelijat jalkautettiin Syöpäsäätiön valistuslääkärin ehdotuksesta kouluihin puhumaan tupakan vaaroista. Kujala organisoi valistuspaketin tekoa ja jakoa Helsingistä liiton silloisen puheenjohtajan Tapani Kososen myötävaikutuksella.

Lakkoja, lamaa ja hurjia vuosia

Kujalasta tuli varatoiminnanjohtaja, kun Lääkäriliitossa aukesivat peräkkäin apulaisneuvottelupäällikön ja -toiminnanjohtajan paikat. Neuvottelijan saappaisiin hyppäsi Mikko Kangas, ja Kujalan tehtäviksi kirjattiin muun muassa terveyspolitiikkaan ja työterveyteen liittyvät kysymykset.

- Kurssitoverit olivat hankkineet tieteellisiä ja kliinisiä meriittejä sillä aikaa, kun olin itse pyörinyt järjestökentällä. Oli päätettävä, jätänkö järjestötyön vai otanko siitä oman meriittialueeni.

Kujalaa kiinnosti - ja kiinnostaa yhä - mahdollisuus yhteisölliseen vaikuttamiseen.

- Parasta on ollut olla aina ajan hermolla. Työ on tarjonnut lääkärin näköalapaikan yhteiskuntaan, eikä samaa asiaa ole koskaan tullut kahdesti samanlaisena eteen.

Kujalan mieleen ovat vuosien varrella painuneet lääkärilakot ja 1990-luvun lama, mutta myös lääkärikunnan yhtenäisyyden säilyminen ja Lääkäriliiton kasvu tunnustetuksi etujärjestöksi.

- Kun kansanterveyslaki aikoinaan laadittiin, liitolta ei kysytty mitään. Nyt meitä ei enää jätetä ainakaan tarkoituksellisesti paitsioon ja yhteydet päättäjiin ovat hyvät. Pelkästään omaan piikkiinsä ei voi ottaa mitään, vaan tulos on kaikkien yhteistä, johdonmukaista työtä.

Terveyspolitiikan ja lääkärien asioiden seuraamista Kujala tuskin jättää sikseen sittenkään, kun syyskuussa siirtyy eläkkeelle. Lisääntyvä vapaa-aika suo kuitenkin kaivattua aikaa harrastuksille ja kolmelle lapsenlapselle.

Santero Kujalan 60-vuotispäivän vastaanotto järjestetään Suomen Lääkäriliitossa (Mäkelänkatu 2, Helsinki) maanantaina 24. tammikuuta 2005 klo 14.00-17.00.