Koko syksyn odotettu esitys sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen linjauksiksi julkaistiin 15.11. kuntarakennelakiluonnoksen liitteenä. Uudistuksen tavoitteena on peruspalvelujen vahvistaminen. Pyrkimyksenä on oikea-aikaisilla, yhdenvertaisilla palveluilla sekä ennaltaehkäisyllä vähentää raskaimman ja kalleimman tuen ja hoidon tarvetta. Järjestelmä olisi kaksiportainen, jossa on uusi laaja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen perustaso ja tätä tukeva erityistaso. Järjestämisvastuu olisi pääsääntöisesti kunnilla.

Esityksen mukaisessa mallissa murrettaisiin kyllä sosiaali- ja terveydenhuollon välinen raja, mutta rakennetaan uusi aita erikoissairaanhoidon sisälle. Toisaalta kuntarakenneuudistuksessa ei enää tavoitella niin merkittävää kuntien lukumäärän laskua kuin keväällä vielä ajateltiin. Tämä johtaisi erikoissairaanhoidon pirstoutumiseen.

Tällä hetkellä erikoissairaanhoito on hyvin toimiva osa suomalaista terveydenhuoltoa. Kehittynyt erikoissairaanhoito vaatii toimiakseen riittävän määrän erikoislääkäreitä, jatkuvaa kouluttautumista, oman alan sisäiset ja erikoisalojen väliset konsultaatiomahdollisuudet sekä potilaan tutkimisen ja hoidon mahdollistavan henkilökunnan ja laitteet. Erikoissairaanhoidon pilkkominen esitettyihin kuntien järjestymisvastuulla oleviin perustason yksiköihin heikentää erikoissairaanhoidon laatua ja toimivuutta. Erikoisalojen välinen yhteistyö ja konsultaatiomahdollisuudet ovat välttämättömiä niin polikliinisessa työssä kuin päivystysaikana. Erikoissairaanhoidon pirstoutuminen lisäisi myös kustannuksia, koska hoidon vaatimia välineitä ja henkilökuntaa on hajautettava tai palkattava lisää.

Mielestäni tulisi keskittyä kehittämään toimintaa eikä rakenteita. Terveydenhuollossa on lukuisia hyvin toimivia toimintoja, joiden edelleen kehittäminen olisi kustannustehokasta ja potilaiden hoitoon pääsyä nopeuttavaa. Hyvien käytänteiden etsiminen ja levittäminen kehittäisi ja tehostaisi toimintaa nopeammin kuin täysin uusien rakenteiden luominen.

Yhteen ainoaan malliin ei tulisi pyrkiä, sillä Suomen eri osissa olosuhteet ovat erilaiset. Toimintatavat ja rakenteet tulisi laatia alueellisesti sopiviksi ja kokonaistaloudellisiksi. Pitkien etäisyyksien alueilla Kelan maksamien matkakustannusten ja työstä poissaolon aiheuttamat kustannukset ovat merkittävämmät kokonaiskustannuksia arvioitaessa.

Kuntapäättäjien mielestä erikoissairaanhoito tuhlaa kuntien rahat. Meistä erikoissairaanhoidossa työskentelevistä lääkäreistä tuo syytös tuntuu kohtuuttomalta. Hoitojen kehittyminen ja väestön ikääntyminen lisää hoidon tarvetta. Väestön vaatimukset ja tietoisuus hoitomahdollisuuksista kasvavat koko ajan. Lääkärikunta pyrkii hoitamaan potilaat parhaalla mahdollisella tavalla yhteisymmärryksessä heidän kanssaan. Lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan voimavarat eivät yksin riitä taistelussa kasvavia terveydenhuollon menoja vastaan. Tarvitaan koko yhteiskunnan panostusta elintapojen muutoksen aikaansaamiseen mm. ylipainon hillitsemiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi.

Perusterveydenhuoltoa ei voida pelastaa erikoissairaanhoitoa pilkkomalla. Ensimmäiseksi on kehitettävä terveyskeskusten työolosuhteita siten, että kokeneet kollegat jaksavat työskennellä siellä ja vastavalmistuneiden joukosta löytyy siihen työhön sitoutuvia lääkäreitä. Tämän jälkeen tulee kehittää yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä.