Äänestysprosentti laski Lääkäriliiton vuoden 2006 valtuuskunnan vaalissa ensimmäisen kerran alle 50 prosentin. Aktiivisimmat äänestäjät löytyivät yli 55-vuotiaiden ikäryhmästä. Lääkäriliitossa tullaan miettimään keinoja, joilla koko jäsenkuntaa koskeva äänestysaktiivisuuden lasku saadaan taittumaan.

Lääkäriliiton korkein päättävä elin, valtuuskunta, valitaan vaalilla kolmen vuoden välein. Vaalit toteutetaan postiäänestyksenä ja äänioikeutettuja ovat kaikki Lääkäriliiton lääkäri- ja opiskelijajäsenet. Vuoden 2006 vaalissa äänioikeutettuja oli yhteensä 20 834 henkilöä, joista 9 911 (47,6 %) äänesti. Äänioikeutetuista noin 1 400 oli opiskelijoita. Opiskelijajäsenet äänestivät lähes yhtä ahkerasti (47,0 %) kuin lääkärijäsenet (47,7 %). Äänestysaktiivisuuden suunta on ollut laskeva jo vuodesta 1997, ja viime vaalissa äänestysprosentti painui ensimmäisen kerran alle 50 prosentin. Vaaleihin osallistuvien osuus äänioikeutetuista on laskenut vajaassa kymmenessä vuodessa lähes 17 prosenttiyksikköä. Edellisiin vaaleihin verrattuna laskua oli 5 prosenttiyksikköä. Korkeimmillaan äänestysaktiivisuus oli vuonna 1982, jolloin yli 66 prosenttia käytti äänioikeuttaan (kuvio 1).

Lääkäriliitossa selvitettiin vuoden 2003 vaalin osalta eri ryhmien välisiä äänestyseroja ja sitä, missä ryhmissä äänestysaktiivisuus oli laskenut eniten (1). Vertailu tehtiin suhteessa vuoden 2000 äänestyslukemiin. Selvityksen perusteella todettiin äänestysaktiivisuuden laskeneen kaikissa ryhmissä, mutta nuorten ja erikoistumattomien lääkärien ryhmissä äänestysinnokkuus oli laskenut eniten. Tästä huolimatta nuoret olivat edelleen aktiivisimpia äänestäjiä, mutta ikäryhmien väliset erot olivat tasoittuneet. Vuoden 2003 vaalissa naiset äänestivät miehiä aktiivisemmin. Työskentelysektoreittain tarkasteltuna aktiivisimpia olivat sairaaloiden lääkärit. Anestesiologit osoittautuivat erikoislääkäreistä muita innokkaimmiksi äänestäjiksi. Lisäksi selvitys osoitti, että vuosien 2000 ja 2003 vaaleissa äänioikeutetuista yli 40 prosenttia oli äänestänyt molemmissa vaaleissa. Noin 28 prosenttia äänioikeutetuista oli puolestaan jättänyt äänestämättä kummallakin kerralla.

Äänestysaktiivisuuden edelleen laskiessa liitossa päätettiin uudistaa vuoden 2003 vaalin perusteella tehty selvitys. Tässä artikkelissa kuvataan eri ryhmien välisiä eroja äänestyskäyttäytymisessä vuoden 2006 valtuuskunnan vaalissa sekä verrataan eri ryhmien äänestysaktiivisuutta vuosien 2000 ja 2003 vaaleihin. Lisäksi tutkitaan erikseen niitä henkilöitä, jotka ovat olleet äänioikeutettuja kaikissa kolmissa 2000-luvulla pidetyissä vaaleissa.

Analysoitava aineisto koottiin yhdistämällä vuosien 2000, 2003 ja 2006 vaaliluetteloihin jäsenrekisterin tiedot lääkärin iästä, sukupuolesta, erikoistumisesta ja työskentelysektorista. Yhdistämisen jälkeen aineistoista poistettiin henkilöiden tunnistetiedot. Analyysin eri vaiheissa on kaiken aikaa varmistettu, että yksittäisen henkilön tunnistaminen aineistosta ei ole mahdollista.

Äänestysaktiivisuus laski kaikissa ryhmissä

Taulukosta 1 ilmenee vuoden 2006 vaalin ikäryhmittäiset äänestysprosentit sukupuolen mukaan. Aktiivisimmat äänestäjät löytyivät yli 55-vuotiaiden ikäryhmistä; heistä yli puolet äänesti. Seuraavaksi ahkerimpia äänestäjiä olivat alle 30-vuotiaat jäsenet (49,0 %).

Naiset äänestivät selvästi miehiä aktiivisemmin. Etenkin 30-44-vuotiaiden jäsenten joukossa sukupuolten välinen ero oli merkittävä, yli 8 prosenttiyksikköä. Naisten äänestysaktiivisuus oli kaikissa ikäryhmissä 50 prosentin tuntumassa. Miehillä ikäryhmien välistä vaihtelua oli enemmän. Ero aktiivisimpien (yli 60-vuotiaat) ja passiivisimpien (40-44-vuotiaat) miesäänestäjien välillä oli lähes 13 prosenttiyksikköä, ja alhaisimmillaan äänestysaktiivisuus jäi alle 40 prosentin.

Taulukossa 1 esitetään myös äänestysaktiivisuudessa tapahtunut muutos prosenttiyksikköinä suhteessa vuosien 2000 ja 2003 vaaleihin. Edellisissä vaaleissa äänestysinto laski eniten nuorissa ikäluokissa, nyt muutos oli jakautunut tasaisemmin eri ikäluokkiin. Tällä kierroksella entistä useampi 50-54-vuotias lääkäri jätti puolestaan äänestämättä. Ikäluokasta etenkin miehet hylkäsivät äänestyskopit, pudotusta edellisvaaleihin oli noin 11 prosenttiyksikköä.

Nuorin ikäluokka, alle 30-vuotiaat, äänesti edelleen muihin ikäluokkiin nähden kohtuullisen ahkerasti. Kuuden vuoden aikana tapahtunut äänestysaktiivisuuden lasku on kuitenkin ollut rajuinta juuri nuorten keskuudessa; lukuun ottamatta aivan nuorimpia miesjäseniä, on äänestysaktiivisuus laskenut noin viidenneksellä.

Anestesiologit edelleen aktiivisimpia äänestäjiä

Erikoistuneet lääkärit (äänestysprosentti 51,6) ovat olleet erikoistumattomia (41,7 %) huomattavasti aktiivisempia äänestäjiä kaikissa kolmissa viime vaaleissa. Erikoislääkäreistä anestesiologit ovat äänestäneet joka vaalissa ahkerimmin ja kirurgit puolestaan laiskimmin. Ero kahden ääripään välillä oli vuoden 2006 vaalissa lähes 20 prosenttiyksikköä (60,7 % ja 40,8 %). Vuoden 2003 vaalissa silmälääkärien äänestysinto romahti yli 16 prosenttiyksikköä edellisiin vaaleihin verrattuna. Vuonna 2006 suurin kato nähtiin lastentauteihin erikoistuneiden kohdalla, joiden äänestysaktiivisuus laski edellisistä vaaleista yli 8 prosenttiyksikköä (taulukko 2).

Vuonna 2000 sairaaloiden ja terveyskeskusten lääkärit olivat suurin piirtein yhtä aktiivisia äänestäjiä. Näillä sektoreilla työskentelevät lääkärit ovat edelleen muita ahkerampia äänestäjiä, mutta terveyskeskuksissa työskentelevien äänestysinto on viimeisen kuuden vuoden aikana laskenut jonkin verran enemmän kuin sairaalalääkäreiden. Myös yhä useampi opetuksen ja tutkimuksen parissa työskentelevä jätti viime vaalissa äänestämättä, mutta ryhmän pienuuden takia sen vaikutus kokonaisäänestysprosenttiin ei ole kovin merkittävä.

Vilkkaimmat äänestäjät löytyivät edellisvaalien tapaan Länsi-Pohjan ja Keski-Suomen sairaanhoitopiireistä yli 53 prosentin äänestyslukemilla. Pohjois-Savossa, Vaasassa ja Kainuussa äänestysinto puolestaan laski eniten. Muutosta edellisvaaleihin verrattuna oli yli 10 prosenttiyksikköä jokaisessa näistä piireistä. Myös Kanta-Hämeen ja Etelä-Savon sairaanhoitopiireissä on kuuden vuoden aikana tapahtunut äänestäjäkato ollut merkittävää, yli 20 prosenttiyksikköä.

Joka neljäs jäsen jättää systemaattisesti äänestämättä

Vuoden 2006 äänioikeutetuista 17 323 henkilöä eli 83 prosenttia on ollut äänioikeutettu myös vuosien 2000 ja 2003 vaaleissa. Kuviossa 2 on tarkasteltu tämän ryhmän äänestysaktiivisuutta sukupuolen, erikoistumisvaiheen ja iän mukaan. Henkilön ikä ja erikoistumisvaihe kuvaavat tilannetta vuoden 2006 lopussa.

Neljännes äänioikeutetuista on jättänyt äänestämättä kaikissa kolmissa 2000-luvun vaaleissa. Joka kerran äänestäneitä oli enemmän, noin kolmannes. Naisissa on jonkin verran enemmän säännöllisesti äänestäviä kuin miehissä. Erikoistuneiden ja erikoistumattomien välillä ero on selvempi. Erikoistumattomista lääkäreistä lähes kolmannes ei ole käyttänyt äänioikeuttaan kertaakaan tällä vuosituhannella, kun taas erikoistuneiden keskuudessa passiivisten osuus on vain noin viidennes. Alle 40-vuotiaiden äänestyskäyttäytyminen ei näytä olevan yhtä systemaattista kuin muissa ikäluokissa, sillä yhden tai kaksi kertaa äänestäneiden osuus on suurempi kuin vanhemmilla. Säännöllisesti äänestävien osuus on suurin yli 55 -vuotiaiden joukossa.

Molemmissa vuosien 2000 ja 2003 vaaleissa äänestämättä jättäneistä 14 prosenttia eli 688 jäsentä äänesti vuonna 2006. Tämä vastaa noin neljää prosenttia koko tarkasteltavasta ryhmästä. Molemmissa edeltävissä vaaleissa äänestäneistä taas 21 prosenttia eli 1 911 jäsentä jätti äänestämättä viime vaalissa. Näiden "entisten äänestäjien" osuus kaikissa vaaleissa äänioikeutetuista olleista jäsenistä on noin 11 prosenttia.

Pohdintaa

Äänestysaktiivisuus on laskenut jo kolmissa vaaleissa peräkkäin. Lääkäriliiton kannalta äänestysaktiivisuuden lasku on erittäin huolestuttava suuntaus, sillä aktiivinen osallistuminen vaaleissa takaa edustuksellisen demokratian toteutumisen liiton päätöksenteossa.

Äänestysaktiivisuuden lasku on monen eri osatekijän summa, ja mahdollisia selityksiä voidaan etsiä monesta eri suunnasta. Jokainen jäsen tekee viime kädessä itsenäisen päätöksen äänestämisestä tai äänestämättä jättämisestä. Tämän päätöksenteon taustalla olevat syyt voivat olla hyvin erilaisia.

Jyrkimmän tulkinnan mukaan äänestämättä jättäminen on kannanotto tai osoitus pettymyksestä Lääkäriliiton päätöksentekoa ja sen harjoittamaa politiikkaa kohtaan. Toisaalta äänestysaktiivisuuden lasku voi kertoa myös tyytyväisyydestä vallitseviin oloihin, jolloin painetta muutokseen ei koeta. Esimerkiksi vuoden 2000 vaalissa pitkäaikainen tyytymättömyys palkkakysymyksiin varmasti aktivoi lääkäreitä äänestämään. Vuoden 2003 vaalin aikoihin elettiin vielä lakon jälkimainingeissa, mikä osaltaan selittänee jäsenkunnan passivoitumista. Toisaalta viime vaalin äänestyskäyttäytymiseen tämä selitysmalli osuu heikosti. Viime vuoden lopulla elettiin jo erilaisessa edunvalvonnallisessa ilmapiirissä, jossa erikoismaksuluokan poisto, työaika- ja päivystyskysymykset sekä uudesta virkaehtosopimuksesta päättäminen olisi luullut herättävän äänestäjiä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen yli puolet äänioikeutetuista jätti äänestämättä. Tämä siitäkin huolimatta, että ensimmäistä kertaa oman ehdokkaan valintaa oli auttamassa liiton vaalikone. Vaalista myös tiedotettiin aiempaa aktiivisemmin.

Paikallisen sopimisen lisääntyminen viime vuosina on kiistatta vähentänyt kollektiivisen sopimisen merkitystä. Samalla liiton rooli edunvalvonnassa on muuttunut. Voi olla, että muutenkin yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa lääkärit eivät enää näe liiton merkitystä entiseen tapaan.

Samansuuntainen kehitys on ollut nähtävissä myös valtakunnallisissa vaaleissa. Juuri käydyissä eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus laski alimmalle tasolle sitten vuoden 1945 pidettyjen vaalien, kun nyt vain noin 67,8 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Pudotusta edellisiin eduskuntavaaleihin oli lähes kaksi prosenttiyksikköä.

Verrattaessa viime valtuuskunnan vaalin äänestyskäyttäytymistä vuoden 2000 vaaleihin, huomataan, että nuorimman jäsenkunnan äänestysaktiivisuus on laskenut selvästi muita ryhmiä enemmän. Tosin viime vaalissa eniten pudotusta oli 50-59-vuotiaiden lääkärien ryhmässä nuorten aktiivisuuden laskun ollessa keskimääräisellä tasolla. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että erittelee äänestysaktiivisuuden muutosta minkä tahansa taustamuuttujan mukaan, suunta on aina laskeva.

Nuorten passivoitumiseen ei voida liitossa suhtautua kevyesti. Lääkäriliiton näkökulmasta olisi hyvä, jos jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lääketieteen kandidaateille ja nuorille lääkäreille muodostuisi kuva liiton roolista ja siitä, että edunvalvontajärjestönä liitto on olemassa vain ja ainoastaan heitä varten. Tähän liiton on syytä panostaa entistä tehokkaammin. Voi hyvinkin olla, että tämän kuvan muodostuminen myöhäisemmässä uravaiheessa ei ole enää niin itsestään selvää.

Oli syy äänestysaktiivisuuden romahtamiselle mikä tahansa, on selvää, että tulevia vaaleja silmällä pitäen on liitossa mietittävä keinoja, joilla koko jäsenkuntaa koskeva äänestysaktiivisuuden lasku saadaan taittumaan. Yhtenä vaihtoehtona voitaisiin tutkia mahdollisuutta äänestää internetin välityksellä. Tämä äänestystapa voisi hyvinkin aktivoida erityisesti nuorinta jäsenkuntaa.