Eri puolella maata selvitellään kuumeisesti mielipiteitä hallituksen kuntauudistukseen ja esitettyyn karttaharjoitelmaan. Keskustelua seuratessa tuntuu sosiaali- ja terveyssektorin tilanne uudistuksessa jäävän taka-alalle. Välillä siitä ei puhuta mitään, välillä taas uudistusta kuntakentässä perustellaan nimenomaan terveyssektorin uudistamistarpeella. Varsinaisia faktoja esitetään kuitenkin kovin harvoin ainakaan kuntatasolla keskusteltaessa.

Käytännössä samanaikaisesti kunnissa selvitellään ja toteutetaan Paras-hankkeen mukaisia toimenpiteitä. Sama virkamiesten ja päättäjien ryhmä kokoustaa taas tiiviisti näiden uusien ehdotuksien takia. Päivät täytyvät palavereista ja kiire on kova. Virkamiehet suunnittelevat ja kirjoittavat raportteja kovalla vauhdilla.

Välillä suunnittelussa otetaan äkkinäisiä askeleita sivuun tai toiseen suuntaan esimerkiksi jonkin kunnan muuttaessa mieltään tai pudotessa jostain muusta syystä kuntakimppasuunnitelmista. Tällöin on tietenkin aloitettava suunnittelu uudestaan henkilöstö- ja palvelutarpeen muuttuessa.

Välillä tämä ajan ja resurssien käyttö vaikuttaa selvän suunnan puuttuessa järjettömältä. Monennäköistä viritelmää on ilmassa: yhteistoiminta-aluetta, isäntäkuntaa, piiriä, maakuntaa, erityisvastuualuetta. Ihmetystä herättää tarkkailijassa ja osallistujassakin, onko asia kenenkään hallussa? Puhutaanko samoista asioista, ymmärretäänkö asiat samalla tavalla keskustelijoiden ja päättäjien kesken? Samanaikaisesti pitäisi käytännön toimintaa pontevasti kehittää niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin. Käsiteltävinä ovat muiden muassa e-resepti, avo-Hilmo, Kanta-arkisto, aluetietojärjestelmät, ensihoidon ja päivystyksen uudistukset. Lista on hengästyttävä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän tehtävänään selvittää palvelurakennetta uudessa mahdollisessa kuntarakenteessa. Palvelurakenneselvitys on osa sosiaali- ja terveydenhuollon niin kutsutun järjestämislain valmistelua.

Toimeksiannossa todetaan, että palvelurakenteen pitää tukea sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toiminnallista ja rakenteellista yhteyttä. Kentällä toimiessa vähintään yhtä tärkeää on mielestäni huolehtia perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajapinnan hävittämisestä.

Työryhmän aikataulu on reipas. Jo toukokuun lopussa työryhmän on esitettävä väliraportti, jossa se ottaa kantaa palvelurakenteeseen. Loppuraportti on esitettävä vuoden loppuun mennessä.

Toivottavaa on, että nämä kaikki erilaiset selvitystyöt ja muutokset nivoutuvat hyvin yhteen, jotta niiden seurauksena ei ole jatkuva hidas ja poukkoileva päätöksenteko. Samalla täytyy toivoa asioiden etenemistä kehittävässä hengessä ja selkeyttä terveydenhuollon kehittämiseen. Epäselvää suuntaa ja sekamelskaa olemme seuranneet jo riittävästi.