Nykyisen valtuuskunnan todennäköisesti viimeisen kokouksen kantavana teemana oli perusterveydenhuollon pelastaminen. Valtuuskunta käsitteli asiaa aluksi pienryhmissä, joiden teemoina olivat palvelujärjestelmä, potilaan valinnanvapaus, terveydenhuollon rahoitus sekä terveyshyödyn tavoitteleminen.

Ryhmätöiden tarkoituksena oli löytää linjoja liiton jatkotyöskentelyn tueksi.

Terveydenhuollon palvelujärjestelmää pohtinut työryhmä nosti tärkeimmäksi asiaksi yhteistyön lisäämisen terveydenhuollon eri toimijoiden ja ammattiryhmien välillä.

- Perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kolmannen sektorin ja yksityissektorin välille pitää saada selkeä porrastus. On tärkeää miettiä, onko tarpeen tehdä samoja asioita esimerkiksi perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa. Pitää sopia, kuka tekee mitäkin. Tällöin saadaan aikaan vaikuttavaa hoitoa oikeaan aikaan, työryhmän puheenjohtajana toiminut

Pirjo Matintalo

sanoi.

Sen sijaan työryhmä toivoi nykyistä vähäisempää integraatiota sosiaalihuollon kanssa. Työryhmän mukaan sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ei tarvitse olla samassa organisaatiossa, vaikka yhteistyötä tehtäisiin potilaan edun mukaisesti. Sektorien yhdistämisessä asioista tehdään helpommin lääketieteellisiä ongelmia, vaikka kyse olisi jostain muusta.

Tietojärjestelmien kehittämistä toivoivat työryhmässä kaikki.

- Mikäli tietojärjestelmät toimisivat, helpottaisi se tiedonkulkua ja potilaat saisivat parempaa hoitoa, Matintalo sanoi.

Yksi veropohjainen rahoituskanava

Terveydenhuollon rahoitusta käsitellyt työryhmä päätyi siihen, että Suomeen olisi luotava yksi veropohjainen julkinen rahoituskanava, joka pitää sisällään myös sairaspäivärahat, lääkkeet ja kuntoutuksen.

- Julkisella rahoituksella taataan kunnollinen terveydenhuollon perustaso, jota potilas voi itse täydentää maksamalla lisää. Kyseessä olisi ikään kuin palveluseteli. Korvausjärjestelmää ei olisi. Lisäksi tarvitaan yksi potilasmaksukatto ja potilasmaksuosuus pitäisi laskea nykyistä matalammaksi, työryhmän puheenjohtajana toiminut

Mikko Valkonen

sanoi.

Rahoitusyksiköitä pitäisi työryhmän mukaan suurentaa.

- Kunnan 5 >500 asukkaan mediaanikoko ei riitä. Oikea koko on 200 >000:sta viiteen miljoonaan asukkaaseen, Valkonen sanoi.

Potilaalle oikeus valita omalääkäri

Potilaan valinnanvapauden mahdollisuuksia ja uhkia tarkastellut työryhmä mietti, mitä potilas voi valita. Työryhmän mukaan potilaalla tulisi olla vapaus valita omalääkäri, mistä voisi seurata potilaan parempi sitoutuminen hoitoon.

Ryhmätöiden jälkeisessä yleiskeskustelussa valtuuskunnan jäsenet pohtivat, kenellä listautumisoikeus pitäisi olla. Pirjo Matintalo halusi epävirallisen pikaäänestyksen siitä, pitäisikö kaikilla potilailla olla vapaus valita omalääkärinsä. Lähes kaikki valtuuskunnan jäsenet nostivat kätensä ylös tasa-arvon puolesta.

Valtuuskunta pohti myös sitä, millä perusteella asiakas valitsee lääkärinsä. Kysyttiin, onko osoitteeseen perustuva jako lopulta sen parempi kriteeri kuin naapurin suositus tai potilaan mielikuva lääkäristä.

Työryhmä korosti, että valinnanvapauden toteutuessa potilaalla on oltava mahdollisuus riittävään ja riippumattomaan tietoon valinnan perusteeksi. Lisäksi väestölle olisi annettava tietoa terveydenhuollon tuottavuudesta, kuten vaikuttavuudesta ja laadusta. Järjestelmän tulisi olla sellainen, että se ohjaa nykyistä paremmin rahoituksen terveyshyödyn tuottamiseen.

Terveyshyötyä kolmesta näkökulmasta

Terveyshyötyä pohtinut työryhmä tarkasteli terveyshyötyä kolmesta näkökulmasta. Työryhmä piti järjestelmän kannalta hyödyn tavoittelemisessa oleellisena, että hyödyn ja hoidon tarpeen arvioi paras asiantuntija eli lääkäri. Keskustelussa tosin kannatettiin myös moniammatillista hyödyn arviointia.

Työryhmä peräänkuulutti kokonaisvastuuta potilaan hoidossa.

Asiantuntijoiden kannalta tärkeitä ovat keskeiset terveyshyödyn mittarit.

- Nyt mittarit puuttuvat. Tarvitsemme toimivia mittareita, joita pitäisi kehittää keskitetysti. Toivomme, että liitto jatkaisi tätä työtä, työryhmän puheenjohtajana toiminut

Klas Winell

sanoi.

Tietojärjestelmän tulisi kerätä tietoa terveyshyödystä automaattisesti ja erityisesti tukea potilaan hoitamista ja hoitoprosesseja.

Maksajan kannalta työryhmä näki terveyshyödyn tavoittelussa oleellisena lääkärin roolin portinvartijana, joka pitäisi kulut kurissa tekemällä ensitarkastuksen ja arvioimalla hoidon tarpeen. Olisi mietittävä myös tarvetta hyvän hoidon standardien luomiselle kansallisella tasolla.

Potilaan näkökulmasta oleellisinta on hyvä ja asiantunteva hoito sekä oikeus olla potilas. Työryhmä piti tärkeinä myös turvallisuuden tunnetta, hoidon jatkuvuutta sekä nopeaa ja helppoa hoitoon pääsyä.