Lääkäriliiton mukaan kansalaisten työssäoloaikaa on pidennettävä eri keinoin, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus ei horju. Työkyvyttömyyseläkkeiden vähentäminen on sekä poliittisten että terveydenhuollon vaikuttajien yhteinen tavoite.

Kyse on ennen kaikkea myös inhimillisen ja taloudellisen turvattomuuden vähentämisestä, kun työkyvyttömyyseläkkeiden määrä saadaan laskuun. Sopiva työ poistaa pitkittyneen työkyvyttömyyden tai työttömyyden haitallisia vaikutuksia. Samanaikaisesti työ edistää terveyttä, hyvinvointia ja taloudellista toimeentuloa.

Työssä käyvillä on tutkimusten mukaan pääsääntöisesti parempi terveys kuin työelämän ulkopuolelle jääneillä. Työssäkäynti on merkittävä terveyden ja psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin mittari.

Työkyvyttömyyden syistä

Työstä syrjäytyminen johtaa terveyden heikentymiseen, mikä puolestaan voi lisätä riskiä joutua työttömäksi. Työelämästä jääminen lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja kasvattaa terveyseroja. Työkyvyttömyydestä tai työttömyydestä aiheutuva työn puute on uhka fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle terveydelle.

Työkyvyttömyydessä on sairauden lisäksi kysymys myös useista yksilöllisistä tekijöistä. Niin ikään työpaikalla, terveydenhuollolla ja yhteiskunnalla ympäristönä on vaikutusta yksilölliseen työkyvyttömyyteen. Mikäli terveydenhuollossa ei huomioida työkykyyn vaikuttavaa kokonaisuutta, päädytään usein vaiheeseen, jossa työkyvyttömyyteen johtanutta sairautta hoidetaan pitkään ainoastaan lääketieteellisin keinoin. Tässä tilanteessa muut työhönpaluun tukimuodot hankaloituvat tai ne jäävät käyttämättä.

Potilaan valmiuteen palata töihin voivat vaikuttaa mm. työilmapiiriongelmat, huonosti toimivat tietojärjestelmät tai ergonomisesti huonot työvälineet. Edellä mainitut eivät ole lääketieteellisiä ongelmia, mutta ne vaikuttavat valmiuteen palata työhön.

Työterveyshuollon tehtävää selkeytettävä

Työkyvyttömyyttä on mahdollista vähentää oikea-aikaisella hoidolla ja kuntoutuksella. Myös työhön paluuta ja työssä jaksamista voidaan tukea erilaisilla toimenpiteillä. Ylipäätään terveydenhuollossa on ymmärrettävä työntekijän omat kokemukset ja elämäntilanne. On tunnistettava sairaudet ja tiedostettava olosuhteet työpaikalla.

Työterveyshuollon roolia työkyvyn tuen koordinoijana tulee selkiyttää erikoissairaanhoidon, perusterveyden- ja työterveyshuollon yhteistyössä.

Lääkäriliiton kanta on se, että myös tästä yhteistyöstä sovitaan sote-alueilla neljän vuoden välein päivitettävissä järjestämispäätöksissä. Koko terveydenhuollon tavoitteena tulisi olla työkyvyttömyyden ehkäiseminen työkykyä tukemalla. Kysymys ei ole ainoastaan työterveyshuollon tavoitteesta.

Työterveyshuollolla on keskeinen rooli työkyvyn palauttamisessa, mutta prosessi ei voi edetä ilman hyvin toimivaa yhteistyötä kaikkien terveydenhuollon ja kuntoutuksen toimijoiden kesken.