Lääkäriliitto reagoi, kun viime viikon kuntavaali­huumassa julkisuudessa pyöriteltiin ehdotusta ­valmistuvien lääkärien terveyskeskuspalvelusta.

Kirje lähti saman tien keskeisille poliittisille päättäjille ja sote-uudistukseen osallistuville ministereille. Poliitikkoihin ja virkamiehiin oltiin myös yhteydessä.

Lääkäriliiton mielestä pakkokeinolta haiskahtavat ehdotukset sopivat erittäin huonosti oikeusvaltion periaatteisiin. Vuoden mittaista terveyskeskuksen työvelvollisuutta perusteltiin muun muassa juuri sillä, että yhteiskunta maksaa kalliin lääkärikoulutuksen.

Ajatus vastikkeellisesta koulutuksesta tuntuu erikoiselta. Lisäksi keskustelussa unohtui se, että nuoret lääkärit työskentelevät jo nykyisinkin uransa alkuvaiheen pääosin julkisella sektorilla. Kaikkien alojen erikoislääkärikoulutukseen sisältyy pakollinen yhdeksän kuukauden mittainen terveyskeskusjakso.

Tärkeää työtä

Nuorista lääkäreistä jopa 95 prosenttia on erikoistunut, on erikoistumassa tai on päättänyt erikoistua.

- Valtaosa viiden tai kuuden vuoden mittaisesta erikoislääkärikoulutusta tehdään kuntien tai kuntayhtymien sairaaloissa ja terveyskeskuksissa sekä yliopistoissa, jotka ovat julkisen sektorin työpaikkoja, Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila huomauttaa.

Hänen mielestään nyt olisi tärkeämpää miettiä perusterveydenhuoltoa aivan muusta näkökulmasta kuin velvoittamisesta.

- Perusterveydenhuollossa tarvitaan erityisesti kokeneita lääkäreitä ja pitkäaikaisia hoitosuhteita. Kyselyjen perusteella tiedämme, että lääkäreiden työviihtyvyyden yksi tärkein tekijä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työmäärään ja vastuuväestön kokoon. Näitä asioita haluamme olla kehittämässä yhdessä työnantajien ja valtiovallan kanssa.

Ajatus terveyskeskuksesta pakkotyöpaikkana ei ole omiaan lisäämään perusterveydenhuollon arvostusta. Velvoiteajatus aliarvioi sekä lääkäreiden työtä että viime kädessä terveyskeskuksen asiakkaita, kansalaisia.

- Lääkärien sitoutumista terveyskeskustyöhön tukee parhaiten mahdollisuus hallita omaan työtään. Tarvitsemme siis enemmän sitoutumista - ei sitomista, Hannu Halila toteaa.